Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta

Oikeusministeriö

Oikeusministeriö pyytää Suomen Yrittäjiltä lausuntoa otsikkoasiasta. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. Konkurssiuhkaisen maksukehotuksen noudattamatta jättäminen muodostaisi maksukyvyttömyysolettaman vasta, jos velallinen ei ole kuukauden kuluessa velkojan maksukehotuksesta maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.2. 2021 ja olemaan voimassa 30.9.2021 saakka.

Maksukyvyttömyysolettaman muuttaminen on perusteltua

Laki konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaisesta muuttamisesta vahvistettiin 29.10.2020. Sen mukaan konkurssilain ns. viikon kestäneeseen maksuviiveeseen perustuvaa maksukyvyttömyysolettamaa ei saa käyttää konkurssiin hakemisen perusteena 31.1.2021 saakka.[1] Suomen Yrittäjät on kannattanut väliaikaista sääntelyä, koska muutoksella on voitu estää elinkelpoisten yritysten koronasta johtuvia konkursseja.

Hyväksyessään konkurssilain väliaikaisen muutoksen, eduskunta antoi seuraavan lausuman:

”Eduskunta edellyttää, että hallitus välittömästi selvittää ja arvioi, millä muilla keinoin koronavirusepidemian tai siitä johtuvien rajoitustoimien vuoksi tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneiden yritysten tilannetta voidaan helpottaa kuin jatkamalla 31.1.2021 jälkeen konkurssilain 2 luvun 3 §:n väliaikaista muutosta ja, jos tällaiset keinot edellyttävät lainsäädännön muutoksia, antaa asiaa koskevat lakiehdotukset eduskunnan käsiteltäviksi hyvissä ajoin niin, että eduskunta voi käsitellä ehdotukset syysistuntokauden 2020 aikana.”

Yritysten koronasta johtuvat vaikeudet jatkuvat pitkälle ensi vuoteen. Sääntelyä ei kuitenkaan pidä kehittää pelkästään koronan vuoksi, vaan huomioon on otettava myös laajempi näkökulma. Tällöin voidaan toteuttaa perusteltuja lainsäädäntömuutoksia, jotka eivät ole määräaikaisia.

Tilapäisiin talousvaikeuksiin joutuneet yritykset tarvitsevat aikaa neuvotellakseen velkojien kanssa, varatakseen asiointiaikaa pankkiin tai sopeuttaakseen toimintojaan. Tälle tervehdyttämisprosessille tulee antaa riittävä aika, jotta yrityksellä olisi mahdollisuus selviytyä kriisistä.

Koronatilanteessa ja muutoinkin yhden viikon aika maksukehotuksesta on useissa tilanteissa liian lyhyt ajanjakso näille vapaaehtoisille tervehdyttämistoimille. Käytännön näkökulman lisäksi viikon olettama ei vaikuta olevan sopusoinnussa konkurssilain pääsäännön kanssa, jonka mukaan konkurssi edellyttää muuta kuin tilapäistä maksukyvyttömyyttä.[2] Se, että velallinen ei ole kyennyt maksamaan velkojan saatavaa viikon kuluessa maksukehotuksesta, ei vielä osoita pitkäkestoista maksukyvyttömyyttä.

Toisaalta koronakriisi on taloudellisilta vaikutuksiltaan niin poikkeuksellinen, että ehdotettu 30 päivän maksukyvyttömyysolettama voi yksittäisissä tilanteissa olla liian lyhyt aika tehdä yrityksen taloutta ja maksukykyä korjaavia toimenpiteitä. Toisaalta velallinen voi esittää vastanäyttöä esimerkiksi siitä, että maksukyvyttömyys on tilapäistä esimerkiksi koronakriisistä johtuvista syistä. Yrittäjälle olisi kuitenkin perusteltua taata riittävä aika terveyhdyttämistoimille ilman, että tämän olisi käytettävä muutenkin niukkoja resursseja oikeusprosessin torjumiseen. Tästä syystä ehdotamme, että

konkurssilain 2 luvun 3 pykälän 2 momentin kolmannen kohdan konkurssiolettama muutetaan viikon sijasta 60 päiväksi.

Suomen Yrittäjät

Janne Makkula Tiina Toivonen
työmarkkinajohtaja lainsäädäntöasioiden päällikkö

[1] Säännös ”normaalimuodossaan” kuuluu näin: ”Jollei toisin osoiteta, velallista on pidettävä maksukyvyttömänä erityisesti myös, jos: …3) velallinen, joka on tai on viimeisenä vuonna ennen konkurssihakemuksen tekemistä ollut liike- tai ammattitoiminnastaan kirjanpitovelvollinen, ei viikon kuluessa velkojan maksukehotuksen saatuaan ole maksanut velkojan selvää ja erääntynyttä saatavaa.”

[2] Ks. Konkurssilain 1 luvun 1 §:n 2 momentti: ”Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen on muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä.”