3.8.2020 klo 16:26
Lausunto

Investointien tehokas lupamenettely säädetyn aikarajan puitteissa -selvitys

Ympäristöministeriö

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamana on valmistunut selvitys, jossa pohditaan mahdollisuuksia rajata investointeihin liittyvien lupamenettelyjen viranomaistoimintojen käsittelyaikaa enintään vuoteen sekä toteuttamisen erilaisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Selvitystyön tarve nousi esiin valtiosihteeri Martti Hetemäen valtiovarainministeriölle 2019 laatimasta Investointien edistäminen -selvityksestä, jossa suositettiin investointien tehokasta lupamenettelyä. Selvityshankkeen toteutti Suomen ympäristökeskuksen johtama konsortio ja työtä ohjattiin työ- ja elinkeinoministeriön, valtionvarainministeriön ja ympäristöministeriön toimesta.

Ympäristöministeriö pyytää Suomen Yrittäjiltä lausuntoa selvityksestä.

Pidämme tärkeänä, että ympäristöllisten lupien prosessia nopeutetaan tehokkaasti. Tehostamisen kannalta on välttämätöntä, että lupien käsittelyajoista säädetään lailla. Katsomme, ettei hallintolaissa käsittelyajoille asetettu yleissäännös ole riittävä. Lausunnolla olevan selvityksen muillakaan vaihtoehdoilla ei saavutettaisi sellaista luotettavaa ja ennakoitavaa kehikkoa viranomaiskäsittelyille, joka on yrityksille ja investoinneille tarpeellinen ja tärkeä. Määräaikojen säätämisellä asetettaisiin luvanhakijat alueellisesti keskenään samanarvoiseen asemaan.

Tällä hetkellä erilaisille lupaprosesseille on asetettu joustavia tavoitekäsittelyaikoja. Ne vaihtelevat viranomaisittain, eivätkä ne takaa tavoiteaikataulussa pysymistä. Laissa asetetuilla määräajoilla olisi viranomaistoimintaa vahvasti velvoittava ja ohjaava vaikutus, mikä nopeuttaisi lupaprosesseja. Suomen tulee olla houkutteleva ja kilpailukykyinen maa erilaisille investoinneille. Monissa muissa maissa, esimerkiksi Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa käsittelyaikojen sääntelyllä on jo varsin pitkät perinteet.

Koska hankkeet ja niiden laajuus vaihtelevat on selvää, ettei viranomainen kykenisi kaikissa tapauksissa noudattamaan laissa määriteltyä ja pääsäännönmukaista käsittelyaikaa. Vaikka määräaika olisi viranomaista velvoittava, sitä tulisi voida pidentää rajoitetuksi ajaksi, jos se on perusteltua asian monitahoisuuden vuoksi. Pidentäminen tulisi kuitenkin olla mahdollista vain poikkeustapauksissa ja se olisi perusteltava asianmukaisesti. Jotta pidentämisoikeutta ei käytettäisi varmuuden vuoksi, sen toteuttamista olisi syytä asettaa tiukkoja edellytyksiä ja tarpeellinen valvonta.

Laissa tulisi olla selkeä säännös oikeusvaikutuksista ja mahdollisista menettelyistä tapauksissa, joissa lupaviranomainen ei käsittelisi lupa-asiaa säädetyssä määräajassa. Muissa maissa vaihtoehtoina ovat: lupa katso­taan myönnetyksi ja toiminnan voi aloittaa ”omalla vastuulla”, lupa katsotaan evätyksi, tilanteeseen liittyy erityinen menettely tai viranomaisen puuttumismahdollisuus taikka hakijan reagointi. Valitun mallin tulee olla tehokas sekä sellainen, ettei viranomaisen perusteetta tapahtuva määräajan ylitys johda hakijan kannalta lisätyöhön tai -kustannuksiin. Esimerkiksi lupamaksujen pienentäminen tulee olla suhteutettuna siihen vahinkoon, mikä investoinnin myöhästymisestä tosiasiallisesti aiheutuu.

Hallinnollisen palveluperiaatteen edelleen kehittäminen on investointihankkeiden käynnistymisen näkökulmasta tärkeää. Pk-yritykset ja erityisesti pienemmät toimijat eivät useinkaan tunne ympäristölupaprosessien kulkua ja sitä, mitä heiltä prosessin etenemiseksi edellytetään. Lupamenettely saattaa edetä hitaasti jo siitä syystä, ettei hakemusta osata täyttää oikein. Näissä tilanteissa on ensiarvoisen tärkeää, että hakija saa lupaviranomaiselta riittävää ohjeistusta ja neuvontaa.

Lausunnolla olevassa raportissa todetaan, että erilaisille luville on tällä hetkellä asetettu erilaisia tavoitekäsittelyaikoja. Yhden vuoden enimmäiskäsittelyaika ei siten sovellu sellaisenaan kaikkiin substanssilakeihin. Tästä syystä on tärkeää pohtia jokaisen luvan osalta erikseen, mikä lakisääteinen määräaika sopii kuhunkin lupalajiin. Tavoitteena tulee kuitenkin olla lupaprosessien lyhentäminen nykyisestä. On vältettävä, että lakeihin säädettäisiin pitkät käsittelyajat ns. ”varmuuden vuoksi”.

Hankkeessa on arvioitu lupamenettelyjen kestoa ympäristöllisten lupien osalta, kuten esimerkiksi rakennuslupaa, ympäristölupaa, kaivoslupaa ja maa-aineslupaa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset kaavapäätökset on lupamenettelyä edeltävinä menettelyinä pääasiassa rajattu selvityksen ulkopuolelle. Selvityksessä ei myöskään tarkastella lupa-asian käsittelyä valitusvaiheessa.

Investointihankkeet tulisi nähdä kokonaisuutena siten, ettei hankkeen eteneminen riipu pelkästään lupaprosessin käsittelyajalle asetetusta määräajasta. Sekä kaavoituksella sekä mahdollisilla valitusprosessin kestolla on merkittäviä vaikutuksia investointeihin, niiden rahoittamiseen sekä hankkeiden aloittamispäätöksiin. Tämän ovat tuoneet yritysten lisäksi esille useat kaavoituksesta vastaavat viranhaltijat kunnissa ja kaupungeissa. Tästä syystä on tärkeää, että käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaistarkastelussa tunnistettaisiin prosessin kestoon liittyvät ongelmat ja löydettäisiin ongelmiin tyydyttävät ratkaisut. Ongelmia ei tule jättää ratkomatta sen vuoksi, että ne ovat hankalia tai asiat on aina tehty jollain tietyllä tavalla.

Suomen Yrittäjät

Janne Makkula Tiina Toivonen

työmarkkinajohtaja lainsäädäntöasioiden päällikkö