Etusivu > Satakunnan Yrittäjät > Rauman Yrittäjät > Rauman Yrittäjät ry > Rauman Yrittajien 80 Vuotishistoriikki

Etsi

1940-luku: Ensimmäiset Rauman messut

1945: Ensimmäinen rauhan jälkeinen vuosikokous

Ensimmäinen rauhan jälkeinen vuosikokous järjestettiin Seurahuoneella, ja se sai pitkästä aikaa yrittäjät joukolla liikkeelle. Sanomalehti Länsi-Suomi kuvaili helmikuussa 1945 vuosikokousta seuraavasti:  ”Keskusteltiin myyjäkurssien järjestämisestä Raumalle, mutta asia jätettiin lähemmin johtokunnan hoidettavaksi. Virallisten asiain tultua päätökseen, alkoi illanvietto, johon osallistui raumalaista yrittäjäkuntaa noin 200 henkilöä. Illan kuluessa yksityisyrittäjäliiton edustaja, varatuomari Mannio piti esitelmän ajankohtaisista verotuskysymyksistä. Lisäksi kuultiin ohjelmanumeroina musiikkia, pilaesityksiä, lausuntaa ja haitarinsoittoa sekä useaan otteeseen laulettiin yhdessä.”

Vuonna 1976 kirjoitetussa yhdistyksen 40-vuotishistoriikissa vuoden 1945 vuosikokousta kuvailtiin seuraavalla tavalla: ”Lehdessä olleitten rivien välistä voi lukea selvästi toiveikkuuden ja reippaan mielen, joka yrittäjäväen keskuudessa vallitsi. Tulevaisuuteen voitiin taas katsoa silmät avoimina ja usko omaan asiaan oli voimakas. Epävarmuus, joka sotavuosina oli pimentänyt yrittäjätoimintaa, oli häviämässä ja tiet parempaan olivat auki.”

1945: Sotakorvauksia

Rauman seudun Yksityisyrittäjien puheenaiheita hallitsivat muun muassa sotakorvausten maksaminen ja sodan jäljistä toipuminen. Sihteeri Aarne Höyden kirjoitti vuoden 1945 vuosikertomukseen: 

”Vaikka rauha onkin palautunut, on yhdistys ja sen jäsenet joutuneet toimimaan sodan tuottamissa vaikeuksissa, onpa tilanne useilla aloilla vielä kiristynytkin. Sotakorvausten suoritukset tulevat edelleenkin vaatimaan tuotannostamme suurimman osan, jotenka yritteliäisyyden kestävyys ja sitkeys tulee olemaan kovalla koetuksella vielä ehkä useita vuosia. Kaikesta huolimatta voimme kuitenkin uskoa, että paremmat ajat palautuvat taas aikanaan, kunhan jaksamme ponnistella ohi näiden raskaiden vuosien.”

1945: Ohjelmaa yrittäjille

Vuoden 1945 aikana järjestettiin myös myyntikurssi kauppiaille ja liikeapulaisille sekä illanviettoja Seurahuoneella. Marraskuussa 1945 tällaisen illanvieton tanssilliseen osioon haettiin lupaa Turun ja Porin läänin lääninhallitukselta, sillä tanssiminen ravintoloissa oli yhä kiellettyä, vaikka sota olikin jo päättynyt ja tanssikielto muuten kumottu. 

1947: Rauman seudun Yksityisyrittäjät Turun aluejärjestöön

Huhtikuussa 1947 Rauman seudun Yksityisyrittäjät päätti liittyä Yrittäjien Turun aluejärjestöön ja sitä tietä myös valtakunnalliseen Yrittäjäin Liittoon. Raumalaiset yrittäjät saivat Turusta järjestöllistä apua aina tarvittaessa, ja YTA:n toimintaan oltiin kaikin puolin tyytyväisiä. Yhteistyö jatkui 1960-luvulle saakka, jolloin yhdistys liittyi Porin aluejärjestöön. 

