Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi ”Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset”

Verohallinto

Ohjeeseen on koottu muista Verohallinnon ohjeista erityisalaa koskeva ohjeistus.

Suomen Yrittäjät kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa ohjeen olevan tarpeellinen monimutkaisten työmatkakustannusten korvauksia koskevien säädösten tulkintaan. Seuraavassa esitämme jotain huomioita luonnoksesta.

Kohta 2

Luonnoksessa todetaan, että erityisaloina on oikeuskäytännössä pidetty rakennus-, maanrakennus-, ja metsäalaa. Seuraavassa kappaleessa todetaan, että pelkkä ammattinimike ei ratkaise säännösten soveltamista, vaan asiaa tulee arvioida työskentelyolosuhteiden perusteella.

Verohallinnon ohjeistuksen mukaan esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja voi työskennellä joko erityisellä alalla tai tehdä liikkuvaa työtä (jolloin heille muodostuu varsinainen työpaikka). Näin ollen ratkaisu tulisi siten tehdä työskentelyolosuhteiden ei työnantajayrityksen toimialan perusteella. Käsityksemme mukaan merkitystä ei voisi siten olla sillä, työskenteleekö esimerkiksi sähkömies rakennusliikkeen vai sähköliikkeen palveluksessa.

Kohta 4

Ohjeluonnoksessa pyritään selventämään eroa liikkuvan työn ja erityisalan työn välillä. Lisäksi Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa asiasta on annettu esimerkkejä. Ko. ohjeen esimerkissä 17 henkilön työkohteiden vaihtuessa muutamasta tunnista muutamiin päiviin kyseessä voisi olla liikkuva työ. Edelleen saman ohjeen esimerkissä 18 todetaan, että työskentelyn kestäessä yksittäisissä kohteissa useista viikoista kuukausiin, kyseessä voisi olla työskentely erityisellä alalla.

Nyt käsiteltävässä luonnoksessa tulisi nähdäksemme vielä tarkemmin ja esimerkein selventää rajanvetoa liikkuvan työn ja erityisen alan työn välillä. Asia on tulkinnanvarainen ja ohjeen luettavuuden kannalta olisi tärkeää löytää rajanvetoa koskevia esimerkkejä myös erityisiä aloja koskevasta ohjeesta. Erityisesti toivoisimme esimerkkejä tilanteesta, jossa työkohteet vaihtuvat esimerkiksi useamman päivän ja muutaman viikon välillä.

Ohjeluonnoksessa otetaan se lähtökohta, että työn liikkuvuus voi ratkaista sen, tekeekö työntekijä liikkuvaa työtä vai sovelletaanko häneen erityisalan säännöksiä. Ohjeluonnoksen mukaan erityisalalla varsinaisen työpaikan muodostuminen edellyttää tosiasiallista työskentelyä kyseisessä työpaikassa toisin kuin liikkuvaa työtä tekevän kohdalla. Kuitenkin, käsityksemme mukaan rajanvedon arvioinnissa keskeistä on myös sillä, muodostuuko henkilölle varsinainen työpaikka johonkin vai ei.

Koska matkakustannusten korvausten verotus on monimutkainen ja tulkinnanvarainen säännöstökokonaisuus, ohjeessa voisi vielä tarkemmin tuoda esimerkein eroja myös komennustilannetta koskevaan säännöstöön.

Kohta 6.1

Ohjeluonnoksen mukaan asumisesta työnantajan järjestämässä asunnossa ei ole kyse silloin, kun asunto on työntekijän tosiasiallisessa täytössä ainoastaan työpäivinä. Edelleen todetaan, että työnantajan ja työntekijän on tarvittaessa esitettävä matkaliput tai muu luotettava selvitys siitä, ettei työntekijä ole tosiasiallisesti käyttänyt asuntoa muina kuin työpäivinä. Koska käytännön työelämässä voi joskus olla haasteellista osoittaa se, miten työnantaja on estänyt asunnon käytön tai se, että työntekijät eivät ole asuntoa tosiasiassa käyttäneet, ohjeeseen tulisi lisätä esimerkkejä muusta luotettavasta selvityksestä.

Ohjeluonnoksessa on kiitettävästi pyritty yksinkertaistaen taulukkomuodossa selventämään monimutkaista säännöskokonaisuutta. Haluaisimme kuitenkin kiinnittää huomiota majoittumisen kolmen vuoden aikarajan arviointiin. Ohjeluonnoksessa todetaan, että jos majoittuminen kestää yli kolme vuotta, palkansaajalle syntyy majoittumispaikasta niin sanottu kakkosasunto. Nähdäksemme ohjeessa olisi hyvä tuoda esiin tilanne, jossa työskentelyn aloitus esimerkiksi työmaalla viivästyy jostain ennakoimattomasta syystä ja tämä vaikuttaa yöpymisen kestoon.

Kohta 6.4.1

Ohjeluonnoksessa todetaan, että jos komennus katkeaa viikonlopun ajaksi, viikonloppumatkaa pidetään palkansaajan työmatkana ja työnantaja voi maksaa matkakustannukset verovapaasti.

Ohjeessa olisi hyvä tuoda esiin se tyypillinen esimerkki, jossa työntekijät tekevät viikon työtunnit neljässä päivässä ja palaavat viikonlopuksi kotiin, jolloin lähtö tapahtuu jo torstaina.

Muuta

Ohjeessa viitataan muutaman kerran asumista koskevaan kohtaan 6.2 (esim. sivu 12). Tarkoitus lienee viitata kohtaan 6.1.

Ohjeessa tulisi nähdäksemme ottaa myös kantaa työnantajan järjestämän auton käytön verokohtelusta työntekijöiden liikkuessa autolla eri kohteiden välillä. Matkat voivat toteutua esimerkiksi tilapäisen majoituksen ja erityisen työntekemispaikan välillä tai työnantajan varaston ja erityisen työntekemispaikan välillä. Käsityksemme mukaan on selvää, että autojen ollessa ainoastaan työhön liittyvässä käytössä tällaisista matkoista ei synny työntekijälle ennakonpidätyksessä huomioitavaa luontoisetua, mutta saamamme tiedon mukaan asiasta on ollut käytännössä epätietoisuutta.

Suomen Yrittäjät

Sanna Linna-Aro
veroasiantuntija