Etusivu > Statement

Etsi

Lausunto

Lausunto luonnoksesta Verohallinnon ohjeeksi ”Arvoseteleiden arvonlisäverotus”

Verohallinto

 

Suomen Yrittäjät kiittää lausuntopyynnöstä. Seuraavassa esitämme jotain huomioita luonnoksesta.

Kohta 2.1 Arvoseteli vastikkeena

Ohjeluonnoksessa viitataan korkeimman hallinto-oikeuden 24.5.1996 antamaan päätökseen (taltio 1626), jossa kunnan palvelusetelin saajan ei tuolloin katsottu käyttävän palveluseteliä vastikkeena tai sen osana, vaan tavaroiden tai palvelujen myyjä laskuttaa hyödykkeistä kuntaa, tällaisia seteleitä ei pidetty arvoseteleinä. 

Ohjeluonnoksessa todetaan kuitenkin kohdassa 3.3. mm, että uusien säännösten mukaan esimerkiksi tavaratalon myymät tavaratalon valikoimassa olevien tavaroiden tai palvelujen ostamiseen käytettävät lahjakortit, lounas-, liikunta- ja kulttuurisetelit sekä kuntien palvelusetelit ovat yleensä arvoseteleitä, kun ne täyttävät edellä selostetut arvosetelille. asetetut edellytykset eikä niitä siis katsota yleisiksi maksuvälineiksi

Ohjeluonnos on tältä osin ristiriitainen ja sitä tulisi tarkentaa. Lisäksi ohjeluonnoksessa tulisi ottaa tarkemmin kantaa palvelusetelin verokohteluun. Näkemyksemme mukaan palveluseteli noudattanee monikäyttöarvosetelin kanssa samaa linjaa.

Kohta 4.4. Yksikäyttöarvoseteli ja ketjumyynti

Ohjeluonnos on näkemyksemme mukaan ristiriitainen sen suhteen, maksetaanko lounasseteleiden nimellisarvosta arvonlisäveroa vai ei. Luonnoksessa todetaan, että “Ketjumyyntisäännös ei sovellu esimerkiksi liikkeeseenlaskijan myymiin lounasseteleihin, joiden arvo ei välttämättä kata lounaan koko hintaa. Tällöin arvosetelien liikkeeseenlaskija, joka ei ole setelin lunastaja, tai arvosetelit omissa nimissään luovuttanut muu jakelija, suorittaa veroa ainoastaan myymästään erillisestä palvelusta saamastaan palkkiosta.“

Myös arvoseteleitä koskevassa hallituksen esityksessä arvonlisäverolain muuttamiseksi todetaan, että lounasseteleiden nimellisarvosta ei tulisi maksaa arvonlisäveroa. Esityksen kohdan 3.3. mukaan "Ketjumyyntisäännös ei koskisi esimerkiksi liikkeeseenlaskijan myymiä lounasseteleitä, joiden arvo ei välttämättä kata lounaan hintaa. Liikkeeseenlaskijan katsottaisiin myyvän erillisen verollisen palvelun ravintoloille ja ostajina oleville työantajille, joilta hän veloittaa palvelustaan palkkion, ja hänen tulisi antaa tästä palvelumyynnistä heille arvonlisäverolain mukainen lasku. Liikkeeseenlaskija ei sitä vastoin suorittaisi veroa työnantajilta lounasseteleiden nimellisarvon osalta saamastaan korvauksesta. Ravintola suorittaisi veroa tarjoilupalvelun myynnistä loppukuluttajalle sekä lounassetelin että kuluttajan mahdollisesti maksaman lisävastikkeen arvosta ja antaisi asiakkaalleen tästä kuitin. " 

Edellä sanotusta huolimatta ohjeluonnoksen esimerkissä 14 veron perusteeseen lasketaan myös lounasseteleiden nimellisarvo. Käsityksemme mukaan ohjeluonnos on tältä osin virheellinen. Näkemyksemme mukaan riippumatta siitä tulkitaanko lounasseteli yksikäyttöarvoseteliksi vai monikäyttöarvoseteliksi sen nimellisarvosta ei tulisi maksaa arvonlisäveroa, koska ei voida olla varmoja kattaako arvo koko lounaan hintaa. Arvonlisävero kohdistetaan ainoastaan palkkioihin ja provisioihin eli arvosetelin liikkeellelaskijan lisäarvoa synnyttävään osaan palvelua. 

Näkemyksemme mukaan ohjetta tulisi tältä osin tarkentaa ja selventää lounasseteleiden verokohtelua. Käsityksemme mukaan lounasseteli tulisi käsitellä luonteensa vuoksi monikäyttöarvosetelin verokohtelun alla.

 

Suomen Yrittäjät


Sanna Linna-Aro
veroasioiden päällikkö