Etsi

Muna vai kana

Kosmologian professori on sitä mieltä, että virkamies kantaa yrittäjää harteillaan. Sattuikin professorin kolumni osumaan juuri yrittäjäjuhlapäivän aamulehteen (ESS 14.10.). Onneksi sikäli, että illan juhla ja siellä palkitut yrittäjät saivat minut hetkeksi unohtamaan tämän nurinkurisen maailman.

Kolumnin kirjoittajaa tuntui jäytävän ajatus, että yrittäjät luulevat olevansa yhteiskunnan kaiken hyvän alkulähde eivätkä osaa arvostaa julkisen sektorin työtä. Toinen toisemme työn ja osaamisen kunnioituksen tarpeesta olen tohtorismiehen kanssa yhtä mieltä. Opettajan tai kaupungin liikennesuunnittelijan työpanos yhteiskunnan rakennukseksi on arvokas ja tärkeä. Siihen ymmärrykseni professorin ajattelua kohtaan loppuukin. Hänen mukaansa yrittäjä on vasta viimeinen lenkki ketjussa. Kaikki lepää virkamieskunnan leveillä harteilla, joita ilman ei mitään olisi.

Ei ihme, että taloutemme on siinä jamassa kuin on, jos arvostetun tiedemiehenkin talousäly kuulostaa siltä, että rahat julkisen sektorin ylläpitoon tulevat budjetin momentilta ilman, että kenenkään tarvitsee niitä ensin tienata. 

Professori Enqvistin ajatusleikkiä voisi tosin jatkaa niinkin, että viime kädessä yrittäjät kyllä pärjäisivät ilman virkakoneistoa. He rakentaisivat itse tiensä ja palkkaisivat kylälle opettajat. Toisin päin olisi vaikeampaa. 

Maakunta- ja sote-uudistus tuntuu nostaneen vastakkainasettelun julkisen ja yksityisen työn arvon välillä uusiin mittoihin. ”Asiantuntijat” vakuuttavat meitä huolestaan, kuinka valinnanvapaus saattaa meidät kuoleman vaaraan, koska se tuhoaa ensin päivystyksen, sitten kaiken muun julkisen palvelun ja lopulta koko hyvinvoinnin. 

Muutosvastarinta on kova. Uhkakuvien perusteeksi esitetään hyytävät näkymät voittoa ja omaa etua tavoittelevista yrityksistä. Näiden julkisen palveluntuottajan palkoilla työskentelevien professoreiden ja sote-asiantuntijoiden mielipiteet myydään meille neutraaleina. Itse näen niissä vahvan halun sementoida oma turvattu asema. Onhan pelottavaa, jos rinnalle tulee verrokki, joka voi osoittaa, että asioita voi tehdä toisinkin, ilman että tulee maailmanloppu tai edes heinäsirkkoja.

Julkinen sektori ei ole ikiliikkuja, joka voisi itse itsensä ylläpitää. Se ei tarkoita, etteikö julkista palvelutehtävää tulisi arvostaa. Yhtä lailla toivoisin enemmän ymmärrystä niitä kohtaan, jotka tuovat leivän pöytään.

Näitä sankareita palkitsimme juhlaviikonloppuna Sibeliustalossa.

Tässä blogissa Päijät-Hämeen Yrittäjien toimi- ja luottamushenkilöt katsovat maailmaa yrittäjien näkökulmasta.

Outi Hongisto

Kirjoittaja on Päijät-Hämeen Yrittäjien toimitusjohtaja.