Suomen otettava mallia Ruotsin ja Viron veromalleista kasvun lisäämiseksi | Yrittajat.fi
Yrittäjät > Suomen Yrittajat > Edunvalvonta > Suomen Yrittajien Kannanotot

Etsi

Suomen otettava mallia Ruotsin ja Viron veromalleista kasvun lisäämiseksi

Suomen Yrittäjien hallitus VATT:n ja Etlan esityksistä

Suomen Yrittäjien hallitus katsoo, että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan julkaisemissa verosuosituksissa on ongelmia yritysten kasvun ja yrittäjyyden näkökulmasta. VATT ja Etla esittelivät 11.1.2017 selvityksensä yritys- ja pääomatuloverotusjärjestelmän uudistustarpeista sekä vaihtoehtoja investointien, tuottavuuden ja talouskasvun edistämiseen. VATT ja Etla tutkivat myös, olisiko Ruotsissa käytössä olevasta varauksesta tai Viron yritysveromallista vetoapua yritysten investointeihin.  Selvityksessä ei ole yrittäjien mielestä kiinnitetty riittävästi huomiota pienten ja keskisuurten yritysten kasvuun ja yrittäjyyden kannusteisiin. Tämä on talouskasvun kannalta ongelmallista, koska pienten ja keskisuurten yritysten rooli työllistäjinä ja talouskasvun ylläpitäjinä korostuu entisestään. Myös ehdotukset eri yritysmuotojen verotuksen tasapuolisesta kehittämisestä puuttuvat, samoin kotimainen empiirinen tutkimustieto ehdotusten taustalta.

Pk-yritysten verotuksen kiristämistä varottava

VATT ja Etla esittävät uudenlaisen oman pääoman vähennyksen käyttöönottoa yhteisöverotuksessa tai vaihtoehtona tälle tappiontasausmahdollisuuksien laajentamista ja poistojen kiristämistä. Viron veromallia ne pitävät kalliina ja Ruotsin varausta vaikutuksiltaan vähäisenä. Listaamattomien yritysten osinkoverotukseen ehdotetaan sen sijaan merkittävää leikkausta. Tämä tehtäisiin alentamalla osinkoveron laskennassa käytettyä kahdeksan prosentin tuottoastetta tai poistamalla yrittäjähuojennus kokonaan. Esitys voi yrittäjien mielestä johtaa nykyisten kasvukannusteiden nopeaan heikentymiseen listaamattomissa yrityksissä, ja veronkiristys haittaa kasvua ja työllisyyttä.

Suomen Yrittäjien mielestä on syytä ottaa mallia sekä Ruotsin että Viron veromalleista. Yrityksillä tulee olla nykyistä paremmat mahdollisuudet varautua kasvuun siten, että tulosta voi siirtää esimerkiksi varaukseen investointeja ja käyttömenoja varten. Näin voidaan kannustaa kasvamaan erityisesti omalla pääomalla, mikä on tärkeää pk-yrityksissä, joissa ei ole vierasta pääomaa aina saatavilla. Pienissä tai aloittavissa yrityksissä ei kyetä luomaan riittäviä varoja, jotka toimisivat velkojen vakuutena. VATT:n ja Etlan kannattama oman pääoman vähennysmalli (ACE), joka myöntäisi yritykselle pienen vähennyksen oman pääoman määrästä laskettuna, ei ratkaisisi mitään yritysten kasvuun liittyvistä ongelmista. Asian tarkastelu voi ylipäätään tulla ajankohtaiseksi vasta, jos malli saa kannatusta Euroopan unionissa. Jotta investoinnit saadaan kasvuun, pitää luoda lisäkannusteita, kuten verotuksen jaksottaminen myöhemmäksi – kuten Ruotsissa ja Virossa tehdään. Näin voidaan lisätä yrityksille tärkeää käyttöpääomaa. Mallit joustavoittavat myös tappioiden vähentämistä.

