Paikallinen sopiminen | Yrittajat.fi
Yrittäjät > Suomen Yrittajat > Edunvalvonta

Etsi

Paikallinen sopiminen

— mitä se on ja mitä se merkitsisi
suomalaiselle työelämälle?


 
Mitä on paikallinen sopiminen?

Paikallisen sopimisen lisäämisessä on kysymys ennen kaikkea työllisyyden ja kasvun turvaamisesta. Työpaikan osapuolille annetaan tilaa yhdessä sopien löytää järkeviä ratkaisuja työn tekemiseen, palkkaukseen ja työaikojen sekä erilaisten vapaiden järjestelemiseen niin, että se on järkevintä työntekijöiden tarpeiden sekä yrityksen tuotannon ja toiminnan tehokkuuden kannalta. Tällä on myönteinen vaikutus tuottavuuteen.

Paikallinen sopiminen ei ole sanelua eikä sen lähtökohtana ole työntekijän työsuhteen ehtojen heikentäminen. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että erilaisia lisiä yhdistetään kokonaispalkkaan yhdessä sovitulla tavalla. Tällöin palkkauksen rakenne yksinkertaistuu. Paikallisesti voitaisiin joustavasti sopia myös työaikojen järjestelystä osapuolten yhteisesti hyväksi katsomalla tavalla.

Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta työpaikalla. Työntekijöillä on oltava riittävästi tietoa yrityksen taloudesta, ajankohtaisesta tilanteesta ja ylipäätään yrityksen asioista. Yrittäjän kannattaa varmistaa tämä, sillä työehtosopimuksesta poikkeavaa paikallista sopimusta ei voi syntyä ilman yhteistä tahtoa. Työ- ja elinkeinoministeriön vuosittain laatimasta työntekijöiden vastauksiin perustuvasta työolobarometrista ilmenee, että pienemmissä yrityksissä henkilöstö keskimäärin tuntee yrityksen tilanteen hyvin. Suhteet työnantajaan ovat hyvät ja luottamukselliset.

 

Luovutaanko yleissitovuudesta ja luottamusmiehistä?

Paikallisen sopimisen laaja mahdollistaminen ei merkitsisi työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista. Poikkeaminen työehtosopimuksesta edellyttäisi aina sopimista eli yhteisymmärrystä poikkeusjärjestelyn tarpeesta työntekijöiden ja työnantajan välillä. Jos yhteisymmärrystä poikkeamistarpeesta tai sen toteuttamistavasta ei ole, ei mitään poikkeamista tapahtuisi, vaan yritystä koskevaa alan työehtosopimusta noudatettaisiin edelleen sellaisenaan. Henkilöstö voisi siis aina vedota yleissitovaan työehtosopimukseen.

Paikallinen sopiminen ei olisi uhka myöskään ammattiyhdistysliikkeelle. Työntekijöillä tulisi esimerkiksi aina halutessaan olla mahdollisuus myös valita keskuudestaan yhteinen edustaja - luottamusmies tai luottamusvaltuutettu - neuvottelemaan heidän puolestaan. Edustajalla on jo voimassaolevien säännösten mukaan erityisen vahva työsuhdeturva. Työntekijöillä olisi halutessaan oikeus pyytää avukseen myös asiantuntijaa esimerkiksi ammattiliitosta.

Suomen Yrittäjien näkemyksen mukaan työntekijän turva paikallisessa sopimisessa rakentuisi työntekijän oikeuteen halutessaan vedota työehtosopimukseen, oikeuteen irtaantua tehdystä sopimuksesta ja mahdollisuuteen kääntyä liittonsa puoleen tuen saamiseksi.

Sopimistasapainosta keskusteltaessa on lisäksi syytä pitää mielessä, että tasapainoa turvaa työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä sekin, että työrauhavelvoite ei ole niissä lainkaan voimassa. Työntekijöillä on aina mahdollisuus laillisesti puolustaa omia työehtojaan myös työtaistelutoimin.

