Kolumni: Olen liian utelias kuolemaan koronaan
Tästä tuli ihmiskunnalle erilainen kevät.
Kovenevin äänenpainoin olemme puhuneet vastuullisemmasta kuluttamisesta, arvopohjaisemmasta elämästä ja muista kauniista asioista tekemättä kuitenkaan juuri muutosta käyttäytymisessämme.
Kaikki hyvät tarkoitukset ovat hautautuneet liian vaikeina ja poliittisessa keskustelussa talouskasvun varjeleminen on kuitenkin ollut ensisijaista.
Meidän piti kohdata Koronan kokoinen kriisi, että olemme yhdessä saaneet nopeasti isoja päätöksiä aikaan eikä monitahoiset eturistiriidat ole olleet esteenä.
Arvostelua klikkihakuiselta medialta ja somessa aikaa tappavilta kansalaisilta kuitenkin sataa, niin päättäjille kuin päätöksillekin.
Eihän kolmekymppisellä voi olla riittävästi kokemusta, naiset hoivavietteineen ovat liian pehmeitä, lobbareita kuunnellaan liikaa ja avustajia on valtavasti.
Mutta eihän kenelläkään ole tällaisesta ajasta kokemusta. Voi olla jopa helpompi hahmottaa tuntematonta kun ei ole niin varmaa viisautta miten aiempina vuosikymmeninä on pitänyt tehdä.
Empaattisuus ja vastuullisuus taas ovat juuri niitä supervoimia joita arvioidaan tulevaisuudessa eniten tarvittavan.
Ja on aivan mahtavaa, että päättäjämme kuuntelevat asiantuntijoita. Myös Yrittäjäjärjestö kuuluu tähän lobbareiden parjattuun joukkoon. Nyt järjestömme tekee lähes ympäripyöreitä päiviä varmistaakseen oikeat tiedot päätösten tueksi.
Ylpeydellä olemme suomessa voineet seurata avainministereiden ja tasavallan presidentin työskentelyä. Ei pelon lietsontaa kuten Ranskassa eikä vähättelyä kuten Yhdysvalloissa.
Vilpittömät kiitokset tähän astisesta työstänne. Kriisissä on hienoa olla suomalainen.
Valitettavasti päättäjiä kohtaava paine ei hellitä yhtään tulevina viikkoina. Nyt kiireessä tehtävillä päätöksillä on valtava hintalappu niin taloudellisesti kuin inhimillisesti.
Myös yrittäjien kannalta ratkaisuja on saatava tehtyä nopeasti. On arvioitu, että jopa kolmannes työntekijäyrityksistä on vaarassa kaatua. Ja tätäkin vaikeampaa on yksinyrittäjillä joiden tuottamista palveluista ollaan usein ensimmäisenä säästämässä.
Tilanne elää päivittäin ja tätä kirjoittaessa ovat erilaiset tukitoimet yrittäjille vielä valmistelussa. Selvää on, että kun epidemia joskus helpottaa, ovat yritykset avainasemassa rakentamassa yhteiskuntaa taas jaloilleen.
Nyt ei ole aika kateelliselle ”voitot yksityistetään ja tappiot kansallistetaan” puheelle. Jokaisen on ymmärrettävä kuinka paljon edullisemmaksi yhteiskunnalle tulee kun saamme mahdollisimman monta yritystä ja työpaikkaa säilytettyä kriisin yli.
Annetaan päättäjille työrauha. Mutta miten me yksilöt voimme? Ja mitä me voimme?
On havaittavissa kolmenlaista suhtautumista poikkeusoloihin.
– Osa ihmisistä takertuu kiinni aiempiin kokemuksiinsa ja lamaantuneena pelkää menettävänsä itselleen kuuluvaa hyvää. Heidät tunnistaa kauppojen tyhjentämisestä ja pohdinnasta voisiko oma perhe sairastaa nyt heti alkuun kun resursseja on vielä jäljellä.
He kysyvät miten minä selviän.
– Toiseksi on ihmiset jotka pohtivat mitäs meillä tulee nyt vastaan ja siirtyvät rauhassa etäyhteyden päähän. He sopeutuvat tilanteeseen ja lähtevät ajankulukseen arvostelemaan pelkoonsa takertuvia vessapaperin hamstraajia tai sääntöjä uhmaavia sosiaalisten kontaktien metsästäjiä.
He kysyvät mikä muuttuu.
– Kolmanneksi on joukko ihmisiä jotka suorastaan nauttivat muutoksista. He saavat tällaisessa ajassa energiaa toimia ja katsovat maailmaa uusia mahdollisuuksia etsien.
He kysyvät miten kehitän uutta.
Huomaan itse olevani valtavan utelias, ehkä siis lähimpänä kolmatta ryhmää. Olen aivan liian utelias edes ajattelemaan elämän äkillistä päättymistä ja siksi kiirehdin miettimään niin omaa kuin yritysteni elämää epidemian jälkeisessä ajassa.
Maailma ei palaa taaksepäin, entiseen. Tämä on ihmiskunnalle aito jakolinja. Meistä iäkkäämmät muistavat käsitteen ennen sotia tai sotien jälkeen. Sanonta, ”Se tapahtui ennen koronaa”, voi hyvinkin vakiintua kielenkäyttöömme.
Vuosia puhutut digitalisaation, ilmastonmuutoksen ja muiden megatrendien ajamat vääjäämättömät muutokset ihmiskunnlle vauhdittuvat nyt. Totumme uuteen tapaan toimia emmekä palaa vanhaan.
Meistä useimmilla on kerrankin aikaa tarkastella syvällisemmin tilannetta, käytetään se nyt hyväksemme. Strateginen suunnittelu voi tuntua vaikealta, mutta on erittäin palkitsevaa.
Jokainen voi katsoa omaa yritystään ja kohdata myös julmat tosiasiat tilannekuvaa rakentaessan. Tärkein kysymys kuuluu; miten voin maksimoida asiakkailleni tuottaman arvon koronan jälkeisessä, muuttuneessa ajassa? Ja kun nyt pysähdymme, voimme myös miettiä miten toimimme sitten kun lähdemme liikkeelle.
Ennen kuin arvostelet päättäjiä, mieti millaista olisi nyt olla ministerinä vastuussa kansalaisten elämästä.
Ennen kuin arvostelet yksilöitä, mieti miten voit saada eristyksissä olevien läheistesi elämää hieman miellyttävämmäksi.
Ennen kuin arvostelet itseäsi, mieti mikä saa sinut innostumaan ja hyvälle tuulelle.
Ennen kuin kriisi on ohi, tee arjestasi sellaista ettet tarvitse jatkuvasti lomaa siitä.
Perttu Kouvalainen puheenjohtaja Pohjois-Karjalan Yrittäjät
