Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Mitä tarkoittaa, jos kilpailutuksessa tilaaja asettaa arkityölle arvonlisäverottoman enimmäishinnan 20 euroa/tunti?

Pirkanmaalla on viime aikoina kilpailutettu henkilökohtaisen avun palveluntuottajia. Se, että enimmäistuntihinnaksi on määritelty 20 euroa/tunti ja että kaikki sen ylittävät tarjoukset automaattisesti hylätään, on herättänyt suurta huolta niin asiakkaissa kuin palveluntuottajissakin.

Mitä käytännössä tarkoittaa, jos kilpailutuksessa tilaaja asettaa arkituntihinnalle arvonlisäverottoman enimmäishinnan 20 euroa/tunti ja kaikki sen ylittävät tarjoukset hylätään?

Henkilökohtaisen avun palveluntuottajan tuntiveloituksen tulee työn tekijän palkkakustannuksen lisäksi kattaa myös muita yrityksen kuluja. Näitä ovat lakisääteiset vastuuvakuutukset, palkan sivukulut, kilometrikorvaukset tai yritykselle kuuluvan kulkuneuvon kustannukset, matka-ajan kustannukset, lupamaksut sekä lukuisia muita kuluja kuten työtilan kustannukset, työvaatteet ja suojavarusteet.

Avaanpa hieman näitä kuluja, joiden siis kilpailutuksessa katsotaan sisältyvän edellä mainittuun 20 euron maksimituntiveloitukseen.

Palkkakulut ovat muutakin kuin työntekijälle maksettava osuus. On yleistä, että palveluntuottaja toimittaa niin kotisairaanhoitoa kuin henkilökohtaisen avun palvelua omilla ostopalvelusopimuksillaan. Tällaisessa tilanteessa palveluntuottajana toimiva pk-yrittäjä on voinut palkata sairaanhoitajan. Sairaanhoitajalle maksetaan sairaanhoitajan palkka, vaikka hänen työtehtäviinsä kuuluisi myös henkilökohtaisen avustajan työtä.

Palkasta maksetaan lisäksi lain määrittämät pakolliset kulut. Jos palkka on esimerkiksi 13 euroa/tunti, työnantajayritys maksaa todellisuudessa siitä 17,16 euroa/tunti. Hoivatyötä tehdään muulloinkin kuin arkisin toimistoaikaan, esimerkiksi sunnuntai-illasta palkkaa maksetaan 28,60 euroa/tunti.

Yrityksellä on oltava vastuuvakuutukset kunnossa palvelun tuottamista varten. Potilasvakuutus on pakollinen. Vahinko- ja vastuuvakuutukset taas ovat sellaisia, jotka jokainen järkevä sosiaali- ja terveysalan yrittäjä ottaa.

Toimiakseen alalla tulee yrityksen maksaa toimiluvasta Valviraan, tällä hetkellä 1000 euroa vuodessa.

Liikkuminen asiakkaan luokse ja takaisin ei sekään ole ilmaista, ja siihen kuluu myös aikaa. Harvaan asutuilla alueilla asiakkaat asuvat kauempana toisistaan kuin vaikkapa Tampereen keskustassa.

Jos avustettavan kohde sijaitsee esimerkiksi 30 kilometrin päässä ja avustusta on tilattu 1 tunti, matkoihin menee lisäksi toinen tunti. Yritys on velvollinen maksamaan työntekijälleen kahden tunnin palkan, mutta kuntaa se voi laskuttaa vain yhden tunnin avustajakäynnin ja kilometrikorvauksen verran. Kilometrikorvauskaan ei synny yritykselle lisätuloksi, sillä saman kustannuksen se korvaa omaa autoaan käyttävälle työntekijälle tai maksaa siitä yrityksen omistuksessa olevan ajoneuvon kulut, joita ovat hankintahinnan lisäksi vakuutukset, verot, huoltokulut sekä polttoainekulut.

Yksi avustajakohde voi viedä useamman tunnin ajan kerrallaan eikä yhden päivän aikana pysty määräänsä enempää tekemään. Pienet yritykset, erityisesti harvaanasuttuja alueita palvelevat pienet yritykset ovat epätasa-arvoisessa asemassa muihin nähden.

Jopa ilman excel-taulukkoon tehtyä kannattavuuslaskelmaa lienee selvää, että 20 euron maksimituntikorvauksella henkilökohtaisen avun tarjoaminen asiakkaalle ei ole mahdollista.

Heikossa työtilanteessa voi tulla sitoutuneeksi tällaiseen sopimukseen, mutta räikeästi tappiollinen toiminta harvoin on pitkäaikaista.

Siksi kysynkin, mahtaako 20 eurolla löytyä pitkäaikaisia, luotettavia ja laadukkaita palveluntuottajia? Saavatko avun tarvitsijat tarpeeksi päteviä palveluntarjoajia ympärilleen?

Henkilöstön jatkuva vaihtuminen tai puutteellinen kokemus ovat stressiä aiheuttavia tekijöitä avuntarvitsijan näkökulmasta. Henkilökohtaisen avun palveluiden kilpailutuksesta puuttuu realismi – sitä saa hankittua esimerkiksi vuoropuhelulla palveluntarjoajien ja asiakkaiden kanssa.

Vaikka yrittäjä maksaisi minimipalkkaa, lain määräämien pakollisten maksujen ja muiden yrittäjän välttämättömien kulujen jälkeen kunnan maksama 20 euroa/tunti ei riitä. Moni palveluntarjoaja jättää tarjouksen tekemättä, mikä tarkoittaa heikkenevää työtilannetta ja pahimmassa tapauksessa yritystoiminnan lopettamista.

Säästöjen hakeminen hintoja polkemalla on hyvin lyhytnäköistä. Isoäitikin jo sen tiesi, ettei lypsävää lehmää kannata tappaa.


Teksti on alunperin julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla 19.12.2020.

Maria Virtanen

Kirjoittaja on Pirkanmaan Yrittäjien elinkeinoasioiden päällikkö, jonka intohimona on Pirkanmaan ja sen kuntien elinvoimaisuuden kehittäminen.