Etusivu > Statement

Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Lausunto

Valtioneuvoston selonteko kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista (VNS 5/2012 vp)

Eduskunnan talousvaliokunta

Suomen Yrittäjät ja Erikoiskaupan Liitto ovat toimittaneet lausuntonsa ja muun kirjallisen materiaalin eduskunnan talousvaliokunnalle otsikkoasiasta. Lisäksi Suomen Yrittäjät oli valiokunnassa kuultavan 13.3.2013 ja Erikoiskaupan Liitto 14.3.2013. Liitot toivat esityksissään kattavasti esille kaupan aukioloaikojen vapauttamisen vaikutuksia kauppiasvetoiselle kaupalle. Erityisesti liitot korostivat, että kauppojen aukiolomahdollisuuksien laajentamisella on ollut kielteisiä vaikutuksia kauppiasvetoisten yritysten kannattavuuteen ja yrittäjien omaan jaksamiseen.

Vähittäiskaupan aukiolomahdollisuuksien laajentamisen ohella lakiin vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista (myöhemmin liikeaikalaki) lisättiin vuonna 2009 uusi säännös, jonka tavoitteena oli rajoittaa eritoten kauppakeskuksissa sijaitsevien kauppiasvetoisten myymälöiden ns. pakkoaukioloa. Jos kauppa tai parturi- ja kampaamoliike sijaitsee kauppakeskuksessa tai vastaavassa kauppakeskittymässä, laki antaa elinkeinonharjoittajalle oikeuden pitää myymälänsä suljettuna vähintään yhtenä päivänä viikossa. Lain antamasta suojasta voidaan poiketa vain välttämättömistä syistä.

Yrittäjän suoja ei toteudu käytännössä

Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton keväällä 2012 jäsenilleen tekemän selvityksen mukaan 27 prosenttia kyselyyn vastanneista kauppakeskuksissa ja vastaavissa myymäläkeskittymissä sijaitsevista kauppiaista katsoi, ettei heillä ole mahdollisuutta pitää myymäläänsä suljettuna liikeaikalain 4 §:n edellyttämällä tavalla. Kun selvityksen tuloksista eriteltiin kauppakeskuksissa sijaitsevat myymälät, luku oli vielä korkeampi: varsinaisissa kauppakeskuksissa sijaitsevista kauppiaista 32 prosenttia ilmoitti, ettei heillä ole liikeaikalain sallimaa mahdollisuutta pitää liikettään suljettuna. Syynä ovat useimmiten kauppakeskussäännöt sekä vuokrasopimusten ehdot, jotka velvoittavat kaikkia myymälöitä jokapäiväisiin aukioloihin.

Selvityksen kautta saadun palautteen lisäksi Suomen Yrittäjät ja Erikoiskaupan Liitto ovat saaneet vuonna 2009 tehdyn lakimuutoksen jälkeen yhteydenottoja kauppakeskuksissa sijaitsevilta yrittäjiltä siitä, ettei liikeaikalain 4 §:n oikeus toteudu käytännössä. Valitettavan usein liikkeitä edelleen pakotetaan olemaan avoinna seitsemänä päivänä viikossa suoraan tai epäsuorasti ilmaistujen sanktioiden uhalla. Uhkana voivat olla korvausvaateet taikka vuokrasuhteen irtisanominen tai siirto huonompiin liiketiloihin. Kauppakeskuksessa sijaitsevalla kauppiaalla ei käytännössä ole resursseja lähteä riitauttamaan kauppakeskusten toimintatapoja. Usein esteenä on myös pelko oman kauppapaikan menettämisestä.

Kaupan yritykselle sijainti on yleensä olennaisen tärkeä menestymisen edellytys. Uudet kauppapaikat tulevat nykyisin pääsääntöisesti uusiin kauppakeskuksiin ja sopivia vaihtoehtoisia liikepaikkoja on harvoin tarjolla. Kauppiaalla ei siten useinkaan ole mahdollisuutta kuin sopeutua kauppakeskuksen vaatimaan jokapäiväiseen aukioloon kunnes kannattavuuden rajat aikaa myöten tulevat vastaan.

Liikeaikalain 4 §:ää tulkitaan säännöksen tarkoituksen vastaisesti

Voimassa oleva 4 § kuuluu seuraavasti:

Elinkeinonharjoittajaa ei saa sopimuksella tai siihen rinnastettavalla järjestelyllä velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevaa vähittäiskauppa- tai parturi- ja kampaamoliikettään avoinna kaikkina viikonpäivinä, ellei liikkeen avoinna pitämisen voida osoittaa olevan kauppakeskuksen tai vastaavan myymäläkeskittymän kannalta välttämätöntä ja elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan laatu, laajuus, kannattavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista.

Edellä 1 momentin vastainen sopimusehto tai muu siihen rinnastettava järjestely on elinkeinonharjoittajaa kohtaan tehoton.

Kauppiailta saatu palaute kertoo, että liikeaikalain 4 §:n säännös on osoittautunut liian tulkinnanvaraiseksi. Käytännössä säännöksen tulkinnanvaraisuus on johtanut tilanteisiin, joissa elinkeinonharjoittaja ei ole saanut lain edellyttämää suojaa kauppakeskuksessa tai muussa myymäläkeskittymässä.

Ensinnäkin on ilmennyt erilaisia näkemyksiä siitä, missä tilanteissa yksittäisen elinkeinonharjoittajan liikkeen avoinna pitäminen on kauppakeskuksen tai vastaavan myymäläkeskittymän kannalta säännöksen edellyttämällä tavalla välttämätöntä. Kauppakeskukset vetoavat usein siihen, että heidän liiketoimintakonseptiinsa kuuluu olla avoinna viikon jokaisena päivänä ja niin, että kaikki myymälät ovat samaan aikaan avoinna. Toiminnassa ei käytännössä oteta huomioon yksittäisen elinkeinonharjoittajan asemaa ja toiminnan laatua ja laajuutta säännöksen edellyttämällä tavalla.