Omaan yritystoimintaan panostamisen oltava kannattavaa

Suomen osinkoverojärjestelmä kannustaa nykyisin listaamattomia yrityksiä vahvistamaan omavaraisuuttaan, sillä näillä on usein rajallinen pääsy rahoitusmarkkinoille. Osinkoverotus on sidottu yritysten oman pääoman määrään. Tämä on tärkeä yrittäjyyden kannustin, ja sillä lievennetään osakeyhtiöiden kahdenkertaista verotusta. Yritys voi jakaa alemmalla verolla kahdeksan prosenttia nettovaroista, enintään 150 000 euroa. Noin 80 prosentilla YEL-yrittäjistä osinko on nykyisin alle 10 000 euroa ja huojennuksen yltäminen esimerkiksi 150 000 euron osinkoihin edellyttää lähes kahden miljoonan euron nettovarallisuutta, mikä on erittäin harvinaista pk-yrityksissä. Kasvuun tähtääviä yrityksiä ei sen sijaan synny riittävästi, ja tähän auttaisi verotuksen jaksottaminen Ruotsin tai Viron tapaan. Tuottoasteen madaltaminen tai asettaminen riskittömien markkinakorkojen tasolle heikentää tai hävittää kokonaan kasvun kannustimet.  Jos yrityksiä halutaan kannustaa kasvuun ja investointeihin, jotka tuottavat hyvin ja joihin siksi sisältyy aina myös riskiä, tuottoasteen on oltava korkeampi kuin riskittömälle sijoitukselle saadun tuoton.

Muunto-ongelma on myytti

VATT:n ja Etlan tarkastelu on kokonaistaloudellinen, eikä tarkastele asioita yritysten näkökulmasta. Verokannusteiden päätellään johtavan suoraan heikkoihin investointeihin tai pääomien lukkiutumiseen yrityksiin. Yrittäjä ei ajattele näin, vaan hankkii tulovirtoja ja pyrkii tekemään kannattavia investointeja. Nykyisessä verojärjestelmässä ei ole näyttöä huonoista investoinneista pääoman tuottoasteiden valossa. Huonompinakin vuosina sijoitetun pääoman tuotto on ollut keskimäärin kohtuullisella tasolla (esimerkiksi vuonna 2015 pienet yritykset 15,6 prosenttia ja suuret yritykset 10,4 prosenttia). Tämä ei olisi mahdollista, jos taseissa olisi runsaasti yritystoimintaan kuulumatonta tai heikkolaatuista omaisuutta. Näihin voidaan myös puuttua veronkiertoa ja luontoisetuja koskevilla säännöillä.

Myös muunto-ongelma on vero-oikeudellinen myytti, jolla yrittäjien esitetään muuttavan ansiotuloaan pääomatuloksi. Yrittäminen ja palkkatyö eroavat olosuhteiltaan merkittävästi, ja yrittäjätyö ja palkkatyö on pidettävä käsitteellisesti erillään ilman, että muunto-ongelmaa sekoitetaan yrittäjätyöhön luonnollisena osana kuuluvaan toimintaan. On hyväksyttävää, että omistajayrittäjän työpanosta kuuluu yritystuloon, sillä tulot syntyvät juuri yrittäjän työstä.

Yrittäjä katsoo verotusta kokonaisuutena, johon sisältyvät yrityksen ja omistajan verot. Noin 94 prosenttia yrityksistä on alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä. Pienten yritysten merkitys kasvun lähteenä ja työllistäjänä on kasvanut, ja 2010-luvulla lähes kaikki uudet työpaikat ovat syntyneet pk-yrityksiin. Samalla pk-kentän osuus investoinneista on kasvanut, ja oli vuonna 2015 peräti 44 prosenttia aineellisista investoinneista.

Puolivälitarkastelussa päätettävä rakenteellisista yritysverouudistuksista

Hallituksen tulee päättää kevään puolivälitarkastelussa veromuutoksesta, joka kannustaa kasvuun ja lisää luottamusta talouteen. Pelkkä yhteisöveron alentaminen esimerkiksi 18 prosenttiin ei riitä lisäämään kasvua pienyrityksissä. Samoin tulee selvittää mahdollisuus nostaa arvonlisäverollisen toiminnan raja 20 000 euroon ja liukuvan huojennuksen raja 50 000 euroon. Tämä kannustaisi pienyrittäjyyteen, joka kasvaa, koska myöskään työmarkkinoilla ei ole kyetty toteuttaman riittäviä joustoja.