Pelastetaan ravintolat
Ravintola-alan sulkutoimilla on merkitystä muillekin palvelun ja kaupan aloille. Kritiikki ei ensisijaisesti tule siitä, että sulkutoimia tehdään vaan hallituksen viestinnän eritahtisuudesta ja Pohjois-Savon osalta kohtuuttoman lyhyistä reagointiajoista. Ulospäin kerrotut tartuntaluvut olivat maltillisia.
Ravintolayrittäjän kannalta kaksi ongelmaa nousee yli muiden. Kassavirran päättyessä sulun kompensaatioilla on kiire. Tätä kirjoittaessa emme tiedä milloin Kustannustuki III aukeaa.
Ravintolan tulorahoitus tulee päivittäisestä myynnistä. Sitä ei voida tehdä varastoon eikä laskuttaa etukäteen. Jos tulovirta ehtyy viikoiksi, kassakriisi uhkaa monia yrityksiä. Jo pienikin notkahdus liikevaihdossa aiheuttaa yrittäjille maksu -ja muita järjestelyitä. Kiinteät kulut juoksevat koko ajan.
Ravintolaa ei avata eikä suljeta sormia napsauttamalla. Ala on työvoimavaltainen ja työvuorolistat tehdään etuvetoisesti. 14 vuorokauden lomautusilmoituksen kustannukset eivät saa jäädä yrittäjien maksettaviksi.
Hallitukselta ja viranomaisilta voidaan nyt jo kohtuudella edellyttää eri toimialojen perusbisneksen tuntemusta ja päätöstensä seurauksia. Ellei viranomaisilla ole tätä tietoa, sitä on saatavilla. Viranomaisten pitää tietää mitä operatiivisia vaikutuksia kullakin sulkutoimella on.
Alan pelastaminen on tärkeää. Suomi ei ole perinteisesti ollut vahva ravintolamaa. Eetokseen ja paatokseen on kuulunut, että kotona pitää sinun pottusi syömän. Tätä ajattelua ovat vahvasti tukeneet alaan kuuluvat rajoitukset, valvontamekanismi ja vahvasti verotettu alkoholitarjonta.
Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana ala on kasvanut rohkeasti kansainvälisen osaamisen ja uuden ruokakulttuurin tasolle. Lähiruoka on ponnistanut ravintoloiden listoille. Pohjois-Savo ja Kuopion alue ei turhaan ole European Region of Gastronomy.
Lykkimisapua ovat antaneet henkilöstöravintolat, lounassetelit ja kouluruokailun perinteet. Kun lapset syövät ”ulkona” kerran päivässä, mikseivät sitä tekisi iskä ja äiti oman työpäivänsä aikana.
Pelkona ravintola-alalla ovat samat lainalaisuudet kuin esimerkiksi kivijalkakauppojen kohdalla. Jos kuluttaja tottuu kotikeittiön puolivalmisteisiin tai ruoan verkkokauppaan, ala näivettyy.
Take-away on uusi hyvä palvelumuoto, mutta sen varaan ei ala voi laskea. Ravintola-alan investoinnit koneisiin, kalusteisiin ja sisustukseen pitääkin rinnastaa teollisuustuotannon vastaaviin. Ammattikeittiön kustannukset vastaavat euromääriltään mitä tahansa samaa liikevaihtoa pyörittävää metallifirmaa. Miksi edelleen kuulemme poliitikoiltakin kuppila-termeistä?
Elävä ravintola-, baari-, ja kahvilakulttuuri ovat tärkeä osa Suomen kansainvälistä matkailukuvaa. Ulkomaiset matkailijat eivät innostu Suomi-lomallaan mökkikokkailusta kuten me natiivit. Matkailijat haluavat elämyksiä, ihmisiä ja kaikkea tätä löytyy paikallisista ravintolaelämästä.
Voimia kaikille alan yrittäjille ja pelastetaan yhdessä ravintolat.
Tarja Arbélius, Savon Yrittäjät puheenjohtaja
Savon Yrittäjät ry hallitus
