Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi jätelain muuttamisesta

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö pyytää Suomen Yrittäjien näkemyksiä otsikkoasiasta. Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi jätelaissa kunnan toissijaisen jätehuollon järjestämisvelvollisuudelle säädettyjä edellytyksiä ja siihen liittyviä menettelyjä. Esityksessä säädettäisiin muun palveluntarjonnan puutteen todentamiseen tarkoitetusta sähköisestä markkinapaikasta, sen käyttämisestä sekä tietojen toimittamisesta tietoalustalle. Lisäksi ehdotetaan täsmennettäväksi jätemaksun määräämiseen liittyviä yleisiä periaatteita sekä täsmennyksiä kunnan kirjanpitovelvoitteisiin. Lain on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2019.

Yleisperustelut

Esityksen tavoitteena on lisätä kunnan toissijaisen jätehuoltovelvollisuuden ja siihen liittyvän muun palvelutarjonnan puutteen arvioinnin läpinäkyvyyttä sekä edistää jätehuolto- ja kierrätysmarkkinoita sekä jätealan yritystoimintaa. Pidämme tavoitteita perusteltuina ja kannatettavina, sillä yksityiset yritykset ja kunnalliset jäteyhtiöt ovat jo vuosien ajan kiistelleet erityisesti siitä, missä tilanteissa ja millä ehdoilla kunnalliset yhtiöt voivat tarjota toissijaisen jätehuollon palveluitaan. Jotta saavuttaisimme tavoitteen olla kiertotalouden kärkimaa, on tavoitteen saavuttamiseksi otettava myös yksityiset yritykset mukaan ja taattava, ettei lailla estetä innovatiivisten tuotteiden ja palvelumuotojen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Vaikutukset

Vaikuttavin esityksen muutoksista on lisäys jätteiden ja sivuvirtojen markkinapaikasta. Jätteen ja sivuvirtojen tuottajat ja haltijat hyötyisivät palvelusta, jonka kautta he voisivat tehokkaasti kilpailuttaa markkinaehtoisen jätteen jätehuoltonsa maanlaajuisesti. Nähdäksemme avoin markkinapaikka johtaa siihen, että jätehuollon kysyntä ja tarjonta kohtaavat jatkossa nykyistä paremmin. Tällä kehityksellä on toissijaisen jätehuollon palveluntarvetta vähentävä vaikutus.

Jos sivuvirtojen tai jätteen tuottaja taikka haltija on epävarma siitä, onko markkinoilla yksityisiä palveluntarjoajia, tämä voi etsiä palvelua tietoalustan avulla tai viime kädessä palvelun avulla todentaa, ettei yksityistä jätehuoltopalvelua ole saatavilla. Arviomme mukaan markkinapaikan perustamisesta hyötyisivät erityisesti jätteiden tuottajat ja haltijat. Kilpailu toimialalla kiristyisi ja vaikuttaisi hintoihin laskevasti. Samalla vaihtoehdot ja palvelut monipuolistuisivat. Myös palveluntarjoajien asema paranisi markkinoiden avautumisen johdosta. Toimintamahdollisuudet lisäävät kansallisia investointeja, kilpailua sekä kiertotalouden kannalta hyödyllisiä innovaatioita.

Esityksen vaikutukset riippuvat viime kädessä siitä, miten täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lakimuutokset ja niiden perustelut kirjataan. Riskinä on, että hyvistä tavoitteista huolimatta vaikutukset jäävät toteutumatta esimerkiksi tulkinnanvaraisen sanamuodon tai perustelun johdosta. Esitämme alla yksityiskohtaisissa perusteluissa muutosehdotuksia tulkinnanvaraisuuksien poistamiseksi.

Pykäläehdotukset ja niiden perustelut

33 § Kunnan toissijainen jätehuoltopalvelu

Pidämme perusteltuna, että pykälään palautetaan aikaisemmin valmistelussa oleva kirjaus siitä, että kunnalla on velvollisuus olla selvillä jätehuollon palveluntarjonnasta TSV-palvelun tarpeen arvioimiseksi. Koska kunta vastaa toimien lainmukaisuudesta, selvilläolovelvollisuuden kirjaaminen on perusteltua. Tulevan tietoalustan vuoksi velvoite ei olisi kunnille kohtuuton.

