Etusivu > Satakunnan Yrittäjät > Rauman Yrittäjät > Rauman Yrittäjät ry > Rauman Yrittajien 80 Vuotishistoriikki

Etsi

1930-luku: Yhdistystoiminta alkaa

Yrittäjätoiminta nostaa päätään 30-luvun laman jälkeen

Maailmaa vahvasti kouraissut taloudellinen lamakausi alkoi 1930-luvun puoliväliin tultaessa hellittää otettaan.  Suomessakin taloudelliset olot helpottuivat, ja yrittäjätoiminta alkoi jälleen heikkojen vuosien jälkeen nostaa päätään. Mieli yrittäjien keskuudessa oli toiveikas, mikä oli näkyvissä myös Raumalla.

Raumalaiset yksityisyrittäjät alkoivat pohtia oman yhdistyksen perustamista, jonka avulla yrittäjäkunta saisi äänensä kuuluviin asiain niin vaatiessa. Epävirallisesti yhdistysasiasta keskusteltiin useissa yhteyksissä, ja vuonna 1935 asiaa oli kypsytelty jo niin pitkälle, että oman yhdistyksen perustaminen katsottiin mahdolliseksi. Syksyllä 1935 päätettiin pitää erityinen yksityisyritteliäisyyden viikko, jonka aikana suurelle yleisölle pyrittäisiin mahdollisimman monipuolisesti esittelemään paikallista yksityisyritteliäisyyttä, sen taustaa ja tarkoitusta. Viikon ohjelmassa oli muun muassa toimittaja Ossian Procopen pitämä esitelmä, elokuvanäytäntöjä ja lausuntaa. Yrittäjäviikko sai erittäin positiivisen vastaanoton sekä yleisön että yrittäjien taholta ja toimi lopullisena ponnahduslautana raumalaisen yrittäjäyhdistyksen perustamiselle.

1936: Rauman Yksityisyrittäjät ry perustetaan

Rauman seudun Yksityisyrittäjät ry perustettiin 30.1.1936 ja merkittiin yhdistysrekisteriin helmikuun viimeisenä päivänä. Perustavassa kokouksessa sovittiin yhdistyksen tarkoitusperät ja johtoaatteet. Niiden mukaan tavoitteena oli olla ”yrittäjäväen yhdistys, joka pyrkii ponnekkaasti poistamaan yksityistä yrittäjätoimintaa haittaavia epäkohtia”. Yhtä tärkeänä tavoitteena yhdistyksellä tulisi olla yrittäjätoiminnan korottaminen oikeaan arvoonsa.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin johtaja Antti Alanko. Varapuheenjohtajaksi valittiin Arvo Reivinen ja sihteeriksi kauppa-apulainen Tuomo Rahi. Muiksi johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi tulivat johtajat Toivo Paasikangas, Kosti Sunila, Kaarlo Laaksonen ja Ossi Ojala sekä kauppateiteiden kandidaatti Matti Kettunen. Varalle valittiin tohtori-insinööri Lauri Pakkala ja konsuli Jalmari Penttilä.

Päämääriään yhdistys pyrki toteuttamaan valvomalla yrittäjien etuja ja kasvattamalla yrittäjien keskeistä henkeä ja ymmärtämystä. Kokoukset, kiertokirjeet ja kirjallisuuden levittäminen listattiin tärkeimmiksi keinoiksi, joilla päämääriin päästäisiin.

1936-1939: Vireää yhdistystoimintaa

Uuden yhdistyksen toiminta saatiin nopeasti vireille ja yrittäjäväki otti yhdistyksen kiitettävästi omakseen. Alkuinnostus oli luonnollisesti melkoinen, mutta heikoksi ei toiminta jäänyt aloittamisvuotta seuraavinakaan vuosina.  Esimerkiksi vuonna 1938 yhdistys järjesti marraskuussa lastentapahtumia, joista jätettiin alla oleva lupa-anomus Rauman kaupungin poliisimestarille.  

Sotavuodet ja pommitukset

Kultasepänliike Helkelä Oy:n Erkki Helkelä muistelee Helkelän historiikissa sota-aikaa Vanhassa Raumassa.

 ”Äitini kassiin oli pakattu kaikki arvokkaampi varasto, tosin sitä ei ollut paljon. Ilmahälytyksen sattuessa ovet piti sulkea nopeasti ja juosta elokuvateatteri Fennian kellariin pommisuojaan kassi mukana. Vuonna 1940 helmikuussa oli talvisodan pahin ilmapommitus Raumalla (ns. paloperjantai), jolloin Vanhassa Raumassa oli joka puolella tulipaloja ja muita tuhoja. Meidänkin naapurissamme toiminut elokuvateatteri Titania tuhoutui täydellisesti. Silloin meidänkin liikkeemme tärkeimmät tavarat ja työkalut pakattiin kolmeen hevosvetoiseen rekeen ja evakuoitiin yöllä isäni kotitaloon Kodisjoelle.”

Pulaa tavaroista

Sotavuodet näkyivät raumalaisissa yrityksissä myös tavarapulana. Lemmikki Kajava kertoi vuoden 1982 Rauman museon tekemässä haastattelussa näin:

”Rullalankaa oli harvemmin. Muistan kerrankin kun sitä laitettiin näyteikkunalle. Liikkeet avattiin silloin jo kahdeksalta aamulla. Minä ihmettelin, että mistä näin kova ääni kuuluu – oven takana oli kauhea jono. Voi hyvä ihme! Jos minä nyt avaan oven niin ne törmää kaikki ja kaatavat tiskinkin. Onneksi siihen tuli poliisi. Sanoin, että pitäkää nyt vähän järjestystä, ei minulla sitä rullalankaa nyt niin paljon ole, mutta tiedän että sitä varten ne nyt tulee, ja kaataa koko puodin. ’Juu juu, sanokka sit vaa kosk loppu’. Poliisi piti järjestystä ja viisi ihmistä päästettiin sisälle kerrallaan. Tuntiakaan ei kestänyt kun kaikki oli loppu, ei ne paperiakaan tarvinneet, taskuunsa pistivät.” 

Pula-aikaa kaupassa. Kuva Jouko Nummela.