18.2.2002 klo 15:42
Lausunto

Euroopan neuvoston uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laiksi Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja siihen liittyvän lisäpöytäkirjan

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnille

Valiokuntien yhteisessä kuulemistilaisuudessa esitetyn suullisen lausunnon mukaisesti toteamme seuraavaa:

Suomen Yrittäjät katsoo, että esityksen HE 229/2001 hyväksyminen on perusteltua Euroopan neuvoston keskeisen ihmisoikeusasiakirjan hyväksymiselle uudistetussa muodossa.

Samalla kuitenkin artikloihin 2, 7, 8, 10, 27 ja 29 liittyy kohtia, joita on perusteltua tarkastella kriittisesti ja joiden hyväksyminen (tai voimassa pitäminen) ei ole näkemyksemme mukaan kannatettavaa. Näiltä osin hallituksen esityksessä oleva toteamus, jonka mukaan esityksen hyväksyminen ei aiheuta merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, koska hyväksyttäväksi ehdotetaan Suomen voimassaolevan lainsäädännön mukaisia artikloja ja artiklojen kohtia, ei kuvaa tilannetta oikein.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä ongelmista:

Artiklan 2. kohdassa 3 velvoitetaan valtiota määräämään vähintään neljän viikon mittaisesta palkallisesta vuosilomasta.

– Suomen voimassaolevassa vuosilomalaissa ei määrätä neljän viikon vähimmäisaikaa vuosilomalle. Ansaintaperiaatteen mukainen vuosiloma voi jäädä tuntuvasti lyhyemmäksi jopa pysyvässä kokoaikatyössä oleville. Artiklan hyväksyminen edellyttäisi siten tuntuvaa muutosta vuosilomalakiin.

– Valtioneuvosto on 22.3.2001 asettanut komitean uudistamaan vuosilomalakia asettamatta komitean toimeksiantoon edellytystä neljän viikon vähimmäisvuosilomasta.

Työelämää ja työehtoja koskevassa säätelyssä Euroopan sosiaalinen peruskirja velvoittaa tunnustamaan (5 ja 6 artikla) työntekijöiden ja työnantajien oikeuden järjestäytyä heitä edustaviin yhdistyksiin ja edistämään tällaisten yhdistysten osallistumista toimintaan oikeudenmukaisten ja hyvinvointia edistävien työolojen ja työehtojen puolesta.

Työmarkkinoiden osapuolten neuvottelu- ja sopimistoiminnan kautta syntyvän normiston vahvuutena on perusteltua pitää mahdollisuutta käsitellä työoloja ja työehtoja kokonaisuutena: osapuolilla on mahdollisuus yhdessä arvioida ja keskenään sopia siitä, millaiset työolojen ja työehtojen kokonaisuudet parhaiten palvelevat niiden jäseniä. Tämän periaatteen kanssa joudutaan vakavaan ristiriitaan, mikäli lainsäätäjä yksipuolisesti asettaa merkittävän osan normeista.

Artiklassa 10 velvoitetaan tukemaan pitkäaikaistyöttömien työllistymistä työvoimapoliittisin toimin ja artiklassa 29 velvoitetaan antamaan turvaa työntekijöiden työsuhteille tuotannollis-taloudellisissa irtisanomistilanteissa (”joukkoirtisanomiset”)

Perusoikeuskirjan tavoitteena on edistää hyvinvointia sosiaalisia perusoikeuksia vahvistamalla. Usein eri oikeuksien toteuttaminen voi johtaa vaikeuksiin normien keskinäisessä yhteensovittamisessa. Perusoikeussäännösten tulisi toimia joustavasti ja välttää tilanteita, joissa joitakin suojanormeja sovellettaessa vähennetään oikeussuojaa toisaalla.

– Irtisanomissäännösten tiukentamisen työssä olevien kannalta myönteisen vaikutuksen vastapaino on sen kielteinen vaikutus työtä hakevien asemaan. Irtisanomissuoja korottaa kynnystä molempiin suuntiin, myös uutta työllisyyttä vähentävästi. Useiden kansainvälisten tutkimusten (mm. OECD 1999) mukaan nettovaikutus on ainakin jonkin verran kielteinen.

– Valtion velvollisuutta pitkäaikaistyöttömien työllisyyden edistämiseen pyritään toteuttamaan työllisyyslain ja -asetuksen mukaisilla toimilla. Kuitenkin lukuisat kansalliset ja kansainväliset tutkimukset kyseenalaistavat tällaisten toimien tehokkuuden: tukitoimissa mukana olevat ovat jopa muita suuremman työttömyys- ja syrjäytymisuhan alaisia.

Edellä olevan lisäksi uudistan toteamuksen siitä, että yhdymme valiokunnassa kuullun Palvelutyönantajat ry:n kansainvälisten asioiden päällikön Martti Huttusen esille tuomiin näkökohtiin.

Kunnioittaen

Pertti Rauhio,
Suunnittelupäällikkö,
Suomen Yrittäjät ry