Etsi

Emergency banner

Alice in Machineworld

Konepajayrittäjyys heittää minut silloin tällöin vähintäänkin mielenkiintoisiin tilanteisiin. Näissä tilanteissa yleensä keskustellaan pääsääntöisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa asioista, joista minulla ei ole aavistustakaan tai sitä on hyvin vähän. Keskusteluissa saattaa vilahdella esimerkiksi seuraavanlaisia vaikeita ulkomaankielisiä sanoja, kuten mazac, mazatroll, fanuc, c-tec, yasnac, haas, miyano, fuji, index, frömag jne. Näissä tilanteissa nyökyttelen omasta mielestäni viisaan näköisenä, ja hikikarpaloiden kohotessa otsalle ja ties mihin, yleensä toivon, ettei nyt vaan alettaisi kysellä mitään. Ynähtelemällä ja ”kyllä aivan” lausahtamalla sopivissa kohdin, toivon saavani osakseni hyväksyviä katseita, jotka ehkä kertovat, että kuulun joukkoon. Samalla ajatukseni kuitenkin kuumeisesti aprikoivat mihin keskustelijoiden suomenkielisiin sanoihin voin tarttua, jos jotain kysytään. Jos keskustelu sisältää seuraavanlaisia suomenkielisiä sanoja, kuten nirkonsäde, viskipala, rompinen, kryoventtiilit tai esimerkiksi ISO-standardit, tilanne ei muuksi muutu.

Työnantajan ominaisuudessa olen myös kiusallisen tietoinen, että työntekijämme ovat myös vihkiytyneet tähän samaan salatieteeseen. Tämän salatieteen parissa elävien ihmisten tekemiset ovatkin minulle jatkuvan ällistyksen kohde. Kuka naisihminen nyt vaikkapa tietää, että normaalielämän sanavarastoon kuuluvaan sanaan trukki kuuluu kymmeniä erilaisia lisäosia. On haarukkavaunuja, pumppukärryjä, saksivaunuja, keräilytrukkeja, työntömastotrukkeja, lavansiirtotrukkeja, vastapainotrukkeja, automaattirukkeja, käsikäyttöisiä pinoamisvaunuja jne. Aiemman elämäni sanavarastoon kuului sana trukki. Ei niin yhtään mitään muuta ihmeellistä siinä.

Jos keskustelussa kuitenkin alkaa vaikuttaa siltä, että minultakin jotain kysyttäisiin, voin takaporttina mainita huonon sään. Huonoa säätä onkin viime aikoina ollut riittämiin täällä eteläisessä Suomessa, joten tilanteen painaessa päälle voi aina mainita, että tammikuussa +7 ja juhannuksena +12, että siinä ei muutosta. Suomalaiset naiset ja miehet kun tuntuvat säätä yhtä mieluusti pöyristelevän. Toisaalta on kuitenkin myös niin, että itseään viisaampien juttuja kuunnellessa moni asia kirkastuu, ja vahingossa oppiikin jotain. Joten mielenkiintoisiin tilanteisiin olisi jopa syytä hakeutua.

Näistä mielenkiintoisista ja huvittavistakin tilanteista voinkin siirtyä mitä miellyttävimpiin kokemuksiin suomalaisen naispuolisen konepajayrittäjän elämässä. Nimittäin tuo vastakkainen sukupuoli on ottanut ”hieman” pihalla olevan rouvan mitä parhaiten vastaan satunnaisista kommunikaatiovaikeuksista huolimatta. Palvelu on ollut mitä parhainta; tavarat on tuotu autoon, kun ne on ensin jostakin kaukana sijaitsevasta hyllystä haettu. Lisäksi on ohjeistettu hyvin, myös olemaan itse kantamatta mitään. Vitsejä on kerrottu, ja kieltämättä on kyllä naurattanut. On naurattanut myös silloin, kun lappuineni ilmestyn hakemaan mitä ihmeellisempiä tavaroita, vähän niin kuin lapset kauppaan. Pajalla ”pojat” ovat lappuun kirjoittaneet mitä olen hakemassa. Ja se onkin hyvin mielenkiintoista, kun tavarantoimittajien tiloissa aletaan kysymään, että mitä varten tätä olet hakemassa, ja tarvitaanko kyseistä tavaraa miten paljon. Kaikesta huolimatta tavarat on kannettu eteeni hymyillen ja sopivasti jutustellen. En voi todellakaan valittaa suomalaisten miesten palvelualttiudesta. Kysyessäni olen saanut hyvät neuvot kiirehtimättä, ja on varmistettu, että rouva on ymmärtänyt. On tervehditty ja kätelty. On siis todettava, että suomalainen mies sekä puhuu että pussaa. Hän on miellyttävä jutustelija ja palvelualtis moniosaaja.

Ehdotankin, että me naiset näin Naistenpäivän kunniaksi joukolla annettaisiin tulisuudelmat ihan kaikille suomalaisille miehille.

Lahtelaiset yrittäjät kertovat tässä blogissa yrittämisen arjesta ja juhlasta.

Marjo Nokkonen

Kirjoittaja toimii yrittäjänä Nokopa Oy:ssä sekä Lahden Yrittäjien hallituksessa.