Perusteluissa todetaan, etteivät kunnan toissijaisen jätehuoltopalvelun edellytykset muuttuisi voimassa olevasta laista. Edelleen kriteerinä olisi, että jätteen haltija pyytää palvelua muun palveluntarjonnan puutteen vuoksi. Muun palveluntarjonnan puute voidaan todentaa myös arvioimalla tarjousten kohtuullisuuta.

Voimassa oleva kohtuullisuusharkinta ulottuu vain tarjousten hintoihin. Eduskunnan ympäristövaliokuntakin on todennut aikaisemmassa mietinnössään 23/2010, että ”Säännöksen tarkoituksena on rajata pykälässä tarkoitettu kunnan toissijainen jätehuoltopalvelu vain sellaisiin tilanteisiin, joissa yksityistä palvelutarjontaa ei ole tietyllä alueella saatavilla lainkaan tai jos tarjolla olevan yksityisen palvelun hinta on jätteen haltijalle kohtuuton. Kysymys on siten poikkeusluonteisista tilanteista.”

Voimassa olevasta laista ja perusteluista poiketen ehdotetun jätelain 33 §:n perusteluissa todetaan, että muun palveluntarjonnan kohtuuttomuuden voisi osoittaa ”esimerkiksi tarjotun palvelun ajankohta, pitkät kuljetusmatkat, tai se, ettei tarjous olisi jätelain 8 §:n etusijajärjestyksen mukainen”. Perustelut ovat tällaisenaan tulkinnanvaraisia, mikä jättää riskin tuleville tulkintakiistoille. TSV-palvelu on toissijainen, eikä sinänsä kuljetusmatkan pituudella voi yksinään olla merkitystä kohtuullisuusarvioinnissa. Jää myös epäselväksi, millainen tarjous on tai ei ole jätelain etusijajärjestyksen mukainen. Sen vuoksi esitämme, että nämä esimerkit poistetaan perusteluista.

Kun jätteen haltija tekee mahdollisessa markkinapuutetilanteessa pyynnön kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta, tämän tulee asettaa vähintään kymmenen vuorokauden odotusaika. Perusteluja tulee tältä osin täsmentää. Katsomme, että esityksessä tulee selvästi ilmetä, että pyynnön esittäjä voi peruuttaa TSV-pyynnön halutessaan ennen määräajan loppua. Tavallisesti tällainen tilanne voisi olla käsillä silloin, kun jätteen haltija on saanut hyväksyttävän tarjouksen markkinoilta. Ei ole perusteita pitää TSV-pyyntöä voimassa vastoin jätteen haltijan tahtoa etenkin, jos tarvetta toissijaiselle palvelulle ei enää ole olemassa.

Pidämme perusteltuna, että määräaika olisi esitettyä pitempi. Tämä auttaisi yrityksiä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa jollekin alueelle on vasta syntymässä yksityisiä jätehuollon markkinoita. Ehdotamme, että määräajaksi asetetaan tästä syystä 21 vuorokautta. Viime kädessä on perusteltua, että odotusaika olisi linjassa hankintalain 15 §:n markkinapuutetta selvittävän avoimuusilmoituksen kanssa siten, että se olisi pituudeltaan vähintään 14 vuorokautta. Jätteen haltijalla tulee kuitenkin olla oikeus halutessaan peruuttaa TSV-pyyntönsä tätä aiemmin (ks. edellinen kohta).

Esityksen mukaan sähköistä markkinapaikkaa toissijaisen jätehuoltopalvelun saamiseksi ei tarvitsisi käyttää kaikissa tilanteissa. Lähtökohtaisesti tämä on perusteltua, jos jätehuollon tarve on arvoltaan pieni ja satunnainen. Poikkeusten tulee kuitenkin olla järkevällä ja uskottavalla tavalla perusteltavissa. Muussa tapauksessa on vaarana, että lain päätavoite TSV-palvelun toissijaisuudesta hämärtyy. Koska kyseessä on poikkeus pääsäännöstä, on arvioinnissa syytä käyttää apuna nykyisten asiakkuuksien keskimääräisiä arvoja.

