O 34/2020 vp Koronatukimekanismit

Eduskunnan talousvaliokunta

Ovatko tähän asti toteutetut tukitoimet olleet tarkoituksenmukaisia, tehokkaita, oikea-aikaisia ja oikein kohdennettuja?

Koronakriisin seurauksena hallitus on toiminut monessa asiassa päättäväisesti elvytystoimien aloittamisessa. Tehdyt toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta ovat osoittautumassa riittämättömiksi ja osaltaan liian hitaiksi. Lisäksi hallinnollisella päätöksellä tehdyn elinkeinonrajoittamisen seurausten korvaaminen on tätä kirjoitettaessa jäänyt vielä tekemättä.

Yritysten tilanne on vaikeutunut koronakriisin pitkittyessä. Lähes joka kymmenes yrityksistä on menettänyt koko liikevaihtonsa, 28 prosenttia yli puolet ja vajaa viidennes on maksuvaikeuksissa. Kriisi on levinnyt kaupasta ja palveluista teollisuuteen. Kyse ei ole pelkästään yrityksistä ja yrittäjistä. Viimeisemmän Yrittäjägallupin mukaan henkilöstön määrä on normaaliaikaan verrattuna vähentynyt tähän mennessä useammassa kuin joka neljännessä (28%) yrityksessä. Tämän lisäksi henkilöstön määrän arvioidaan vähentyvän seuraavan kahden viikon aikana lähes joka neljännessä (24%) yrityksessä.

Valinta siitä, että tarjolla on sekä suoraa tukea ja takauksia on perusteltu. On yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää, että yritykset, joilla on mahdollista uudelleen järjestellä tai kyky ottaa uutta luottoa tekevät näin. Noin kolmannes yrityksistä (34%) arvioi, että lainarahoitus on koronakriisissä mahdollinen. Tätä suurempi osuus (44%) ei pidä lainarahoitusta mahdollisena.

Lähes neljännes yrityksistä (24%) on kääntynyt koronatilanteen vuoksi pankin puoleen. Lisäksi 6% aikoo vielä kääntyä pankin puoleen. Osuus on suurin (35%) 10 työntekijän tai sitä suuremmissa yrityksissä sekä teollisuudessa (31%) ja kaupassa (29%). Lainan lykkäystä on hakenut yhteensä 63% pankin puoleen kääntyneistä yrityksistä, lainaa on hakenut yhteensä 30% yrityksistä.

Lähes puolet (48%) yrityksistä arvioi tarvitsevansa suoraa julkista tukea kriisistä selviämiseen. Osuus on eri toimialoista suurin kaupanalan (56%) ja palvelualan (50%) yrityksissä. Suoraa tukea hakeneista yrityksistä noin joka viides (21%) on saanut sitä. Osuus on eri toimialoista suurin palvelualalla 25% pienin rakentamisessa (9%). Tukea saaneista 13% arvioi saamansa suoran tuen riittävän kriisin yli. Lähes joka viides vastanneista (19%) on hakenut tai hakemassa yrittäjän työttömyysturvaa. Osuus on suurin (30%) yhden henkilön yrityksissä.

Yllä olevien lukujen sekä myös muiden kyselytutkimusten valossa on selvää, että tuen tarve tulee jatkumaan seuraavien kuukausien aikana. Kritiikki tukia jakavia organisaatioita kohtaan on pääsääntöisesti ollut kohtuutonta. Niin Business Finland, ELY-keskukset, Verohallinto kuin Finnvera ovat toimineet tehokkaasti ja nopeasti heille annettujen tehtävien hoitamisessa.

Suomen Yrittäjät ehdottivat heti kriisin puhjettua, että kaikkein tehokkainta, läpinäkyvintä ja oikeudenmukaisinta olisi jakaa yrityksille yleis- tai kriisitukea. Akuutissa kriisissä siltarahoituksen saanti esimerkiksi kiinteiden kulujen ja palkkojen maksamiseen on tärkeintä. Tämä olisi ollut tehtävissä yksinkertaisesti siirtämällä yritysten ja yrittäjien sosiaalivakuutusmaksuja valtiolle määräajaksi. Tämä olisi ollut helppo ja nopea tapa tuen jakamiselle. Tukea voidaan luonnollisesti jakaa myös muulla tavalla, esimerkiksi sitomalla se liikevaihdon alenemiseen koronakriisin seurauksena.

