Etusivu > Statement

Etsi

Lausunto

Täydennys Suomen Yrittäjien lausuntoon ILO:lle toimitettavaan raporttiin yleissopimuksista nro 87 ja 98

Työ- ja elinkeinoministeriö

Suomen Yrittäjät ry (SY) esittää aikaisempaan 29.5.2019 päivättyyn ILO:n yleissopimuksia nro 87 ja 98 koskevaan lausuntoonsa seuraavan täydennyksen:

SY on yrittäjiä ja työnantajia edustava järjestö, jolla on valtakunnallisesti 115 000 jäsenyritystä. Näistä noin 55 000 yritystä on työnantajayrityksiä, mikä on yli puolet Suomen yksityisen sektorin työnantajayrityksistä (yhteensä noin 90 000). SY:n jäsenyritykset työllistävät Suomen yksityisen sektorin noin 1,5 miljoonasta työntekijästä noin 660 000 (mukaanlukien yrittäjät).

SY:n jäsenyrityksistä osa on järjestäytynyt myös oman toimialansa työnantajaliittoon, joka solmii alallansa työehtosopimuksen. SY:iin kuuluu myös toimialajärjestöjä, joista kuusi on työehtosopimusosapuolia.[1] SY edustaa siten laajasti erilaisia työnantajayrityksiä, myös järjestäytyneitä työnantajia.

SY on lausunnossaan ILO:n yleissopimuksista 87 ja 98 kiinnittänyt huomiota Suomessa voimassa olevaan työehtosopimusten yleissitovuuteen ja työlainsäädäntöön sisältyvään järjestelmään, jossa työnantajaliittoihin kuulumattomat työnantajat suljetaan työehtosopimukseen perustuvan paikallisen sopimisen ulkopuolelle. SY on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota tämän sääntelyn epäkohtiin suhteessa ILO:n yleissopimuksissa turvattuun negatiiviseen järjestäytymisvapauteen. SY:n lausunnossa ei ole otettu kantaa työmarkkinoilla toimivien muiden järjestöjen toimintaan.

SY pitää epäasiallisena Suomen ammattijärjestöjen keskusjärjestö SAK:n lausuntoa, jossa esitetään SY:n toimintaa koskevia näkemyksiä, jotka ovat vääristeleviä ja irrallisia SY:n ILO:n yleissopimuksiin nro 87 ja 98 esittämiin kommentteihin nähden. Suomen ILO:lle toimitettavan raportin valmistelussa mainittu järjestö ei ole esittänyt huomioita ennen SY:n lausuntoa. Tämän vuoksi SY katsoo tarpeelliseksi esittää huomioita myös edellä mainitun järjestön lausunnossa esiin nostettuihin seikkoihin.

Ensinnäkin SY huomauttaa, että vaikka Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut työehtosopimusten yleissitovuuden olevan perustuslain kannalta mahdollinen järjestely, se on myös huomannut yleissitovuuteen liittyvät mahdolliset perusoikeusongelmat.[2] Ottaen huomioon, että tilanne Suomen työmarkkinoilla on muuttunut ja että perustuslakivaliokunnan lausunto on lähes 20 vuotta vanha, perustuslakivaliokunnan lausuntoa ei voi pitää yksiselitteisenä näyttönä yleissitovuusjärjestelmän ongelmattomuudesta.

Edelleen SY toteaa, että yleissitovuus nimenomaan estää työpaikkatasoista sopimista järjestäytymättömissä yrityksissä. Yleissitovuus velvoittaa kaikkia työehtosopimuksen soveltamisalan työnantajia noudattamaan työehtosopimusta, mutta ei mahdollista työehtosopimukseen sisältyvien toisinsopimusmahdollisuuksien käyttöä kuin järjestäytyneille työnantajille. Kyse on myös siitä, että työehtosopimusosapuolet voivat sopia suoraan lain nojalla osan työehtosopimuksen sisällöstä sellaiseksi, että vain järjestäytyneet työnantajat voivat poiketa siitä. Työntekijän suojelu toimii tässä yhteydessä perusteena heikosti, sillä työehtosopimusosapuolten sopimuksilla voidaan heikentää myös yksilöllisesti sovittuja parempia ehtoja.[3]

Edellä mainitun järjestön lausunnossa viitataan myös tiettyihin yksittäisten yritysten ja ammattiliittojen kiistoihin. Lisäksi lausunnossa esitetään väite, jonka mukaan SY olisi hyökännyt ammatillista järjestäytymisvapautta vastaan. Esimerkkinä tästä käytetään työnantajan henkilöstöetuna tarjoamaa työttömyyskassan jäsenmaksua, joka ei ole kohdistunut ”ammattiliiton toimialakohtaisiin työttömyyskassoihin, joilla on perinteisesti ollut yhteys myös ammattiliittoihin”.

