Kuka lopettaa yritystoiminnan?
Yrittäjät > Suomen Yrittajat > Suomen Yrittajien Tutkimukset

Etsi

Kuka lopettaa yritystoiminnan

Kuka Suomessa luopuu liiketoiminnasta ja miksi?

Tutkimuksen kohteena oli yritystoiminnan lopettaminen: siihen liittyvät syyt, sen toteutus ja seuraukset. Luopumista tarkasteltiin kolmen erilaisen luopujatyypin – kokeilijoiden, kamppailijoiden ja eläkkeelle haluavien kautta. Lisäksi virtoja yrittäjyydestä analysoitiin tilastoaineistojen perusteella.

Tutkimusaineisto valottaa luopumisten ja yksilöiden elämänurien laajaa kirjoa. Aineistossamme yrityksestä luopuminen piirtyy yrittäjän henkilökohtaisena ratkaisuna, johon on päädytty usein pidemmän prosessin tuloksena. Vain harvoin yrittäjyydestä luopuminen oli seurausta epäonnistuneesta yritystoiminnasta. Valtaosassa luopumisista oli kyse yrityksen hallitusta alasajosta, myynnistä tai toiminnan hiipumisesta pöytälaatikkoyritykseksi.

Yksilön valintana yrittäjyys ymmärretään usein ”lopulliseksi” vaihtoehdoksi, josta jäädään eläkkeelle. Kun yrittäjä on uransa valinnut, kynnys luopua huonostikin menestyvästä liiketoiminnasta on korkea. Osittain kyse voi olla suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä epäonnistumisen pelosta. Joissakin muissa kulttuureissa luopumiseen suhtaudutaan pikemminkin oppimiskokemuksena.

Luopumisen liittäminen yritystoiminnan tai yrittäjän epäonnistumiseen ei ole tutkimustulosten mukaan perusteltua, vaikka erityisesti monet kamppailijat olivat taistelleet yrityksen jatkamisen puolesta. Henkisesti luopuminen ja luovuttaminen eivät ole helppoja päätöksiä. Yrityksestä luopumista on verrattu jopa kuolevan omaisen rinnalla läpikäytäviin tuntemuksiin. Luopumisen pitkittämistä on perusteltu pienenevillä psykologisilla ”kuluilla”. Mitä pidempi eroa edeltävä surutyö, sitä helpompi on luopumisen jälkeinen aika. (Shepherd et al. 2007, in press.) Monesti yrittäjä taistelee ulkopuolisen silmin katsottuna käsittämättömän pitkään huonosti tuottavan yrityksensä kanssa.

Kamppailijoiden ryhmä on osoitus siitä, että joskus voi olla perusteltua niin yksilön tulokehityksen kuin kansantalouden kannalta luopua heikosti menestyvästä yrityksestä ja siirtyä uusien, elinkelpoisten hankkeiden pariin. Huonosti menestyvän yritystoiminnan ’tekohengitys’ ei ole sen paremmin yrittäjän kuin yhteiskunnan edun mukaista. Keinotekoisesti hengissä pidetty yritys syö pääomia tulevalta yritystoiminnalta sekä yrittäjän omia fyysisiä ja henkisiä voimavaroja. Lyhyellä aikavälillä kamppailijoista löytyy merkittävin uudelleenaloituspotentiaali. On kuitenkin tärkeää, että yrittäjän uusi yritystoimintaa alkaa aidosti ’uudessa asennossa’ esimerkiksi asiakkaiden, kilpailijoiden ja ennen kaikkea liiketoimintamahdollisuuden suhteen. Kyse ei ole vanhan, lopetetun yritystoiminnan toisinnosta, vaikka aiemmasta yrittäjyydestä ammennettu kokemus ja osaamispääoma ovatkin tärkeässä asemassa.

Pidemmällä aikavälillä latenttia uudelleen aloittamispotentiaalia on tutkimuksemme mukaan erityisesti kokeilijoiden ryhmässä. Varsinkin monelle naiselle ja nuorelle yrittäjyys oli alkujaan ollut väliaikainen ratkaisu. Heidän yrittäjyydessä tarvittavat taitonsa olivat kohentuneet ja kokemukset yrittäjyydestä olivat voittopuolisesti positiivisia.

Yrittäjyyspolitiikan näkökulmasta sekä kamppailijat että kokeilijat muodostavat omat ryhmänsä. Kokeilijat muodostavat yritystoiminnan aloittamista edistävien yrittäjyyspoliittisten toimenpiteiden kohderyhmän. Kyse ei ole kuitenkaan vain siitä, että kokeilijoita kannustetaan mahdollisuuspohjaisen yrittäjyyden uudelleen aloittamiseen elämäntilanteen sen salliessa, vaan yhtä tärkeää on katalysoida tämä uusi liiketoiminta vankalle kasvu-uralle.