Katsomme, ettei kauppakeskusyhtiön liiketoimintakonsepti tai muu vastaava yleinen seikka ole lain tarkoittamassa mielessä sellainen välttämättömyys, jolla voitaisiin sivuuttaa säännöksen lähtökohta. Pidämme perusteltuna lakimuutosta, jossa mahdollisuus tulkita poikkeussäännöstä poistettaisiin kokonaisuudessaan säännöksestä siten, että laissa tarkemmin määritellyillä elinkeinonharjoittajilla olisi aina mahdollisuus halutessaan yhteen vapaapäivään viikossa. Elinkeinonharjoittajan valinnanvapaus tulee kuitenkin säilyttää niin, ettei myöskään kiinnioloon ole velvollisuutta.

Toinen tulkintaongelma liittyy siihen, minkä kokoisiin yrityksiin säännöstä sovelletaan. Hallituksen esityksessä (HE 84/2009 vp) todetaan yleisluonteisesti, että säännöksen tarjoama suoja kohdentuu vain niihin tilanteisiin, joissa elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan laatu ja laajuus sekä muut olosuhteet edellyttävät elinkeinonharjoittajan suojaamista sopimusjärjestelyitä vastaan. Lisäksi perusteluissa todetaan, että liikeaikalain 4 §:n tarkoituksena on suojata lähinnä yrittäjävetoisen vähittäiskaupan yrityksiä, jotka ovat tavallisesti pieniä.

Liittojemme saamien yhteydenottojen perusteella säännöstä on joissain tilanteissa sovellettu siten, että mahdollisuus vapaapäivään on sallittu, mutta vain niissä tilanteissa, joissa kauppias on yksinyrittäjä. Lain tavoite, sanamuoto ja perustelut eivät kuitenkaan tue tämän kaltaista tulkintaa. Myös talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 16/2009 vp) edellytetään, että säännöstä sovelletaan sopimussuhteen heikompaa osapuolta suojaten samassa hengessä kuin sovelletaan elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä annettua lakia (ns. yrittäjänsuojalaki) ja oikeustoimilakia.

Säännöksen soveltamisen tulkinnanvaraisuus tulisi poistaa määrittelemällä laissa, minkä kokoisiin yrityksiin kiinniolo-oikeutta ainakin sovellettaisiin. Yrityksen koko olisi perusteltua määritellä olettamasäännöksellä myymälässä työskentelevien henkilöiden lukumäärän perusteella. Koska nykyinen 4 § ei rajaa suojaa pois vähän suuremmaltakaan suojan tarpeessa olevalta elinkeinonharjoittajalta, tulee tämä oikeus edelleen säilyttää yksittäistapauksittain soveltaen. Suojan tarpeessa ovat yleensä ainakin elinkeinonharjoittajat, joilla on pari pientä myymälää eri kauppakeskittymissä. 

Lain perusteluissa todetaan, että liikeaikalain 4 §:n tarkoituksena on taata elinkeinonharjoittajille viikossa ainakin yksi vapaapäivä, joka voi olla sunnuntai tai joku muu päivä. Laissa ei määritellä tarkemmin vapaapäivän sijoittumista. Suomen Yrittäjien ja Erikoiskaupan Liiton tekemän selvityksen mukaan 69 prosenttia kauppakeskuksista sijaitsevista kauppiaista ilmoittaa nimenomaan sunnuntaiaukiolon olevan kannattamatonta mm. kaksinkertaisten palkkakustannusten vuoksi. Tämän vuoksi yrittäjä on yleensä itse töissä sunnuntaisin, mikä on vaikuttanut merkittävästi myös yrittäjän jaksamiseen. Kauppiasvetoisen kaupan tilannetta ei helpota se, että kauppiaalle tarjotaan mahdollisuutta vapaapäivään nimenomaan heille kannattavina arkipäivinä, vaan lain tarkoittama suoja vesittyy tällöin käytännössä.

Kun otetaan huomioon liikeaikalain 4 §:n tarkoitus suojata nimenomaan sopimussuhteen heikompaa osapuolta pidämme perusteltuna täsmentää lakia siten, että elinkeinonharjoittajalla olisi itsellään oikeus määritellä se viikonpäivä, jona hän ei pidä liikettään avoinna.

Liikeaikalain 4 §:n muuttaminen on tarpeen

Edellä kerrotun perusteella esitämme, että liikeaikalain 4 § muutetaan kuulumaan seuraavasti:

Laissa elinkeinonharjoittajien välisten sopimusehtojen sääntelystä (3.12.1993/1062) tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa ei saa sopimuksella tai siihen rinnastavalla järjestelyllä velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevaa vähittäiskauppa- tai parturi- ja kampaamoliikettä avoinna kaikkina viikonpäivinä. Elinkeinonharjoittajalla on kuitenkin aina oikeus pitää liike suljettuna vähintään yhtenä viikonpäivänä, jos kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevassa liikkeessä työskentelee keskimäärin enintään viisi henkilöä (1 mom).

1 momentissa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla on oikeus määritellä viikonpäivä, jona liike ei ole avoinna (2 mom).

Edellä 1 ja 2 momenttien vastainen sopimusehto tai muu siihen rinnastettava järjestely on elinkeinonharjoittajaa kohtaan tehoton (3 mom).

Tiina Toivonen    
Suomen Yrittäjät   
lainopillinen asiamies  

Tiina Oksala
Erikoiskaupan Liitto
toimitusjohtaja