Paikallisessa sopimisessa on kyse lähidemokratiasta: työmarkkinoiden kehittämiseen tarvittavat ratkaisut löydetään parhaiten työpaikoilla, työntekijöiden ja yrittäjän kesken. Ammattiliitot voisivat halutessaan tukea tätä prosessia ja jäseniään omalla asiantuntemuksellaan.

 

Väite: ”Paikallinen sopiminen on jo nyt laajasti mahdollista.” 
Totuus: Ei ole.

Julkisessa keskustelussa kuulee usein väittämän, että työehtosopimukset antavat jo nykyisellään runsaasti mahdollisuuksia yrityskohtaiselle eli paikalliselle sopimiselle. Suomen Yrittäjät teki keväällä 2015 selvityksen⁴), jossa käytiin läpi pienten yritysten kannalta tavanomaisimmat työehtosopimukset, jotta saatiin tietää paljonko työehtosopimukset mahdollistavat paikallista sopimista ja minkälaisia asioita sopimismahdollisuudet koskevat.

Selvityksestä ilmeni, että suurelle osalle suomalaisia yrityksiä sopimismahdollisuuksia on työehtosopimuksissa vain niukasti. Keskimäärin yli satasivuisessa TES-kirjassa on 10–20 määräystä, jotka mahdollistavat paikallista sopimista. Työehtosopimukset ovat myös sisällöltään mutkikkaita. Sen tulkitseminen, milloin työehtosopimuksen määräyksestä poikkeaminen on yrityksessä mahdollista, edellyttää sellaista juridista asiantuntemusta, jota ei työpaikan osapuolilta voi kohtuudella vaatia. Järjestelmän monimutkaisuus on johtanut siihen, että nykyisiäkään jouston mahdollisuuksia ei erityisesti pienissä yrityksissä osata tai uskalleta käyttää.

Nykyiset yrityskohtaiset poikkeamismahdollisuudet ovat merkitykseltään vähäisiä, kun ajatellaan yrityksen kilpailuaseman parantamista. Sopimisen kohteita ovat tyypillisesti säännöllisen työajan järjestely, päivittäisen ruokatunnin kesto, palkanmaksupäivän määrittely, lomarahan muuttaminen vapaaksi tai työvuoroluettelon pitäminen.

Lisäksi mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen ovat työehtosopimuksissa huomattavalta ja vaikuttavimmalta osin käytettävissä vain niissä yrityksissä, jotka kuuluvat työnantajaliittoihin. Tämä erikoisuus seuraa työlainsäädännön yleissitovuusopeista. Suomessa on yhteensä noin 90 000 työnantajayritystä. Näistä vain noin 20 000 kuuluu työnantajaliittoihin. Yleissitovuuden piirissä on kaikilla toimialoilla tyypillisesti pieniä liittoihin kuulumattomia yrityksiä, joille paikallisen sopimisen tarjoamat sopeutumismahdollisuudet olisivat erityisen tarpeellisia. Järjestäytymistä ei kuitenkaan voi vaatia – perustuslaki turvaa oikeuden olla kuulumatta liittoon.

 

Miten paikallisen sopimisen lisääminen edistäisi Suomen kilpailukykyä?

Suomessa työmarkkinat ovat selkeästi jäykemmät kuin kilpailijamaissa. Tämä on todettu useasti mm. Euroopan komission Suomea koskevissa maakohtaisissa suosituksissa ja muissa maiden kilpailukykyä verranneissa selvityksissä ja tutkimuksissa.¹)Kun arvioidaan paikallisen sopimisen merkitystä maan kilpailukyvyn kehittymisessä, on tärkeä katsoa, minkälaisia ratkaisuja keskeiset Suomen kilpailijamaat ovat työmarkkinoilla tehneet.

 

Mitä siis pitäisi tehdä?