1940-luku: Elintarvike- ja tekstiilikauppiaiden alaosastot perustetaan

Elintarvike- ja tekstiilikauppiaat perustivat oman alaosastonsa yksityisyrittäjiin. Molemmat alaosastot syntyivät käytännön asioiden hoitamista varten ja ne toimivat varsin itsenäisesti. Varsinkin elintarvikekauppiailla oli säännöllisesti kuukausikokouksia, joissa oli esillä jokapäiväiseen kaupankäyntiin liittyviä asioita. Esimerkiksi hinta-asiat olivat kaikille tärkeitä. 

1947: Yrittäjänuoret perustetaan

Syksyllä Rauman seudun Yksityisyrittäjät perustivat Partiotalolla pidetyssä kokouksessa Rauman Yrittäjänuoret -kerhon. Ikärajoja kerhoon tulijoille ei ollut, vaan kerhoon saivat liittyä kaikki, jotka "katsovat paremminkin kuuluvansa nuoriin kuin ukkoyrittäjiin”. Kerhon tarkoituksena oli koota yhteen yksityisyritteliäisyyden aatteen innostamat nuoret; ennen kaikkea ne heistä, jotka toimivat erilaisissa tehtävissä yksityisyritteliäisyyden palveluksessa sekä yksityisyrittäjävanhempien lapset. Tavoitteena oli johtaa ja kehittää näiden nuorten harrastuksia ja taloudellista ajattelua yksityisyritteliäisyyden hengessä sekä valmentaa heitä tulevaan yksityisyrittäjän ammattiinsa.

Yrittäjänuorten alkuvuosien toiminnassa kohokohtana olivat ensimmäiset Rauman messut, joihin nuoret osallistuivat pääasiassa lipunmyynti- ja vartiointitehtävissä. Vuoden 1949 toimintakertomuksessa Y-nuorten kerrottiin viettäneen kerhoiltoja kerran viikossa torstaisin. Kerhoiltojen ohjelmaan kuului esitelmiä ja harjoituksia, joiden aiheina olivat mm. näyteikkunan sommittelu, myyntioppi, tavaran tuntemus, myymälän järjestely sekä tukkukaupan rakenne ja kehitys. Kerhoilloissa myös pelattiin pingpongia ja shakkia, kuultiin matkakuvauksia ja kerhon jäsenten esityksiä sekä järjestettiin ikkunansomistuskurssi, johon osallistui 20 jäsentä. 

1947: Yrittäjänaiset perustetaan

Vuonna 1947 perustettiin Rauman seudun Yksityisyrittäjille toinenkin alaosasto, Y-naiset. Perustava kokous pidettiin Kahvituvassa kauppakadulla ja siihen osallistui 50 raumalaista yrittäjänaista.  Kokouksessa hyväksyttiin yhdistykselle säännöt ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin rouva Sandra Nieminen.

Yrittäjänaisten toiminnasta mainitsee Heikki Kiviluoto vuoden 1949 toimintakertomuksessa: ”Y-naisilla on ollut läpi vuoden jatkunutta pirteätä toimintaa, joka pääasiassa on keskittynyt joka toinen viikko jäsenten kodeissa pidettyihin kerhoiltoihin, joissa luonnollisesti yrittäjähengessä on parannettu maailmaa virkkauksen ja muun hyvän lisäksi.”

Muita toiminnan muotoja olivat esimerkiksi eri tilaisuuksien kahvitukset sekä huvitoimikunta, joka kokoontui vuoden aikana kahdesti ja järjesti lokakuussa 1947 naamiaiset Seurahuoneella. Äitienpäiväjuhlan kerho järjesti kansalaisopistolla. Yrittäjäviikon alkajaisiksi järjestettiin Seurahuoneella kaksi mannekiininäytöstä. Puvut olivat paikallisten ompelimoiden valmistamia.

Vuoden 1989 ensimmäisessä Yrittäjien tiedotuslehdessä kerrottiin, että naisyrittäjyys Raumalla elää voimakkaassa myötätuulessa. ”Siihen koulutetaan ja innostetaan sekä myös kannustetaan osallistumaan ja vaikuttamaan uusilla sektoreilla. Rauman Yrittäjänaisten ohjelmaan kuuluu mm. kerhoiltoja eri teemoilla, tutustumista eri yrityksiin ja teatterimatkoja.”

