Etsi

Y-blogi: Yrittäjäksi ei synnytä

Vapaudesta sekä muuttuvasta ympäristöstä kertova sanonta, yrittäjälle jokainen päivä on erilainen, kuvaa arkeamme hyvin.

Yrittäjälle työ on usein merkittävä osa elämää ja identiteetin muodostumista. Yrittämiseen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiä ja alati vaihtuvien ongelmien ratkaisemista. Parhaimmillaan yrittämisen riski palkitaan myös taloudellisella menestyksellä. Mikään vaurastumisen automaatio yrittäjyys ei silti todellakaan ole. Yli puolet kaikista yrittäjistä on yksinyrittäjiä, ja heistä enemmistö tienaa alle 2000 euroa kuukaudessa.

Suomi ja suomalainen hyvinvointivaltio tarvitsee työn tuottamaa vaurautta. Yritysten rooli tiedostetaan kaikissa ryhmissä, ja yrittäjyys onkin ollut kovassa nosteessa jo vuosia. Yhteiskunta tarvitsee lisää yrittäjiä ja kotimaakuntamme Pohjois-Karjala erityisen kipeästi. Meillä on paljon ikääntyneitä tai muuten luopumishaluisia yrittäjiä, jotka haaveilevat toimintansa jatkumisesta jonkun toisen vetämänä. Kiinnostaako vastuun- ja riskinotto ihmisiä niin paljon, että uusia yrittäjiä löytyy tarpeeksi? Riittääkö yrittäjille työtä epävarmassa maailmassa?

Maailma on täynnä ongelmia. On suuria kuten ilmastonmuutos tai merien muoviongelmat sekä arkipäiväisiä hoivan riittävyyteen tai postin jakelun kaltaisia konkreettisia ongelmia. Näitä miljoonia ongelmia ratkaisemaan tarvitaan edelleen yrittäjiä, joten työtä on kyllä tarjolla. Ja aina kun on ollut kysyntää, on syntynyt myös tarjontaa. Luotan edelleen tähän ajatukseen eli yrittäjiä kyllä ilmaantuu paikalle, kun menestymisen mahdollisuus on tarjolla ja olosuhteet ovat edes kelvollisella tasolla. Mutta miten me voimme auttaa ihmisiä kasvamaan yrittäjiksi?

Suomalainen yhteiskunta on aloittanut vuosikymmeniä sitten koulujen yrittäjyyskasvatuksen vaihtelevin tuloksin.

Yrittäjäksi ei synnytä, mutta siihen voi kyllä kasvaa. Parhaimmillaan yrittäjyyden opettelu on lasten kohdalla asennekasvatusta eli vastuun antamista ja epäonnistumisen sallimista. Liiketoiminnan, saati kirjanpidon opettaminen tulee oikeaa asennetta reilusti perässä. Järjestömme on ollut hereillä ja monipuolisesti mukana myös yrittäjyyskasvatuksen tukemisessa. SY on tänä syksynä mukana kaikissa hallituksen työllisyysryhmissä, mutta opetuksen kohdalla on yllättäviä haasteita.

Opetusministeri Li Andersonin johdolla on katsottu parhaaksi keventää Yrittäjien edustusta opetuksen ohjaamisessa.

Yrittäjien edustaja tiputettiin pois Opetushallituksen johtokunnasta, jonne jäivät suurimpien puolueiden edustajien lisäksi SAK, STTK, OAJ, EK, Kuntaliitto, Helsingin Yliopisto sekä opiskelijajärjestöt. Tilaa ei meille enää kuulemma ollut. Lisäksi Suomen Yrittäjät saivat lähteä myös jatkuvan oppimisen työryhmästä. Tuntuu uskomattomalta, ettei tässä tilanteessa yrittäjien näkemys työssä tapahtuvassa oppimisessa ole kiinnostavaa. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on suuri jatkuvan oppisen tarve, yksinyrittäjien määrä kasvaa jatkuvasti, uudet työpaikat syntyvät lähes kokonaan näihin yrityksiin ja myös yrittäjien oman osaamisen päivittäminen on kriittistä. Yrittäjille kyllä tulee painetta uusista toimintatavoista, kuten työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta. OPM viestii päätöksellään kehnoa esimerkkiä yhteistyöstä. Juhla- ja erityisesti vaalipuheiden ja niitä toteutettavan politiikan välillä on kyllä valtava ero.

Olipa oppiminen järjestetty miten tahansa, ei yrittäjien kannata jäädä siitä valittamaan. Toiminta ja teot ovat kaiken avain. Kaikesta koulutuksesta ja saadusta yrittäjyysopista pitäisi olla ainakin yksi hyöty: rohkeus ottaa vaikein eli ensimmäinen askel. Suurin kynnys on yrittämisen kynnys.

Aristoteles sen jo kiteytti meille kannustavasti: ”Sen mitä meidän on opittava tekemään, me opimme tekemällä”. Aloitetaan siis tekeminen. Parempi päivä aloittaa olisi ollut vain eilen.

 

Perttu Kouvalainen

puheenjohtaja