Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus

Verohallinto

Yritysveroyksikkö

Suomen Yrittäjät (SY) kiittää lausuntopyynnöstä, ja esittää lausuntonaan seuraavat huomiot ohjeluonnoksen mukaisessa järjestyksessä:

Luku 2.2.2. ”Terveydenhuollon ammattihenkilöt”

Ohjeluonnoksessa viitataan nimikesuojattuja ammattihenkilöitä koskevaan ratkaisuun KHO 18.2.2014 T 496 samassa kappaleessa kuin on käsitelty laillistettujen ammattihenkilöiden tilannetta opiskeluaikana. Nimikesuojattujen ja laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden asema palvelun luovuttajana ennen valmistumista ei kuitenkaan ole aivan identtinen.

Laillistetuksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi opiskeleva henkilö voi – suoritettuaan opinnoistaan kaksi kolmasosaa – toimia tilapäisesti laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä ja antaa tällä perusteella myös arvonlisäverotonta hoitoa. Tämä ei ole mahdollista nimikesuojatuksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi opiskelevalle.

Ohjeluonnoksen parantamiseksi kannatamme tältä osin Fysi ry:n lausunnossa ehdotettua lisäystä, tai vaihtoehtoisesti muuta eron selventävää muotoilua. Se selventäisi yrityksissä työskentelevien opiskelijoiden työn tulevaa arvonlisäverokohtelua.

Luku ”3 Palvelun luonne”, ”3.1 Terveydenhuollon ammattihenkilön koulutukseen kuuluva hoito” ja ”3.1.1. Jalkojenhoito”

Jotta hoito olisi arvonlisäverotonta, yksi kriteeri on, että hoidon tarpeen tulee olla lääketieteellisesti perusteltu. Selkeää verotuskäytännön ja ohjeluonnoksen valossa on, että lääkärin lähetteen olemassaolo puoltaa lääketieteellistä perustetta hoidolle.

Kuitenkin ohjeluonnokseen valittu lääkärin määräyksen tai lähetteen edellytys on liian kategorinen. Tosiasia on, että palvelutuotantoa pyritään yrityksissä tehostamaan hoitohenkilöstön työnjakoa kehittämällä. Tätä on edesautettu myös lainsäädäntöteitse esimerkiksi sallimalla hoitajien kirjoittaa reseptejä tai antaa rokotteita.

Mielestämme hoitoa annetaan lääketieteellisin perustein aina silloin, kun sen toteuttaminen perustuu terveydenhuollon ammattihenkilön antamaan diagnoosiin ja hoitoon. Nyt ohjeluonnoksen muotoilujen perusteella epäselvemmäksi jää esimerkiksi se, milloin terveydenhuollon ammattihenkilön omaan peruskoulutukseensa pohjautuvan diagnoosin perusteella antama, omaan peruskoulutukseensa kuuluva hoito on arvonlisäverotonta. Eli toisin sanoen, mikä muu näyttö lääkärin lähetteen lisäksi tukee lääketieteellisen perusteen olemassaoloa hoidolle.

Mielestämme oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö mahdollistavat tulkinnan, että edellä kuvattu hoito (terveydenhuollon koulutukseen pohjautuva diagnoosi ja hoito) olisi kaikissa tilanteissa olla arvonlisäveroton. Sama koskisi myös ryhmämuotoista hoitoa. Ehdotamme tämän seikan selkeää toteamista ohjeessa. Vastaava oli voimassa Verohallinnon ennen 1.5.2014 voimassa olleessa ohjeessa lymfaterapian ja akupunktuurin osalta.

Tämä lisäys lisää mielestämme selkeyttä toimialalla, ja vastaa aiempaa toimintakäytäntöä fysioterapeuttien antamien akupunktiohoitojen osalta. Lisäysehdotustamme tukee ohjeluonnoksessakin viitattu KHO 10.6.2004 T 1408 päätöksen kohta, missä todetaan että lääketieteellisen perusteen olemassaoloa tukee tarkastella erityisesti hoidettavan näkökulmasta. Toisin sanoen, lääkäritasoista näkökulmaa ei edellytetä.

Myös jalkojenhoidon osalta tulee vastaavalla tavalla sallia laajempi näyttö lääketieteellisen perusteen olemassaolosta, kuin yksin lääkärin lähete tai määräys.

Luku ”3.2 Työterveyshuoltopalvelut”

Työterveyshuoltopalvelut on tähän mennessä katsottu melko laajasti arvonlisäverottomiksi palveluiksi. Tämä on ollut myös lainlaatijan tarkoitus: Arvonlisäverolain säätämistä koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993) perusteluissa on yksiselitteisesti todettu, että terveyden- ja sairaanhoitopalveluna pidettäisiin myös työterveyshuoltoa. Asialle ei aseteta lisäedellytyksiä.

Verohallinnon ohjeistuksen perusteella vaikuttaa siltä, että verotuskäytännössä aikaisemmin (ennen 1.5.2014) arvonlisäverottomiksi katsotuista työterveyshuollon palveluista osa tulisi jatkossa katsoa verollisiksi. Mielestämme muutos lisää vaikeita tulkintaongelmia tässä maastossa, ja siitä tulisikin pidättäytyä. Lisäksi tulkinnan muutos vaatisi vankat perusteet.

Työterveyshuolto luonnollisesti kehittyy ajan mittaan. Asiaa koskevan arvonlisäverolainkohdan ollessa muuttumaton on luontevaa, että verokohtelu seuraa työterveydenhuollon kehitystä. Vaikka verottomuus on poikkeus ja siten suppeasti tulkittava, selkeyden vuoksi esitämme, että työterveyshuoltolain ja hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaiset työterveyshuoltopalvelut tulisi kokonaisuutena katsoa arvonlisäverottomiksi palveluiksi. Työterveyshuolto on palvelukokonaisuus, jonka avulla pyritään myös ennaltaehkäisemään työperäisten sairauksien syntyä ja työpaikalla tapahtuvia tapaturmia. Lisäksi työterveyshuollon tehtävänä on vähentää terveydellisistä syistä johtuvia työstä poissaoloja.

Luvut ”3.3 Työvoiman luovuttaminen terveydenhoitoalalla” ja ”3.4 Työnohjaus” sekä ”3.5 Esteettiset hoidot”

Mielestämme ohjeluonnos on näiltä osin varsin selkeä ja kattava.

Luku ”3.5.2 Esteettinen hammashoito”

Tämä kohta asettaa yksityiset palveluntuottajat julkista toimijaa huonompaan asemaan: Esteettinen hammashoito voi olla esimerkiksi proteettinen kruunu, josta yksityisen hammashoidon potilas ei saa Kela-korvausta, ellei ole erityissääntelyn piiriin kuuluva miinanraivaaja tai veteraani. Näin ollen Kelan korvausvaatimus ei täyty. Sen sijaan julkisen terveyden huollon yksikössä suoritettava sama toimenpide on arvonlisäverotonta ilman Kela-kytköstä.

Mielestämme esteettisen hammashoidon tulee olla aina arvonlisäverotonta toimintaa, kun muut arvonlisäverottomuuden edellytykset (terveydenhuoltoalan ammattilainen ja lääketieteelliset syyt, kuten terveyden ylläpito tai säilyttäminen jne) täyttyvät. Esitämme ohjeluonnoksen muokkaamista tästä osin.