Etsi

Harjoittelu tekee mestarin

Ammatteihin opiskeleville työharjoittelijoille työpaikat ovat elinehto työelämävalmiuksien oppimiselle. Myös työelämän monenlaiset säännöt jäävät oppimatta ilman oikeita työpaikkoja. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia minulla työntekijänä on? Miten ollaan työyhteisön jäsen, hyvä työkaveri muille? Saman tyyppisiä mahdollisuuksia täytyisi tarjota työttömille, oli sitten ammatillista koulutusta tai ei. Se on osa valtion työvoimapolitiikkaa. Mielestäni työpaikoilla toimiminen on erilaisia työllistämiskursseja tai muita väkisin tehtyjä aktivoimistoimenpiteitä parempi keino pitää yllä työelämävalmiuksia. Niin ammatillisia kuin näitä muita tärkeitä työelämän sääntöjä. 

Meillä Fysakosilla työharjoittelijoille ei makseta mitään. Mutta emme myöskään ota maksua heidän tekemästään työstä. He saavat arvokasta oppia, käytämme heidän ohjaamiseensa ja harjoittelun suunnittelemiseen aikaa ja vaivaa (=rahaa). Annamme palautetta, otamme työyhteisöön jäseneksi. Työharjoittelijoilta odotetaan kehittymistä, ja heidän tulisi käyttäytyä kuten työsuhteessa oleva. Toki harjoittelija saa anteeksi paljon enemmän virheitä, huolimattomuutta, oppimattomuutta ynnä muuta verrattuna työsuhteiseen, koska hän on vasta oppimassa näitä asioita. Hän ei saa varoituksia eikä potkuja kovin helposti, vaan palautetta ja tarvittaessa opettajalle menee viestiä toistuvista virheistä. Tällöin koulu puuttuu peliin, muuten homma ei toimi. 

Niin. Koulu. Ja työttömien kohdalla työvoimahallinto. Niillä on erittäin suuri rooli harjoittelijan ja harjoittelupaikan kontrolloimisessa. Työpaikan tarjoamaa mahdollisuutta ei saa ylenkatsoa ja käyttäytyä miten sattuu. Sitä pitää kunnioittaa. Ja työpaikan tulee ohjata ja opastaa aktiivisesti, ei teettää liukuhihnatyötä ja korjata työn tuotoksista hedelmää. Tähän vaaditaan valvontaa sieltä, mistä harjoittelija on lähetetty. Parhaimmillaan tämä yhtälö toimiessaan on kaikille osapuolille pelkkää plussaa. Meillä on suurimmaksi osaksi ollut mahtavia, ahkeria, kuuliaisia harjoittelijoita niin Salpauksesta (merkonomi) kuin LAMK:stakin (fysioterapeutti), ja opettajat ovat olleet aktiivisesti mukana prosessissa. 

Lahden omassa nuorille tarkoitetussa Matkalla Duuniin -palvelussa juuri tämä kontrollointi toimii hyvin. Toimiiko se TE- toimiston osalta? Ei ehkä aina. Nyt maakuntauudistuksen lähestyessä meidän on syytä edelleen muistaa, että jokaisella kaupungilla on intressi saada työttömyysluvut pieniksi (sakkomaksut työttömistä, verot sosiaalihuolto jne.), ja pelkällä valtionhallinnolla se ei ole toiminut tähänkään asti, eikä toimi varsinkaan jatkossa. Toisaalta PK -sektori tarvitsee huipputyöntekijöitä ja koulut haluavat valmistuvia huippuosaajia, joten vain yhdessä toimien voimme saada hyvää aikaan! 

 

Lahtelaiset yrittäjät kertovat tässä blogissa yrittämisen arjesta ja juhlasta.

Saara Laatta

Kirjoittaja on Fysakos hyvinvointikeskuksen yrittäjä.