Etusivu > Statement

Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Lausunto

Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus

Verohallinto

 

Ohjeluonnoksessa käsitellään työnantajan kustantaman koulutuksen verotusta. Ohjetta on mm. päivitetty 1.1.2018 voimaan tulleen tuloverolain 69 b §:n johdosta.

Kiitämme lausuntopyynnöstä ja esitämme jotain huomioita luonnoksesta.

Kohta 3.1 Työnantajan intressi

Veronalaista tuloa ei synny työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä. Koulutus tapahtuu työnantajan intressissä mm. kun se on hyödyllistä nykyisten tai tulevien työtehtävien kannalta.

Esimerkiksi ajokortin kustantaminen voi olla verovapaata koulutusta, kun autolla ajaminen tosiasiallisesti kuuluu työntekijän nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin. Ohjeluonnoksen mukaan työnantajan kustantamaa ajokorttia ei kuitenkaan voida pitää verovapaana silloin, jos työntekijä ajaa omalla autolla sinänsä työhön liittyviä matkoja. Esimerkkinä tällaisesta esitetään konsultti, joka ajaa asiakaskäynneille omalla tai työnantajan autolla.

Hallituksen esityksessä 107/2017 on todettu, että ajokortin voi kustantaa työntekijälle verovapaasti, kun autolla ajaminen kuuluu työntekijän nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin. Esimerkiksi jos työntekijän työtehtäviin kuuluisi yrityksen henkilöauton, pakettiauton tai kuorma-auton kuljettaminen, työnantaja voisi kustantaa työntekijän ajokortin ilman, että siitä syntyisi työntekijälle veronalaista etua. Pelkästään se, että työntekijä tarvitsisi autoa asunnon- ja työpaikan välisiin matkoihin, ei oikeuttaisi työnantajaa kustantamaan työntekijän ajokorttia verovapaasti.

Käsityksemme mukaan ohjetta tulisi tältä osin tarkentaa. Useat esimerkiksi liikkuvaa työtä tekevät tarvitsevat työssään ajokorttia. Näkemyksemme mukaan esimerkiksi liikkuvaa työtä tekevät sähkömiehet, myyntikonsultit tai kotisairaanhoitajat, jotka säilyttävät autossa työhönsä tarvittavia tarvikkeita tai materiaaleja, ja jotka päivittäin ajavat eri asiakkaiden luokse, tulisi voida saada ajokortti verovapaasti työnantajan kustantamana. Käsityksemme mukaan hallituksen esityksessä tällaisia esimerkkejä ei ole rajattu soveltamisalan ulkopuolelle.

Kohta 3.4 Omistajayrittäjän koulutus

TVL 69 b §:n säännöstä sovelletaan myös yhtiön johtoon ja hallintoon kuuluviin henkilöihin sekä osakeyhtiön osakkaisiin ja henkilöyhtiön yhtiömiehiin, jos nämä työskentelevät yhtiössä.

Luonnoksessa todetaan, että etenkin suppean omistuspohjan yrityksen kohdalla voi syntyä tulkinnallisia tilanteita, tapahtuuko koulutus työnantajan intressissä vai kustannetaanko koulutus osakkuus- tai yhtiöaseman perusteella.

Ohjeluonnosta tulisi nähdäksemme tarkentaa milloin koulutuksen voidaan katsoa kustannetun osakkuuden perusteella. Lisäksi tulisi lisätä esimerkkejä aloittavien yritysten osalta osakkaan kouluttautuessa tulevaa yritystoimintaa varten tai yrityksen vaihtaessa/laajentaessa toimialaa, joka edellyttää osakkaan kouluttautumista. Selventävää olisi myös kuvata tilanne, jossa koulutus on saattanut jo alkaa, mutta yritystoiminta perustetaan vasta myöhemmin. Lisäksi olisi hyvä tarkentaa millaista selvitystä Verohallinto asiasta tarvittaessa edellyttää.

Kohta 3.5 Maksun saaja

Ohjeluonnoksessa todetaan, että koulutuskustannusten verovapaus edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että työnantaja maksaa koulutuksen suoraan koulutuksen järjestäjälle. Jos työnantaja maksaa työntekijälle rahaa kouluttautumista varten, suoritus on pääsäännön mukaan työntekijälle palkkaa.

Ohjeluonnoksessa todetaan kuitenkin HE 107/2017 viitaten, että laskua ja maksutositteita vastaan työnantaja voisi korvata työntekijän itsensä maksaman koulutuksen. Tositteet on tällöin liitettävä kirjanpitoon.

Kohtaa olisi selvyyden vuoksi nähdäksemme tarkennettava. Käsityksemme mukaan lähtökohta on, että työnantaja maksaa koulutuksen suoraan kouluttajalle, mutta estettä ei ole sille, että työntekijä maksaa koulutuksen. Tällöin työntekijän on esitettävä lasku ja maksutositteet työnantajalle, joka voi korvata koulutuksen työntekijälle verovapaasti.

Kohta 4 Palkkana pidettävä koulutus

Ohjeluonnoksen esimerkissä 5 todetaan, että jos osakeyhtiö maksaa kesätöissä yhtiössä työskentelevän osakkaan lapsen korkeakoulututkinnon kustannukset, koulutusta voidaan pitää osakkuuden perusteella saatuna ja siten veronalaisena tulona. Verovapauden osalta riittävää ei ole siten se, että tällainen henkilö saattaa tulla yhtiön vakinaiseksi työntekijäksi. Sen sijaan, jos osakkaan lapsi työskentelee päätoimisesti yhtiössä, koulutus voi olla verovapaa tulevien työtehtävien osalta.

Esimerkki on nähdäksemme tulkinnanvarainen. Ohjeessa tulisi tarkemmin käsitellä esimerkein rajanvetoa tulevien työtehtävien osalta. Työsuhteen laatu (esimerkiksi määräaikainen kesätyö tai voimassa oleva tuntipalkkaan perustuva työsopimus) ei voisi nähdäksemme ratkaista tilannetta.

6.2 Koulutusvähennykseen oikeuttava koulutus

Ohjeluonnoksessa todetaan, että laissa ei ole erikseen säädetty taloudelliseen tukeen oikeuttavan koulutuksen veronalaisuutta työntekijälle. Edelleen todetaan, että koulutuksen veronalaisuus on ratkaistava viime kädessä ohjeessa kerrottujen yleisten näkemysten mukaan.

Käsityksemme mukaan koulutusvähennykseen oikeuttava koulutus lienee tyypillisesti sellainen koulutus, joka kuuluu verovapauden soveltamisalan piiriin. Tämän voisi selvyyden vuoksi todeta ohjeessa.

 

Suomen Yrittäjät

 

Sanna Linna-Aro
veroasiantuntija