Yleistuen tarve on ilmeinen ja sitä on hallinnossa ja akateemisissa piireissä pohdittu. Tätä kirjoitettaessa hallitus ei ole kuitenkaan pystynyt siitä päätöstä tekemään. Tämän takia yleistuen käyttöönotto uhkaa viivästyä aivan liian myöhäiseksi.

Yleistuki ei missään muodossa sulje pois muita tukimuotoja. Yleistuki olisi selventänyt pelikenttää ja siten BF ja ELY olisivat voineet edelleen keskittyä tehtäviensä mukaisesti kehittämishankkeiden rahoittamiseen. Kehittämishankkeiden rahoittaminen on myös kriisiaikana olennaista, mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että rahat kohdentuvat oikein. Jos yleistukea ei saada valmiiksi, on pikaisesti muutetta BF:n ja ELY:n kautta haettavan rahoituksen ehtoja. ALV-takaisinlainauspäätös on tervetullut, sillä se on vakuudetonta lainaa ja siten yrityksille edullista. Tämän lisäksi olisi nopeasti saatava käyttöön ns. tappioiden carry back -järjestelmä, jolloin esimerkiksi 2019 voittoa tehnyt ja veroja maksanut yritys voisi saada maksamiansa veroja takaisin, jos se 2020 tekee tappiota.

Suurimmat ongelmat on koettu yksinyrittäjien kohdalla. Kaksi kolmasosaa Suomessa toimivista yrityksistä on yksinyrittäjiä. Määrä on kasvanut 2000-luvulla yli 60 000 ja nämä yritykset toimivat yhä verkostomaisemmin. Suomessa ei ole ollut aiemmin tämänkaltaista yksinyrittäjille suunnattua tukimekanismia, jossa kuntien rooli on tärkeä. Oli perusteltu päätös, että kunta yrittäjän läheisimpänä kumppanina on tässä tukimuodossa toimintavastuussa.

Tällä hetkellä yksinyrittäjätuessa ei millään lailla huomioida yksinyrittäjien erilaisuutta. Yksinyrittäjät ovat hyvin heterogeeninenjoukko. Osa toimii 20 000 euron liikevaihdolla ja osa on satojakin tuhansia vaihtava verkostomaisesti globaaleilla markkinoilla toimiva yksinyrittäjä. Jos jossain tilanteessa, niin nyt osan yksinyrittäjistä tulisi olla oikeutettuja kehittämisavustuksiin ELY-keskusten tai Business Finlandin kautta. 27.3 tehdyssä poliittisessa linjauksessa on mukana myös harkinnanvarainen kehittämisrahoitus ja tämä tulee toteuttaa pikaisesti. On tarpeetonta vaatia kaikilta verovelkatodistuksen toimittamista. Tämä kuormittaa tarpeettomasti eri osapuolia. Todistusta ei vaadita myöskään Elyn ja BF:n hakijoilta koska nämä tiedot ovat näiden viranomaisten käytössä.

On myös varmistettava yhdenvertainen kohtelu. Päätöksiä tehdään monen toimijan toimesta ja vaarana on, samanlainen hakemus hyväksytään yhdessä kunnassa ja hylätään toisessa. Tähän tulisi nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistuksessa.

Takausten puolella tehdyt toimenpiteet ovat olleet oikea-aikaisia ja Finnvera on pystynyt erittäin nopeasti nostamaan käsittelykapasiteettiaan. Samoin Finanssivalvonnan päätös luottolaitosten lisäpääomavaatimusten alentamisesta oli oikeanaikainen. BF:n ja Teollisuussijoituksen laina- ja pääomasijoitukset ovat hyvä lisä varsinkin isomman kokoluokan yrityksille.

On nähtävissä, että kokoluokaltaan isommat yritykset ovat pian tukijärjestelmien piirissä suuremmalla volyymilla. Esimerkiksi Finnveran kohdalla kappalemääräiset tukihakemukset ovat jo kääntyneet laskuun, mutta euromääräisesti vastaavaa kehitystä ei ole havaittavissa. Isommat yritykset ovat usein alueellisia veturiyrityksiä ja siten tärkeitä myös alueen muille yrityksille ja työntekijöille.

Tukitoimet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään yrittäjiin ja yrityksiin. Akuutissa kriisissä on huolehdittava, että lomautetuksi ja työttömäksi jäävien työntekijöiden tarvitsema turva on riittävää ja nopeaa. On kaikin keinoin edistettävä työntekijöiden ammattitaidon säilymistä ja vältettävä työelämästä syrjäytymistä.

Suomen Yrittäjät

Mika Kuismanen

pääekonomisti