Etusivu > Statement

Etsi

Lausunto

ILO:lle vuonna 2017 annettavat raportit Suomen ratifioimattomista yleissopimuksista

Työ- ja elinkeinoministeriö

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa kansainväliselle työjärjestölle (ILO) vuonna 2017 annettavista raporteista yleissopimuksista, joita Suomi ei ole ratifioinut ja niihin liittyvistä ILO:n suosituksista. Lausunnon kohteena olevat yleissopimukset ja suositukset koskevat työaikaa ja vuosilomia. Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan Suomen voimassa oleva työlainsäädäntö kattaa nykymuodossaan lausuntopyynnön kohteena olevien ratifioimattomien yleissopimusten sisällön.  Keskeiset säädökset näiltä osin ovat vuosilomalaki ja työaikalaki.

Raportointilomakkeen kysymykset

Raportointilomakkeen kysymykset ovat osin päällekkäisiä ja toisiaan täydentäviä, minkä vuoksi esitämme vastauksemme kysymyksiin kokoavasti. Vastauksissa kiinnitetään huomiota erityisesti raportointilomakkeen avoimiin kysymyksiin kansallisesta kehityssuunnasta ja käytännöstä (kysymykset nro 4, 9(iii), 10(ii) ja 30–35).

Työehtosopimuksilla keskeinen rooli

Yleisesti vastaukset kysymyksiin löytyvät voimassaolevasta lainsäädännöstä, mutta on huomattava, että alakohtaisissa työehtosopimuksissa on toisistaan poikkeavia ratkaisuja erityisesti työajan pituuden ja sijoittelun, yötyön ja osa-aikatyön kohdalla. Kysymyksiin voi siten esittää yleisluonteisia vastauksia työlainsäädännön sisällöstä. Monin paikoin työlainsäädäntö ei kuitenkaan yksin muodosta sitä normistoa, jota käytännössä sovelletaan, vaan työaikaa koskevat ehdot perustuvat käytännössä työehtosopimusten sisällöltään erilaisiin määräyksiin.

Suomen työaika- ja vuosilomalainsäädäntö vastaa kattavasti ILO:n yleissopimuksia ja lainsäädännössä on huomioitu laajasti myös ILO:n suositusten sisältöä. Lainsäädännön on katsottava täyttävän lausunnolla olevien Suomen ratifioimattomien ILO:n yleissopimusten määräykset. Työaikaa ja vuosilomaa koskevia määräyksiä sisältyy lainsäädännön lisäksi merkittävässä määrin myös työehtosopimuksiin, joissa on sovittu paikoin lakia tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin työajasta ja vuosilomista. Suomen järjestelmässä työehtosopimusten asema työehtojen määrittäjänä on vahva.

Työsopimuslaissa, työaikalaissa ja vuosilomalaissa on suoraan annettu mahdollisuus poiketa lain tietyistä säännöksistä työehtosopimuksilla. Näin ollen lain ja työehtosopimuksen sisältö voi olla keskenään ristiriidassa, mutta tällöin etusija annetaan työehtosopimukselle. Yksittäisiin ILO:n raportointilomakkeessa esitettyihin kysymyksiin on siten erilaisia vastauksia siitä riippuen, minkä toimialan työtä (ja sen työehtosopimusta) tarkastellaan. Voidaan kuitenkin arvioida, että työehtosopimusten sisältö täyttää ILO:n yleissopimusten mukaisen tason.

Suomalaiselle järjestelmälle on omaleimaista työehtosopimusten laaja yleissitovuus. Yleissitovaksi julistettua työehtosopimusta on kaikkien niiden työnantajien noudatettava, jotka toimivat työehtosopimuksen kattamalla toimialalla, riippumatta siitä, onko työnantaja työehtosopimuksen solmineen yhdistyksen jäsen. Yleissitova työehtosopimus on siten lakiin rinnastuva työoikeudellinen normilähde, sillä kaikkien on noudatettava sitä.

Laki asettaa järjestäytymättömät työnantajat epäedulliseen asemaan

Säännöllistä työaikaa ja päivittäisiä lepoaikoja, viikkolepoa sekä erilaisia työajan järjestelyjä koskevia määräyksiä (esimerkiksi työaikapankit ja muut erilaiset joustavien työaikojen järjestelyt) sisältyy runsaasti työehtosopimuksiin. Kaikilta osin työehtosopimusten määräyksiä ei kuitenkaan voida noudattaa samalla tavalla kaikissa yrityksissä. Jos työehtosopimuksessa on määräys, jonka mukaan tietyn työaikamääräyksen soveltaminen edellyttää paikallista sopimista työpaikalla, eivät tällaiset määräykset lähtökohtaisesti ole järjestäytymättömien yritysten käytössä. Näitä työehtosopimuksen joustoja voivat siten käyttää vain ne yritykset, jotka ovat työehtosopimuksen solmineen työnantajaliiton jäseniä.

