Hyppy liituraita-arjesta joogaan kantaa hedelmää – yksityinen joogasali Poriin
Hyvinvointicenter on vireä 20 hengen yrittäjäyhteisö, jossa Mirja vetää joogaa täysille saleille ja suunnittelee taas uutta laajennusta.
Mirja Lamberg
Yksityinen joogasali Poriin?
Oletko ihan kahjo, kysyttiin Mirja Lambergilta 12 vuotta sitten. Kuittailu loppui lyhyeen, ja Hyvinvointicenter on nyt vireä 20 hengen yrittäjäyhteisö. Energinen Mirja ei kaipaa takaisin liituraitaprojekteihin, vaan vetää joogaa täysille saleille ja suunnittelee taas uutta laajennusta.
Jooga on mainio tapa hallita välillä vilkkaanakin laukkaavaa mieltä. Keho on viisas ja hidas, ja sen rentouttamien kautta mielikin rauhoittuu. Oman tilanteen mukaan voi valita hathajoogan tai fyysisesti voimakkaan astangan.
Ensikosketukseni joogan sain 24 vuotta sitten, kun veljenvaimo suostutteli työväenopiston kurssille. Lajin hienous ei auennut, mutta kävin kurssin sinnikkäästi loppuun. Ajattelin jo, että suhde joogaan jäi siihen. Sitten yksityiselämääni ravisteli kurja syksy, tuntui, että kaikki kaatuu päälle. Löysin Maikki Forsbergin upeat joogatunnit ja ymmärrykseni laajeni. Kouluttauduin oto:na ensin joogaohjaajaksi ja joogaopettajaksi 2003. Suoritin siinä sivussa myös aromaterapeutin tutkinnon.
Mitä enemmän opin tuntemaan joogaa, sitä vieraammalta työ taloushallinnon ammattilaisena Prizztechin hankkeissa ja projekteissa alkoi tuntua. Hyvä ja säännöllinen kuukausipalkka etuineen ei enää riittänyt. Arvostettu joogataitaja Kylli Kuuk kannusti minua perustamaan Poriin oman salin.
Mitä enemmän opin tuntemaan joogaa, sitä vieraammalta työ taloushallinnon ammattilaisena alkoi tuntua.
Löysin tilat Postitalosta. Jouduin tekemään heti viiden vuoden sopimuksen. Vähän silloin huimasi, mutta toisaalta luotin vahvasti itseeni. Yritys toimi ensin ML-Joogasalin nimellä, mutta jo 2006 perustettiin Hyvinvointicenter Oy.
Alkuun oli todella yksinäistä. Vaikka joogatunnit olivat täynnä, kaipasin työkavereita. Ohjaajat kävivät täällä vetämässä omat tuntinsa, mutta muuten oli hiljaista. Sitten sain kuningasajatuksen. Tiloissahan voisi työskennellä muitakin yksityisyrittäjiä aloilta, jotka eivät kilpaile keskenään. Ensimmäinen tällainen työkaveri oli luontaishoitaja Riihimaan Riitta.
Aluksi minulla oli vain pieni sali ja vastaanottotila. Nyt toimijoita on kaikkiaan parikymmentä, ja meiltä saa 50 eri hoitomuotoa. Neliöitä on nyt 424, mutta tarvitsisin kipeästi yhden salin ja kaksi, kolme hoitohuonetta lisää.
Teen työtäni intohimolla, innostun helpolla ja vien haluamani asiat maaliin ja harvoin luovutan.
Innostun nopeasti ja taidan olla vähän härkäpäinenkin. Vien haluamani asian maaliin ja harvoin luovutan. Olen kuitenkin valmis muuttamaan suunnitelmia, jos realiteetit ovat vastaan. Jossakin vaiheessa kaavailin Hyvinvointicenter-ketjun perustamista Lahteen ja Raumalle, mutta luovuin ideasta. Olen niin porilainen kuin olla ja voi, ja haluan tehdä työtä täällä enkä sukkuloida eri paikkakuntien välillä.
Yrittäjävuosieni alkuaikoina elämässä tapahtui muutenkin paljon ja ryminällä. Centerin sekä neljän lapsen ja koiran perhearjen pyörittämisen lisäksi isäni sairastui vakavasti ja toimin äitini omaishoitajanaan. En tiedä, miten olisin selviytynyt ilman joogaa.
Tunnistan itsessäni monelle naisyrittäjälle leimallisen piirteen: teen työtä intohimolla ja alkuun oli hankala ottaa ihmisiltä rahaa. No, vähän lässy taidan olla edelleen. Kollegat Helsingissä aina nauravat hintojani. Toki muistutan heille, että toimin Porissa, en pääkaupunkiseudulla.
Olen oikea joogaopettaja, joten en helposti lämpene muotioikuille enkä viihteelliselle trendijoogalle.
Yrittäjäyhteisön pyörittämistä yhteisissä tiloissa suosittelen lämpimästi. Moni pienyrittäjä tuskailee taloushallinnon kiemuroissa, ja haluaisi panostaa sen sijaan omaan ydinosaamiseensa. Yrittäjäyhteisöstä saa monenlaista synergiaetua. Työkavereilta saa neuvoja, tukea ja juttuseuraa. Vuokra on inhimillisempi, markkinointi helpompaa ja edullisempaa kuin yksin tehden. Omasta urataustastani ja taloushallinnon koulutuksestani on iso etu kokonaisuuksien hallinnassa.
Meillä jokaisella on vapaus olla oma itsemme. Samat perusarvot pitää kuitenkin tunnustaa. Työ tulee hoitaa hyvin laatukriteerit täyttäen. Vaadimme myös vahvaa lojaaliutta yhteisöä kohtaan.
Itse olen suht puritaani, joten en helposti lämpene muotioikuille enkä viihteelliselle trendijoogalle. Vähän sentään suostun tinkimään. Elban kanssa järjestimme yhdistetyn jooga- ja viini-illan. Paikat varattiin heti ja iltoja piti lisätä saman tien. Viihteellisempää siipeä edustaa myös naurujooga. Kouluttauduin siihen ensimmäisten joukossa Suomessa, ja naurujoogaa tilataan niin polttariporukoiden, työyhteisöjen kuin yhdistysten tykypäiville ja illanviettoihin. Silti muistutan aina mieleen, että olen oikea joogaopettaja, vaikka näille mukaville sivupoluille joskus harhaudunkin.
Suolahuone rentouttaa, siellä on helppo hengittää ja suola tekee hyvää myös iholle. Myös monet sanankäytön ammattilaiset, kuten näyttelijät, hakevat suolahuoneesta kirkkautta ääneensä.
Haluan pitää Hyvinvointicenterin rentona ja miellyttävänä paikkana. Meidän olohuoneeseemme saa jäädä istuskelemaan ja juttelemaan tunnin jälkeen. Moni kehuukin, että tämähän on kuin kotiinsa tulisi.
Rakastan työtäni, eivätkä pitkätkään päivät ja viikot tunnu rasittavilta. Aviopuoliso Esa on eläkkeellä ja hoitaa kodin. Yksi elämän pienistä nautinnoista ovat pitkät, hitaat aamut. Rakastan tepastella yöpuvussa pitkään ja nauttia aamiaista kaikessa rauhassa.
Teksti: Maiju Junko
Kuvat: Veera Korhonen