1948: Ensimmäiset Rauman messut

Vuoden 1948 kohokohtana olivat ensimmäiset Rauman seudun Yksityisyrittäjien järjestämät messut Karin kansakoululla. Messupäätös syntyi innostuneesta halusta näyttää muillekin, mihin pieni yhdistys pääsee, jos vain haluaa yrittää. Messut olivat yhdistyksen toiminnassa ensimmäinen suuri yleisölle tarkoitettu tempaus. Messujen aukioloaikana näytteillä olleisiin tuotteisiin tutustui lähes 20 000 kuluttajaa. 

Messut tarjosivat monipuolisen näytteen Rauman ja lähiseudun teollisuudesta ja kaupasta, sillä näytteillepanijoita oli toista sataa. Karin koulun pihalla esittäytyi raskas teollisuus, jonka joukossa etenkin Lönnström-yhtiöitten tuotteet herättivät huomiota. Sisätiloissa kiinnostusta osakseen sai varsinkin Rauma-Repolan osasto, joka selvitti tarkoin tehtaiden tuotteiden levikin koko maapallolla. Koulurakennuksen ensimmäinen kerros oli varattu mm. maalausliikkeille, joita edustivat T.F. Laakson Maalausliike ja Viljanen ja Toivola Oy. Kaupunki esittäytyi omalla osastollaan. Kaupungin liikenteestä oli laadittu graafinen esitys, jossa esitettiin havainnollisesti rautatien ja sataman liikenteen kehitys viime vuosina. Oma mielenkiintonsa oli raumalaisen merenkulun osastolla, jossa pienoismallein ja öljyvärimaaluksin esiteltiin kuuluisia raumalaisia purjelaivoja. Samaan yhteyteen oli asetettu näytteille raumanpitsiä. 

Messujen päätoimikunnan varapuheenjohtaja, majuri Olavi Ranta lausui messuista Länsi-Suomelle: ”Myönnän, että eräissä vaiheissa olen ollut melko pessimisti Rauman messujen suhteen. Sitä suurempi on ollut iloni havaitessani osanottajamäärän nousevan yli kaikkien odotusteni sekä näyttelyn laadun ja tason noustessa jokaisen ilmoittautumisen yhteydessä. Vakuutan, että on ollut ilo suunnitella näyttelyä näin monipuolisesta ja laadukkaasta materiaalista. ”

Rauman messut herättivät suurta mielenkiintoa koko maassa. Huomiota saatiin myös Ruotsista, josta paikalla oli sanomalehtien edustusta Gävlestä asti. Messujen järjestäminen vaatii paljon voimia, mutta uhraukset saatiin monin kerroin takaisin mainoksena, jota messut yhdistykselle toivat.

1949: Luovan tauon aika

Messuvuoden puristuksen jälkeinen vuosi oli hiljaisempaa niin sanotun ”luovan tauon” aikaa, kuten silloinen sihteeri Heikki Kiviluoto vuosikertomuksessa toteaa.

Merkityksetön ei vuosi yrittäjille suinkaan ollut, sillä toimintakertomuksessa sanotaan näin: ”Kulunut vuosi on ollut toiminnaltaan laimeahkoa aatteellista toimintalinjaa ajatellen, mutta toisaalta on tänä aikana tapahtunut niin valtava kehitys talouselämän melkein täydellisessä vapautumisessa säännöstelyn puristuksesta ja tavaratilanteen palautumisesta lähelle ’hyvän rauhan’ aikaista tasoa, että yrittäjäkunnan voima ja tarmo on ilmeisesti tarvittu yritysten nopeassa kehittämisessä todellisen kilpailu-talouden vaatimuksia vastaavaksi. Niinpä nyt jo ollaankin siinä, mitä jokainen yrittäjä kuluneina vuosina on kiihkeästi odottanut; nyt ratkaistaan terveessä kilpailussa yritysten menestyminen ja tulevaisuus.”