Yleisesti on todettava, että yksittäisten yritysten ja ammattiliittojen välisiin kiistoihin vetoaminen tässä yhteydessä on epäasianmukaista, ottaen erityisesti huomioon sen, että kiistoja ei ole viety riippumattomien tuomioistuinten käsiteltäväksi. Lausunnossa esitetty huomautus on kyseenalainen myös erityisesti sen vuoksi, että Suomen työttömyyskassalain (603/1984) mukaan työttömyyskassojen pitäisi olla ammattiliitoista erillisiä. SY huomauttaa, että kuitenkin juuri lausunnon antaneen keskusjärjestön useat jäsenliitot esittävät viestinnässään ja markkinoinnissaan ansiosidonnaisen työttömyysturvan (jonka edellytyksenä on työttömyyskassan jäsenyys) olevan ammattiliiton jäsenyyden tarjoama etu. Moni ammattiliitto kytkeekin näin jäsenyyden työttömyyskassassa harhaanjohtavalla tavalla kyseisen ammattiliiton jäsenyyteen, vaikka lain mukaan ammattiliiton ja työttömyyskassan on oltava erillään. Lisäksi on todettava, että työnantajalla on täysi vapaus päättää, millaisia etuja se tarjoaa henkilökunnalleen ja kuka kyseisen edun toteuttaa, eikä tällä ole relevanttia liityntää käsillä oleviin ILO:n yleissopimuksiin.

Lausunnossa myös muistutetaan kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen liittyvästä oikeudesta neuvotella etuja ainoastaan jäsenilleen. Ammatillisen järjestäytymisvapauden kannalta ongelma ei olekaan siinä, vaan Suomen työlainsäädännön rakenteessa, joka aiheuttaa työnantajat järjestäytymisen perusteella eriarvoiseen asemaan. SY myös huomauttaa, että Suomen nykyisessä järjestelmässä työehtosopimuksilla voidaan tarkoituksellisesti vaikuttaa kaikkien työntekijöiden ja työnantajien asemaan, jopa siten, että työntekijälle sovitut edullisemmat ehdot syrjäytetään.[4] Työlainsäädännön sopimiskiellot[5] antavat työntekijä- ja työnantajaliitoille mahdollisuuden sopia jäsenilleen edullisempia ehtoja ilman järjestäytymättömien yritysten mahdollisuutta vaikuttaa niihin ja soveltaa niitä. Mahdollisuudet voivat olla merkittäviä esimerkiksi työvoimakustannuksiin liittyen ja erilaisissa yrityksen kriisitilanteissa.

Lopuksi SY toteaa, että järjestäytymisvapaus on kaikille työntekijöille ja työnantajille kuuluva perusoikeus, jonka kumpaakaan ulottuvuutta, positiivista tai negatiivista, ei saa rajoittaa. Työntekijöiden ja työnantajien oikeudet ja velvollisuudet eivät kuitenkaan voi olla riippuvaisia siitä, ovatko he käyttäneet tätä perusoikeuttaan.

[1] LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry; Puuteollisuusyrittäjät ry, Koneyrittäjien liitto ry, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry, Suomen Sairaankuljetusliitto ry ja Hammaslaboratorioliitto ry.

[2] PeVL 41/2000 vp. s. 4-5: ”Tällaisen perusoikeuksiin läheisessä yhteydessä olevan sääntelyn kysymyksessä ollen ei ole aivan ongelmatonta, että järjestäytymättömän työnantajan asema jää kokonaan riippumaan 13 luvun 8 §:ssä siitä, mitä asioita valtakunnalliset työmarkkinajärjestöt siirtävät työehtosopimuksessa paikallisesti sovittaviksi. Saattaisi kaiken kaikkiaan olla selvintä säätää laissa, millaisilla edellytyksillä tai missä tarkoituksessa 13 luvun 7 §:ssä mainittuja asioita voidaan valtakunnallisessa työehtosopimuksessa jättää paikallisesti sovittaviksi. -- Esityksen mukaan on kuitenkin tarpeen seurata työehtosopimuskäytännön kehitystä ja ryhtyä lainsäädäntötoimenpiteisiin työehtosopimuskäytäntöjen mahdollisesti muuttuessa nykyiseen käytäntöön verrattuna. Valiokunta tähdentää seurannan tärkeyttä ja huomauttaa, että siinä on perustuslain kannalta pidettävä silmällä työntekijäin suojelun toteutumista, yleissitovuuden piirissä olevien työnantajien aseman mahdollisia muutoksia etenkin negatiivisen yhdistymisvapauden kannalta sekä kilpailutilanteen kehittymistä.”

[3] Ks. myös työtuomioistuimen ratkaisu TT 2019:74, jossa liittojen sopiminen esti jopa työntekijälle edullisemman työsuhteen yksilöllisen ehdon soveltamisen.

[4] Ks. työtuomioistuimen ratkaisu TT 2019:74.

[5] Työsopimuslain 13 luvun 7 § ja 8 §, työaikalain 40 § ja 40 a §, vuosilomalain 30 § ja 31 § sekä opintovapaalain 13 § ja 13 a §.