Perusteluissa todetaan, että tietoalustan käyttö ei ole tarpeen määräaikaisissa palvelutarpeissa, ellei tarve kestä useita kuukausia. On selvää, että määritelmä on aivan liian pitkä ja tulkinnanvarainen. On vaarana, että esitetty rajaus vesittää koko 33 §:n tarkoituksen ja mahdollistaa TSV:n käytön mitä moninaisimmissa tilanteissa markkinatilanteesta riippumatta. Jos toimituksia on useita kuukausien ajanjaksolla, ei voida puhua satunnaisuudesta. Satunnaisuus täyttynee yhden asiakkaan tarpeen ollessa viikon tai pari vuodessa, eikä satunnaista tarvetta pidä arvioida projektikohtaisesti.

Esityksen nykytilaa kuvaavassa osiossa todetaan, että kunnan toissijaiseen jätehuoltovelvollisuuteen perustuvien asiakkuuksien vuosittainen arvo oli vuonna 2017 keskimäärin noin 2 500-13 000 euroa. Tätä tietotaustaa vasten kummeksumme, ettei esityksen perusteluiden mukaan esimerkiksi alle 60 000 euron yksittäinen jäte-erä olisi sen verran huomattava, että markkinapuute tulisi todentaa alustapalvelun kautta. Esityksen tavoitteiden vastaisesti olisikin vaarana, että huomattava määrä yksittäisiä jäte-eriä päätyisi joko tulkinnallisista tai vääristä syistä toissijaisen palvelun piiriin. Perusteluita tulisi tältä osin muuttaa siten, että velvollisuus olisi jo 2 000 euron arvoisen jäte-erän osalta. Tämä olisi linjassa myös pienasiakkuuksia koskevan siirtymäsäännöksen kanssa.

Sopimus TSV-palvelusta on esityksen mukaan irtosanottavissa sen määräaikaisuudesta huolimatta. Perusteluissa todetaan ainoastaan, että irtisanomisaika määritellään sopimuksessa. Koska TSV-palvelu on käytettävissä vain poikkeustapauksissa ja vain silloin, kun markkinapuute on olemassa, on perusteltua, että irtisanomisajan tulee olla pituudeltaan jätteen haltijan kannalta kohtuullinen. TSV-palvelun tarkoitus huomioon ottaen on perusteltua, että sopimus päättyy viipymättä markkinapuutteen päättymisen jälkeen. Esitämme harkittavaksi, että lakiin säädettäisiin enimmäisaika sopimuksesta irtaantumiselle, jotta vältyttäisiin jätteen haltijan kannalta kohtuuttomilta irtisanomisajoilta. Katsomme, ettei kohtuullinen aika voi olla kuukautta pitempi.

44 § Kirjanpito jätehuoltopalvelusta ja kuljettajan tiedonantovelvollisuus

Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi nykyisestä siten, että kunnan tai kunnallisen jäteyhtiön tulisi jatkossa tehdä tilikausittain erilliset laskelmat tarjottujen palveluiden taloudellisen tuloksen lisäksi myös palveluiden liikevaihdosta. Muutos on kannatettava ja mahdollistaa nykyistä läpinäkyvämmän seurannan. Esitämme kuitenkin velvollisuuden täsmentämistä siten, että kuntaa tai yhtiötä velvoitettaisiin toimittamaan tietoalustaan myös tiedot toteutuneista TSV-palveluista jätelajeittain sekä käsittelymenetelmistä.

78 § Kunnan jätemaksu

Säännöstä esitetään täsmennettäväksi siten, ettei kunnan toissijaisesta jätehuoltopalvelusta perimä maksu saa alittaa kunnan muusta lakisääteisestä jätehuoltopalvelusta perimää maksua. Täsmennys on kannatettava, ja edesauttaa valvonnan lisäksi kuntia hinnoittelemaan palvelunsa markkinaperusteisesti.