Suomen talouskasvu on ollut sekä historiallisesti että kansainvälisesti vertailtuna pitkään hidasta. Suomi ei ole päässyt muun euroalueen elpymisvauhtiin. Suhdannetilanteen ja talouden rakenteellisten ongelmien vuoksi Suomen talouskasvu on ollut lähes 10 vuotta pysähdyksissä. Suomen vienti on menettänyt huomattavasti markkinaosuuksia pahimmasta taantumavuodesta 2009 lähtien. Kilpailukyky on rapautunut samalla kun metsäteollisuus ja varsinkin sähkö- ja elektroniikkateollisuus ovat olleet syvissä vaikeuksissa. Työttömyys on ollut jatkuvassa kasvussa. Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli heinäkuun 2015 lopussa yhteensä 381 600 työtöntä työnhakijaa. Se on 31 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Pitkäaikaistyöttömiä eli yhdenjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 113 100, mikä on 20 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Jos halutaan saada aikaan nopeasti vaikuttavia muutoksia, ei voida jäädä odottamaan, että alakohtaisiin työehtosopimuksiin saataisiin sisällytetyksi Saksassa noudatetun kaltaisia paikallisen sopimisen lausekkeita. Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen osoittaa sen, että kolmikantaneuvotteluilla ei pystytä reagoimaan maailman muutokseen riittävän nopeasti ja vaikuttavasti.

Nopeasti vaikuttava keino on muuttaa lainsäädäntöämme siten, että tehdään mahdolliseksi kaikissa yrityksissä ja kaikilla työpaikoilla sopia työehtosopimuksesta poikkeavista järjestelyistä yhdessä henkilöstön ja työnantajan kesken.

Kuten Suomen kilpailijamaiden (erityisesti Saksan) esimerkit osoittavat, paikallisen sopimisen lisääminen parantaa työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä. Paikallinen sopiminen lisää työntekijöiden ja yrittäjien mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa yritystasolla yhteisesti sopien. Tällöin voidaan parhaimmillaan välttää työnantajan yksipuoliset toimenpiteet kuten lomautukset ja irtisanomiset.

Tällä hetkellä työmarkkinat joustavat työttömyyteen. Se on huono sekä työttömäksi jäävälle että koko yhteiskunnalle. Siksi on tärkeä etsiä muita jouston elementtejä. Työpaikkakohtaisesti räätälöidyillä palkkaus-, työaika- ja muilla ratkaisuilla voidaan päästä osuvimmin ja nopeimmin vaikuttaviin muutoksiin. Nämä ratkaisut ovat myös osapuolten kannalta pehmeämpiä, koska ne on sovittu yhteisymmärryksessä työpaikan osapuolten kesken.

 

Paikallinen sopiminen muissa maissa 

Saksa

Saksan työmarkkinoiden rakenne mahdollistaa työn joustavan järjestelyn paikallisesti. Avainasemassa ovat sopimusjärjestelmän niin sanotut avaamislausekkeet, joihin yritykset voivat turvautua esimerkiksi kriisitilanteessa. Nykyisin avaamislausekkeita käytetään myös kilpailukyvyn palauttamiseksi, ei pelkästään kriiseissä. Tietyistä työehdoista voidaan sopia yrityksissä toisin kuin on yleisissä sopimuksissa määrätty.

Avaamislausekkeet antavat mahdollisuuden muokata esimerkiksi työviikon kestoa, pidentää työaikaa, alentaa alkupalkkoja tai palkanosia tietyksi ajanjaksoksi, lykätä sovittua palkankorotusta, maksaa sen alennettuna tai jättää se kokonaan maksamatta. Myös vuosittaisia bonuksia tai lomakorvauksia voidaan alentaa tai jättää kokonaan maksamatta. Vastapainoksi yritys voi sitoutua esimerkiksi välttämään irtisanomisia ja takaamaan työntekijöiden työpaikkojen säilymisen tietyn ajanjakson. Jotta avaamislausekkeeseen voi turvautua, työnantajan pitää osoittaa, että sen käytölle on todella tarvetta. Perusteluina voivat olla esimerkiksi yrityksen heikosta taloudellisesta tilanteesta kertovat asiakirjat.