Järjestäytymättömän työnantajan sopimiskielto perustuu suoraan lakiin. Sääntelyn rakenne on sama kaikissa keskeisissä työlaeissa, joissa on annettu mahdollisuus poiketa lain sisällöstä työehtosopimuksella. Laeissa on lueteltu ne säännökset, joista voi työehtosopimuksella poiketa, ja sen jälkeen säädetty järjestäytymättömän yrityksen sopimiskiellosta (työsopimuslain 13 luvun 7 ja 8 §, työaikalain 40 § ja 40a §, vuosilomalain 30 § ja 31 §). Lainsäädäntö asettaa siten suoraan työnantajat eriarvoiseen asemaan sen mukaan, ovatko he järjestäytyneet työnantajaliittoon.

Tästä rakenteesta johtuu se, että vaikka lakiin perustuen työehtosopimuksessa mahdollistettaisiin työaikaan liittyvien joustojen käyttö, nämä joustot eivät suoraan lain nojalla ole järjestäytymättömien työnantajien käytössä. Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä noin 50 000 yritystä noudattaa työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella ja on siten sopimiskieltojen piirissä. Työnantajaliittoihin kuuluu puolestaan vain noin 20 000 yritystä. Kokonaan työehtosopimusten ulkopuolella on noin 20 000 yritystä - näissä yrityksissä työehdot perustuvat suoraan työlainsäädäntöön.

Työaikaa koskevan sääntelyn valmistelu

Raportointilomakkeessa on kysytty myös työmarkkinoiden osapuolten vuoropuhelusta (kysymykset 36 ja 37) ja niiden kuulemisesta (kysymys 38). 

Työaikaa ja vuosilomaa koskevat säännökset valmistellaan pääsääntöisesti kolmikantaisesti. Parhaillaan käynnissä olevaa työaikalain ja vuosilomalain kokonaisuudistusta valmistellaan työryhmässä, jossa on edustettuna keskeiset työnantajia ja työntekijöitä edustavat järjestöt. 

On kuitenkin huomattava, että edellä kuvatusta työehtosopimusten yleissitovuudesta seuraa, ettei suurin osa työnantajista ole edustettuna työehtosopimuksia koskevissa neuvotteluissa, vaikka he ovat velvollisia noudattamaan näitä työehtosopimuksia. Suurin osa työnantajista ei siten voi vaikuttaa työehtosopimusten sisältöön, vaikka he ovat velvollisia noudattamaan niitä. Lainsäädäntöä valmisteltaessa kaikkia relevantteja tahoja vähintään kuullaan, ja edustavimmat järjestöt ovat pääsääntöisesti mukana myös itse valmistelutyössä. Työehtosopimusten osalta näin ei kuitenkaan ole, vaikka tosiasiassa yleissitovilla työehtosopimuksilla on laintasoinen asema.

Merkittävin käytännön ongelma tältä osin on lakiin perustuva järjestäytymättömiin työnantajiin kohdistuva sopimiskielto tietyistä työehtosopimuksen määräyksistä, mitä on myös kuvattu edellä.

Muuta huomattavaa

Raportointilomakkeessa on esitetty kysymys työnantajan velvoitteesta ottaa työntekijöiden toiveet huomioon työvuoroja laadittaessa (kysymys 28). Työajan järjestelyjen osalta työvuoroluetteloa ja sen laatimista koskevat määräykset ovat työaikalaissa. Laissa ei erikseen mainita työnantajan velvollisuutta huomioida työntekijöiden toiveita työvuorojen sijoittelulle, mutta käytännössä näin toimitaan valtaosassa työpaikkoja. On myös huomattava, että työsopimuslakiin sisältyy erinäisiä säännöksiä työntekijän oikeudesta olla pois työstä perhesyiden vuoksi (TSL 4:6-7a). 

Raportointilomakkeessa esitettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevien kysymysten (kysymys 39) osalta tarkoituksenmukainen vastaajataho on sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto. 

Ei tarvetta ILO:n toimille uusien työaikastandardien luomiseksi

Kuten edellä on esitetty, Suomen lainsäädäntö ja työehtosopimukset täyttävät ILO:n yleissopimusten tason. Vastauksen raportointilomakkeen kysymykseen (kysymys nro 43) toteamme, ettei ole tarpeellista luoda uusia työaikoja koskevia standardeja, sillä työaikasääntelyn rakenteessa on eri puolilla maailmaa huomattavan paljon eroja. Työaikasääntelyssä on huomioitava myös työn luonteen muutos ja eri toimialojen merkittävät erot. Työaikasääntelyn tulee mahdollistaa työn teettäminen tarkoituksenmukaisella tavalla, jolloin myös kilpailukyvyn edellytykset tulee voida huomioida. Työaikastandardien perusperiaatteisiin tukeutuen tulee voida luoda sääntelyä, johon sisältyy joustoja ja mahdollisuuksia alakohtaisille ja työpaikkatasoisille sovellutuksille.

Suomen Yrittäjät


Mikael Pentikäinen            Albert Mäkelä
toimitusjohtaja                  lainopillinen asiamies