Tutkimuksemme mukaan erityisesti kamppailijoiden ryhmässä yritystoiminnan lopettaminen avaa tietä uudelle yritystoiminnalle. Lopettamisen tarpeeton pitkittäminen puolestaan hidastaa uuden yritystoiminnan aloittamista. Tämän vuoksi on perusteltua sanoa, että yrittäjiä on tarvittaessa uskallettava kannustaa myös yritystoiminnan lopettamiseen.

Tutkimuksemme perusteella useat yrittäjät kärsivät terveydellisistä ongelmista ja yritystoiminnan stressaavudesta jo keski-iästä lähtien. Varsinkin pienyrittäjillä terveydenhuolto on usein retuperällä, eikä ennaltaehkäisevään toimintaan tunnu olevan riittävästi aikaa. Yrittäjien TYKY-toimintaan systemaattisesti panostamalla näitä ongelmia voitaneen pienentää.

Aineistossamme havaittu pyrkimys olemassa olevan yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen (ja lopettamisen välttämiseen) sekä toisaalta suhteellisen alhainen uusien aloitusten määrä kertovat omaa kieltään yritystoiminnan vähäisestä dynamiikasta. Yritystoiminnan hiipuminen ja alasajo sekä vähäinen yritysmyyntien ja/tai –siirtojen määrä antavat samansuuntaisia viitteitä. Yhden henkilön tietotaitoon ja henkilökohtaisiin liikesuhteisiin perustuvaa yritystä on vaikeaa siirtää tai myydä eteenpäin. Yksinkertaistaen: elinkelpoisten yritysten jatkuvuuden esteeksi tulee niiden liian pieni koko sekä yrittäjäkeskeisyys. Yrityksen kasvattaminen on edellytys sen onnistuneelle eteenpäin siirrolle. Näin ollen aloittamisten ja lopettamisten lisäksi yritystoiminnan kasvattaminen on oleellinen yritysdynamiikkaa lisäävä tekijä.

Vanhasen II hallituksen elinkeinopolitiikan painopisteenä on yritysten kasvun tukeminen ja kannustaminen. Tämänkään tutkimuksen näkökulmasta kasvun edistäminen ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Mitä yrittäjyyspolitiikan keinoin voidaan tehdä, jos yrityksillä sinänsä menee hyvin, mutta ne yrittäjän kiinnostuksen puutteen tai elämäntilanteen vuoksi eivät kasva ja hiipuvat pikku hiljaa pois markkinoilta?

Tutkimuksemme tulokset vahvistavat jo muissakin yhteyksissä esiin nostettua huolta yhteiskuntamme vähäisestä dynaamisuudesta yritystoiminnan ja erityisesti yrittäjyyden suhteen. Yrityskannan vaihtuvuus on Suomessa pienempää kuin EU-maissa keskimäärin (Eurostat 2008). Suomalaiselle yhteiskunnalle ja kulttuurille on tyypillistä jonkinasteinen jähmeys, joka heijastuu myös yrittäjyyteen. Edellä keskustellut yritystoiminnan aloittaminen, lopettaminen ja kasvu tuovat kaikki kaivattua dynamiikkaa yrityskantaamme.

Lopulta tutkimuksemme avaa myönteisiä näkymiä myös yrittäjyyden kouluttamiselle. Koulutus mahdollistaa yrittäjyyttä vahvistamalla yksilön edellytyksiä toimia yrittäjänä. Kyse voi olla yrittäjyydessä tarvittavasta liiketoiminta- ja yrittäjyysosaamisesta, mutta yhtä lailla kyvystä havaita ja tarttua liiketoimintaympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Muissakin tutkimuksissa (Acs et al. 2004; Flash Eurobarometer 2007) esiin tullut positiivinen yhteys koulutustason ja mahdollisuusperustaisen yrittäjyyden välillä näyttäytyy myös tässä tutkimuksessa. Mitä korkeampi koulutus, sitä suurempi osuus yrittäjyydestä rakentuu hyvän liiketoimintamahdollisuuden havaitsemiselle. Toisaalta, mitä alempi koulutustaso, sitä useammin yrittäjyyteen työntää muiden vaihtoehtojen puute. Yksinkertaistaen koulutus luo yrittäjyydelle edellytyksiä ja suojaa yrittämisen pakolta. Lisäksi koulutus vahvistaa yksilön kykyä johdattaa yritys kasvu-uralle luoden näin pohjaa myös yritystoiminnan jatkuvuudelle.

 
Lisätietot:

Jarna Heinonen, dosentti, TSE Entre, p. 050 563 1713, jarna.heinonen@tse.fi
Satu Aaltonen, projektitutkija, TSE Entre, p. (02) 481 4512, satu.aaltonen@tse.fi
Harri Hietala, ekonomisti, Suomen Yrittäjät, p. 0500 789 906, harri.hietala@yrittajat.fi
 
Lue tiedote:

Yritysten lopettamiseenkin kannustettava