Avaamislausekkeen käytöstä sovitaan paikallisesti esimerkiksi yrityksen johdon ja yritysneuvoston kesken tai suoraan työnantajan ja työntekijöiden kesken. Yritysneuvosto on valittava työntekijöiden niin halutessa yrityksiin, jonka toimipisteessä on vähintään 5 työntekijää. Yritysneuvosto vahvistaa sopimustasapainoa tietyn työntekijämäärän ylittävissä yrityksissä.

Myös työehdot on mahdollista muokata paikallistasolla yhteisymmärryksessä
 

Ruotsi

Ruotsissa työehtosopimukset velvoittavat lievemmin kuin Suomessa. Ruotsissa ei ole lainkaan työehtosopimusten yleissitovuutta. Yleiskorotusten eli kaikille yhtä suurten palkankorotusten käyttö on harvinaista. Koko 2000-luvun ajan vain 10 – 20 prosentilla yksityisen sektorin palkansaajista palkankorotukset on toteutettu pelkkinä yleiskorotuksina.

Enemmistöllä palkansaajista palkankorotukset on sovittu toteutettaviksi paikallisesti sopimalla joko niin, että työehtosopimus määrittää paikallisesti jaettavan yrityserän suuruuden tai jättää myös korotuksen suuruuden paikallisesti sovittavaksi.
 

Tanska

Tanskan työehtosopimusjärjestelmä on hyvin järjestäytynyt, ja kollektiiviset työehtosopimukset koskevat kattavasti Tanskan työmarkkinoita. Yksityisellä sektorilla sopimukset solmittiin aiemmin keskusliittojen välillä, mutta nykyään sopimuksia solmitaan pääasiassa suoraan työnantaja- ja työntekijäliittojen välillä. Lisäksi Tanskassa palkkaehtoja koskevissa neuvotteluissa on annettu paljon mahdollisuuksia paikalliselle sopimiselle. Tätä kuvaa se, että vain alle 20 %:lla yksityisen sektorin työntekijöistä palkanmuodostus tapahtuu liittotason neuvottelujen perusteella.
 

Johtopäätös

Edellä mainitut esimerkit paikallisesta sopimisesta ovat rohkaisevia. Maiden työllisyysasteet ovat selvästi paremmat kuin Suomessa (68,7 %): (Saksa 74,0 %, Ruotsi 75,2 %, Tanska 73,7 %) ja työttömyysasteet Suomea (9,5 %) matalammat (Saksa 4,7 %, Ruotsi 7,4 %, Tanska 6,0 %). ²) Valtionvarainministeriön tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan sihteeristön raportin mukaan keskeisin Saksan menestystä selittävä tekijä on ollut palkanmuodostuksen hajautuminen 1990-luvun puolivälistä lähtien toimialatasolta yritystasolle.³)

Suomen Yrittäjien, Finnveran sekä työ- ja elinkeinoministeriön  Pk-yritysbarometrin tietojen perusteella työehtosopimusten määräyksistä poikkeaminen yhteisesti sopimalla helpottaisi merkittävästi työllistämistä pk-yrityksissä. Työllisyysvaikutuksina tämä merkitsee noin 60 000 – 65 000 uutta työpaikkaa. Yhteiskunnan saanto paikallisesta sopimisesta on siten nykyistä parempi työllisyys ja kilpailukyvyn kohentuminen.

¹) Esim. World Economic Forum. The Global Competitiveness Report 2014–2015.  (viitattu 24.8.2015)
²) http://stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=STLABOUR (viitattu 24.8.2015) 
³) Palkat tuottavuus ja työllisyys – kokemuksia Saksasta. Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan sihteeristön raportti 29.9.2014

⁴) http://www.yrittajat.fi/fi-FI/suomenyrittajat/tutkimustoiminta/tyoehtosopimusten-paikallinen-sopiminen/

 


Lisätietoja:
toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Suomen Yrittäjät, p. 040 504 1944
johtaja Janne Makkula, Suomen Yrittäjät, p. 040 581 2472