Etsi

Y-blogi: Jaksaa! Jaksaa! Jaksaa!

- Älkää yrittäjät ajako itseänne liian ahtaalle, seurauksista kärsii liian moni ja muistakaa toisaalta, ettemme kukaan ole korvaamaton!

Otsikon sanoja kuulee usein käytettävän urheilijan valmennuksessa. Tavoitteena on tietenkin mahdollisimman maksimaalisen hyödyn saaminen harjoittelusta. Valmennettavan on mentävä äärirajoilla, ilman sitä ei voi saavuttaa varsinaisessa kilpailussa hyvää tulosta, menestyä.

Onko yrittäjällä samankaltainen asenne itseään kohtaan?

 Jaksaa, jaksaa, jaksaa, vaikkei jaksaisikaan. Mennään äärirajoilla. Urheilijalla on ympärillään useita ihmisiä, jotka kuuluvat ns valmennustiimiin. On laji-, fysiikka-, psyykkinen valmentaja jne. Lisäksi voi olla huoltaja, manageri... Ympärillä on siis suuri joukko, joka pitävät huolen siitä, että urheilija saa keskittyä siihen, mitä hän osaa. Kukin tietää tehtävänsä ja koko prosessi perustuu luottamukseen ja tukemiseen. Kuinka on tilanne yrittäjällä? Liian usein ympäriltä puuttuu tuo ”valmennustiimi”. Tai ehkä paremminkin niin, että luotettavia ihmisiä kyllä on, mutta yrittäjä ei jostain syystä hyödynnä heitä.

Meille on rakentunut hyvin vahva tarve selviytyä ja ajatus avunpyytämisestä koetaan liian usein jonkinlaisena heikkouden osoituksena tai sitä ei edes ymmärretä pyytää. Voisiko ajatella niin, että yrittäjäkin olisi armollinen itselleen ja pyytäisi apua, ennen kuin palaa loppuun. Kukaan ei osaa kaikkea ja toisaalta on paljon asioita, joita voi siirtää toiselle, delegoida, joitakin asioita voisi jopa deletoida. 

Useissa tilanteissa kuulee yrittäjän puhuvan perheen ja läheisten ihmisten suuresta merkityksestä jaksamisessa ja ylipäätään koko yrityksen menestymisessä. Jossain toisessa yhteydessä yrittäjä taas kertoo tekevänsä 10-12 tuntista työpäivää, eikä lomiakaan ole juuri tullut pidettyä, viikonloppuna sitten pakolliset paperityöt. Onhan tässä selkeä ristiriita. Perhe ja läheiset ovat minulle tärkeitä, mutta en juurikaan vietä aikaa heidän kanssaan. Arvotanko sittenkin työn korkeammalle? Onko priorisointi oikea? Ehkä olisi hyvä hiukan miettiä.  Jos päätyy mietteissään siihen, että työ on minulle tällä hetkellä tärkein, niin OK, se on vain myönnettävä ja sen kanssa osattava elää. On äärimmäisen uuvuttavaa, jos joutuu koko ajan elämään siinä ristiriidassa, ettei koe antavansa tarpeeksi aikaa oikeastaan minnekään. Vaikka tekee koko ajan, ei tee riittävästi. Jossain vaiheessa saattaa tulla tilanne, jossa ei koe enää hallitsevansa asioita, elämäänsä. Yksi uupumisen oireista.

Mistä apu?

Ensin on istahdettava alas ja mietittävä, mitä haluaa, mitä pitää muuttaa, mitä tilalle jne. Tässäkin tilanteessa ulkopuolinen näkee paremmin metsän puilta, ehkäpä toinen yrittäjä. Selkiyttämisen jälkeen mietitään, kuka tekee. Osa on varmaan sellaista, jonka voi teetättää jollakin toisella, maksua vastaan. Suurimman työn joutuu kuitenkin tekemään oman päänsä sisällä. Siihen voisi saada sparrausta vaikkapa työnohjauksesta, kuntoutuskurssista, konsultilta, Yrittäjäjärjestöltä jne. Pääasia on se, että löytää itselleen parhaiten sopivan keinon ja kaikkein tärkeintä se, ettei jää ongelmineen yksin. On otettava ympärilleen ”valmennustiimi”, johon voi luottaa.

Älkää yrittäjät ajako itseänne liian ahtaalle, seurauksista kärsii liian moni ja muistakaa toisaalta, ettemme kukaan ole korvaamaton!

 

Jaksamista kaikille ja hyvää syksyä!

Hannu Urjanheimo
Psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja ja työnohjaaja

 

UUPUMISEN MERKKEJÄ

- väsymys, huolimatta levon ja/tai unen määrästä
- kokemus jaksamattomuudesta
- tyydytyksen kokeminen esim. työstä vähenee
- somaattiset oireet kuten kivut, sydämen tykytys, verenpaineen nousu jne.
- riittämättömyyden tunne
- ärtyisyys
- ihmissuhteista vetäytyminen