143 a § Jätteiden ja sivuvirtojen tietoalusta

Ehdotettu pykälä on uusi ja määrittelee sen, milloin jätelain 33 §:n kunnan toissijaista jätehuoltopalvelua varten tulee käyttää sähköistä alustaa, jotta voidaan todentaa luotettavasti ja läpinäkyvästi aito markkinapuute. Meillä ei ole huomautettavaa säännöksestä tai sen perusteluista.

143 b § Tiedonsaantioikeus jätteiden ja sivuvirtojen tietoalustasta

Ehdotettu pykälä on uusi ja määrittelee sen, että kunnan jätehuoltoviranomaisella, 24 §:ssä tarkoitetulla valvontaviranomaisella sekä KKV:lla on oikeus saada tietoalustasta tietoja sopimuksista ja tarjouksista, jotta nämä voivat hoitaa valvontatehtäväänsä. Säännös on perusteltu.

Voimaantulo

Ehdotuksen mukaan laki tulisi voimaan 1.9.2019. Arvoltaan enintään 2 000 euroa vuodessa olevien pienasiakkuuksien osalta ehdotetaan kuitenkin siirtymäsäännöstä, jonka mukaan tietoalustaa ei tarvitse käyttää kolmen vuoden siirtymäajanjakson aikana. Esityksen mukaan kyse olisi kunnan pienjäteasemapalveluiden käyttäjistä ja muista taloudelliselta arvoltaan vähäisistä asiakkuuksista, joita on lukumäärällisesti paljon. Pidämme kolmen vuoden siirtymäaikaa tarpeettoman pitkänä aikana ja ehdotamme, että kohtuullinen aika olisi yksi vuosi. Tätä esitystä puoltaa myös se, etteivät kunnat saa tarjota pienasiakkaille TSV-palvelua siirtymäajankaan aikana, jos kyse ei ole aidosta markkinapuutteesta.

Toisekseen esitämme, että säännöksen perusteluihin kirjataan selvästi, että siirtymäkauden aikanakin TSV-palvelut ovat käytettävissä vain markkinapuutetilanteissa. Jos yksityisiä palveluntarjoajia on olemassa, ei kunta voi lähtökohtaisesti tarjota toissijaista ja poikkeustilanteita varten säädettyä palvelua. Kunnan jätehuoltoviranomaisen tulee olla selvillä tietoalustan kautta markkinatilanteesta ja jos palvelua on saatavilla, ei TSV-palvelua voida siirtymäsäännöksen varjolla tarjota myöskään pienasiakkaille. Yksittäisiä pieniä jäte-eriä ei ole perusteltua olla ottamatta vastaan, mutta näissäkin tilanteissa kunnalla tulee olla ohjaava vaikutus siten, että asiakkaita kehotetaan selvittämään yksityisten palveluiden tarjonta.

Esityksen siirtymäsäännöksessä määritellään, että voimassa olevat TSV-sopimukset ovat voimassa sopimuskauden loppuun. Säännöstä ja sen perusteluja on syytä täsmentää tältä osin. Jätteen haltijalla voi olla mahdollisuus irtisanoa sopimus päättymään jo ennen sopimuskautta, mikä tulee täsmentää lakimuutoksessa. Lisäksi eduskunnan ympäristövaliokunta on todennut toissijaisesta vastuusta mietinnössään 23/2010, että ”Kysymys on siten poikkeusluonteisista tilanteista. Valiokunta korostaa, että tällainen velvoite ei muodostu yksityisen elinkeinotoiminnan esteeksi ja sitä tulee soveltaa vain niin kauan kuin olosuhteet siihen pakottavat.” Mietintö puoltaa jopa sitä tulkintaa, että sopimukset olisivat sopimusehdoista huolimatta irtisanottavissa markkinatilanteen muuttuessa. Ainakin jätteen haltijan osalta irtisanomisen tulisi olla mahdollista jo ennen sopimuskauden loppua.
Kunnioittavasti

Suomen Yrittäjät

Janne Makkula Tiina Toivonen
työmarkkinajohtaja lainsäädäntöasioiden päällikkö