Etsi

Johtaminen

Johtamisaamussa työuupumuksesta

Helmikuun Hervannan Johtamisaamussa Poliisiammattikorkeakoulussa paneuduttiin työnimuun ja työuupumukseen. Puhumassa olivat professori ja sosiaalipsykologian dosentti Jari Hakanen ja näyttelijä Janne Kataja.

Jari Hakanen johdatteli meidät aiheeseen työn imu, joka vielä 10 vuotta sitten aiheutti ihmetystä – voiko työ olla kivaa, voiko työstä energisoitua, voiko työ imeä mukaansa? Työn imun tunnusmerkistöä ovat tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Suomessa koetaan usein työn imua, mutta ainakin 41 % voisi kokea sitä useammin. Tästä löytyy potentiaalia, jota voidaan edistää hyvällä johtamisella: puututaan epäkohtiin, edistetään potentiaalia ja vahvuuksia, annetaan työntekijöille vastuuta.

Työn imu on eri tutkimusten mukaan yhteydessä erilaisiin tuottavuusindikaattoreihin, työntekijöiden suoriutumiseen ja asiakkaiden uskollisuuteen, työntekijöiden myyntilukuihin, sairauspoissaolojen vähyyteen, kliinisen työn tuottavuuteen, proaktiiviseen toimintaan ja innovatiivisuuteen sekä organisaatioon sitoutumiseen ja aikomuksiin ja haluun jatkaa työuraa. Työntekijälle työn imu tua onnea ja vähemmän masennusoireita sekä työuupumusta, työkykyä, tyytyväisyyttä parisuhteeseen ja vanhemmuuteen ja vähemmän työ-perheristiriitoja, paremmin nukuttuja öitä ja myönteisiä odotuksia organisaatiomuutoksia kohtaan. Työn imua tuovat palveleva johtaminen, yrityskulttuuri, työn tuunaaminen, työnvoimavarat ja vaatimukset sekä palautuminen. Voit testata, kuinka usein koet työn imua osoitteessa www.ttl.fi/tyon-imu-testi/.

Työn imu on positiivinen asia, kunhan se ei muutu pakkomielteiseksi.  Työn imu voi monista eri tekijöistä riippuen johtaa työuupumukseen. Imu muuttuu työholismiksi, työskennellään pakkomielteisesti kohtuuttoman paljon, työ on ristiriidassa muun elmän kanssa eikä työstä palauduta, työtoveruus, elämänlaatu ja terveys huononevat, jolloin ollaan vaarassa ajautua työuppumukseen. Yksi työhyvinvoinnin tabu on työssä tylsistyminen, johon johtaa esim. epästimuloivat tehtävät, keskittymistä haittavaat häiriöt, byrokratia, työn rutinoituminen ja vaikkapa omien ja työpaikan arvojen / työn sisällön yhteensopimattomuus.

Janne  Kataja kertoi työuupumuksesta uupuneen läheisenä ystävänä ja työtoverina/yhtiökumppanina sekä omista kokemuksistaan. Julkisessa työssä koetaan nimenomaan ulkopuolelta tulevista paineista: se, mitä sanot, löytyy lööpeistä tai on löytymättä tilanteesta riippuen, toisinaan asioista irrotellen, paineita kohdistuu ulkonäköön ja yksityiselämään ja rohkenetko näyttelijänä/yrittäjänä sanoa, että olet uupunut: lakkaavatko työt, oletko enää uskottava viihdyttäjä, esiintyjä ja näyttelijä? Myös esiintyvien taiteilijoiden ja viihdyttäjien luonne on usein miellyttäjäpersoona, mikä voi vaikeuttaa työuupumuksen myöntämistä. Samalla ulkopuolisen seuratessa tilannetta ei aina ole helppo huomata, milloin ollaan "liian pitkällä", vaikka valmistautuminen esitykseen/roolisuoritukseen voi olla takkuista ja vaikeaa, mutta lavalla säteillään ja ollaan uskomattoman hauskoja, samalla siviilissä voi olla täysin toimintakyvytön. Samalla painaa vastuu: kalenteri on täynnä, miten voit sanoa, ettet ehkä suoriudukaan näistä töistä, perutaanko keikat, löytyykö tuuraajia, petetäänkö yleisö ja yhteistyökumppanit, miten käy omalle brändillesi?

Kirjallisuutta aiheesta:
Jari Hakanen (2011): Työn imu.
Katariina Salmela-Aro & Jari-Erik Nurmi (toim.) (2017): Mikä meitä liikuttaa? Motivaatiopsykologian perusteet.
Anne Mäkikangas & Saija Mauno & Taru Feldt (toim.) (2017): Tykkää työstä. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet.
Marja-Liisa Manka & Marjut Manka (2016): Työhyvinvointi.
Marjaana Suutarinen & Pirkko-Liisa Vesterinen (toim.) (2010): Työhyvinvoinnin johtaminen.

 

Valokuvauspalvelu Markku Rintala

 

 

Jupal Sähkö Oy