14.7.2021 klo 08:55
Uutinen

Lukijan sanomat: Yrittäjien Aikio-Tallgren suomii hallitusta Vitostien unohtamisesta: ”Suomi toimii toisin kuin muut Pohjoismaat”

Juttu julkaistu Savon Sanomissa 14.7.

Paula Aikio-Tallgren pohtii, tuijotetaanko meillä taulukkolaskentaohjelmaa, vai voisiko väyläinvestointeja suunnitellessa pohjata myös tulevaisuudenuskoon. ”Yritykset ja työpaikat ja sitä kautta työntekijät tulevat vanavedessä”, hän kirjoittaa. Vesa Vuorela

Tuskin on toivuttu epävarmuudesta, joka liittyy tuleviin Itä-ja Pohjois-Suomen EU-aluetukien myöntämisperusteisiin, kun hallitus yllättää jälleen. Lausuntokierrokselle tullut luonnos väyläverkoston investoinneista 2022–2029 vetää ruksit kriittisten kohteiden päälle muassa Pohjois-Savossa (SS 12.7.). Viitostien parantaminen esimerkiksi Leppävirta–Kuopio-välillä on todettu laskelmissa yhteiskuntataloudellisesti kannattamattomaksi.

Mikä on hallituksen poliittinen linja Suomen eri alueiden kehittämisessä? Millainen on se kuva, jonka poliittiset päättäjät ja virkamiehet haluavat välittyvän suomalaisille? Puheiden ja tekojen epäsuhta nousee esille asiassa jos toisessa.

Aluepolitiikassaan Suomi toimii toisin kuin muut Pohjoismaat. Norja päätti vuosikymmeniä sitten luoda infran ja toimintaedellytykset Pohjois-Norjan elinvoiman säilyttämiseksi.

Pitkäjänteisyys ja ennustettavuus ovat toimineet: alueella on ihmisiä, vauvoja ja työpaikkoja.

Ruotsi puolestaan kertoi keväällä valtavista, noin 700 miljardin kruunun investoinneista Norrbotteniin ja Västerbotteniin (SVT Nyheter 30.5.) Suuret akkuteollisuuden ja terästuotannon investoinnit sijoittuvat usealle paikkakunnalle keskelle ei mitään, mikäli asiaa katsoo Tukholman näkökulmasta.

Alueet tavoittelevat utopistiselta kuulostavaa 10 000 työntekijää ja vuoteen 2035 mennessä sataa tuhatta muuttajaa. Ruotsalaiset luottavat siihen, että varmat työpaikat, hyvä yhteiskuntainfra, koulutusmahdollisuudet ja asuntotuotanto toimivat vetovoimatekijöinä pohjoisen Ruotsin ja sitä kautta koko maan BKT:n kasvulle.

Aluepolitiikassaan Suomi toimii toisin kuin muut Pohjoismaat.

Tapahtuvatko alueiden kehittämispäätökset meillä liikaakin Excel-taulukoiden tai Prio-työkalujen ohjaamina? Jos taulukot lähtevät lähtökohtaisesti vähentyvästä väestömäärästä ja näivettyvästä tilannekuvasta, joka ei mahdollista sataprosenttisesti varmaa yhteiskunnallista kannattavuutta, lopputulema ei varmasti ole häävi.

Mikä on se satojen miljoonien tai miljardiluokan infrainvestointi, josta voidaan tehdä täysin pitävät kannattavuuslaskelmat parin vuosikymmenen päähän? Investointi on lähtökohtaisesti aina riski, ja tietynlaista riskinottohalua hallitukselta on nyt koronan jälkeisessä kasvuvaiheessa lupa odottaa.

Tarvitsemme nyt vahvaa poliittista tahtotilaa ja uskoa tulevaisuuteen. Valtion tehtävä on eturintamassa uskoa eri alueiden energia- ja raaka-ainevaroihin ja ottaa oma roolinsa muun muassa väyläinvestointien rahoittajana ja toteuttajana. Yritykset ja työpaikat ja sitä kautta työntekijät tulevat vanavedessä.

Oma lukunsa on Suomen arktinen strategia ja se näkymä, jolla asemoimme itsemme muuhun Eurooppaan ja EU:hun. Istumme arktisen alueen ytimessä, emmekä tunnu oivaltavan, että koko Suomi on arktista aluetta.

Pohjoisia alueita on pitkään katsottu lähinnä ympäristö- ja luonnonvarakysymyksenä. Kuitenkin arktisen alueen turvallisuus- ja geopoliittinen asema sekä liiketaloudelliset mahdollisuudet kasvavat kohisten tulevina vuosikymmeninä, ja jo nyt se on suurvaltojen keskeinen ja kasvava kiinnostuksen kohde.

Ilmastonmuutoksen, pohjoisten alueiden energiavarojen ja ylipäänsä logistisen sijaintimme vuoksi Suomen kannattaa ottaa arktisuus haltuun. Siinä kisassa päivitämme muut EU-maat mennen tullen.

Paula Aikio-Tallgren
toimitusjohtaja
Savon Yrittäjät