Etsi

Tiedote

Yrittäjän sosiaaliturvaan tarvitaan neljä muutosta pian

Yrittäjällä on nykyään oikeus lähes kaikkiin samoihin sosiaalietuuksiin kuin palkansaajallakin. Sosiaaliturva-asemassa on kuitenkin edelleen eroja. Osaa niistä ei voi poistaa yrittäjyyden luonteen vuoksi, mutta moniin epäkohtiin voi puuttua. Suomen Yrittäjät on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle aloitteen, jotta ministeriö aloittaisi lainsäädäntövalmistelun neljän epäkohdan korjaamiseksi.

1. Yrittäjän pakollisen sosiaalivakuuttamisen alaraja eli pakollisen eläkevakuutuksen alaraja on korotettava tasolle, jolla yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja turhaan.


Nykytila: 

Yrittäjä rahoittaa lakisääteisen, pakollisen sosiaaliturvansa pääsääntöisesti itse. Peräti neljännes yrittäjistä vakuuttaa sosiaaliturvansa alle 10 000 euron tulotason perusteella, vaikka todelliset tulot ovat paljon suuremmat. Tuolla tulotasolla mikään sosiaalietuus ei nouse perusturvaa suuremmaksi. Alle 12 500 euron työtulolla ei jatkossa saa päivärahaa työttömyysturvassa. (Vuoden 2015 alusta raja, millä saa päivärahaa, nousi tuohon summaan).

Alimmalla työtulotasolla (7 502 euroa/2015 on alin taso, jolla vakuutus pitää ottaa) yrittäjän tulee työskennellä lähes 46 vuotta, jotta työeläke ylittää takuueläkkeen, 18 000 euron työtulollakin lähes 20 vuotta. 

Ongelma: 

Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen sosiaaliturvastaan maksamien maksujen ja niillä saatavien etuuksien vastaavuus ei ole kohdallaan. Alle 10 000 euron vakuutustasolla yrittäjä ei saavuta minkäänlaista ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, vaan etuudet jäävät perusturvaetuuksien tasolle.

Käytännössä he siis maksavat vakuutusmaksuja aivan turhaan. Yrittäjällä ansiosidonnaisen sosiaali-turvan rahoitus toteutuu pienin poikkeuksin niin, että yrittäjä vastaa itse maksuista kokonaisuudessaan. 

Ratkaisuehdotus: 

Yrittäjän ja yrittäjän perheenjäsenen tulee saada maksamilleen vakuutusmaksuille vastinetta. Yrittäjän pakollisen sosiaalivakuuttamisen alaraja eli pakollisen eläkevakuutuksen alaraja tulee korottaa tasolle, jolla yrittäjä ei maksa vakuutusmaksuja turhaan. Alaraja olisi loogista korottaa työttömyyspäivärahan saamisen alarajalle (12 326 euroa vuonna 2015). Eläketurvakeskuksen laskelman mukaan, jos 70 prosenttia kaikista nyt alle 13 000 euron työtulon omaavista YEL-vakuutetuista olisi em. korotuksen jälkeen edelleen vakuuttamisvelvollisia, olisi muutos kustannusneutraali.

 

2. YEL-yrittäjän omavastuuaika sairauspäivärahassa lyhennetään sairastumispäivään


Nykytila: 

Kelan maksaman sairauspäivärahan yleinen omavastuuaika on sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää. Yleisen omavastuuajan arkipäivältä 4 - 9 yrittäjälle on vuodesta 2006 alkaen maksettu ns. YEL-päivärahaa. YEL-päivärahat rahoitetaan kokonaisuudessaan YEL-yrittäjiltä kerät-tävällä sairausvakuutuksen päivärahamaksun lisäosalla. Yrittäjä on siis sairastumisensa ensimmäiset neljä päivää työkyvyttömänä omalla vastuulla poissa työstä ja ilman toimeentuloa. Työntekijällä on omavastuuajalla työsopimuslain mukaan oikeus täyteen palkkaan. Yrittäjät kaipaavat lyhyempää omavastuuaikaa sairauspäivärahaan. 

Ongelma: 

Erittäin suuri taloudellinen riski etenkin yksinyrittäjälle, jonka kaikki toimeentulo tulee omasta työstä. 2/3 suomalaisyrittäjistä on yksinyrittäjiä. 

Ratkaisuehdotus:

YEL-yrittäjän omavastuuaika sairauspäivärahassa tulee lyhentää yhteen sairastumispäivään. Sen jälkeen pitäisi saada YEL-päivärahaa. SY:n alustavien laskelmien mukaan tästä aiheutuisi muutoksesta yhteensä etuuskuluja järjestelmälle n. 4 miljoonaa euroa. Se on erittäin pieni summa valtion budjetista.  

 

3. Yrittäjän käsite muutettava myös työttömyysturvassa vastaamaan yrittäjän eläkelain määritelmää tai vähintään perheenjäsenet, jotka eivät omista yrityksestä mitään, poistetaan työttömyysturvassa yrittäjämääritelmän alta.

 

Nykytila:

Työttömyysturvassa yrittäjäksi katsotaan yrittäjän kanssa samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet, jotka työllistyvät yrityksessä. Yrityksessä työskentelevät yrittäjän perheenjäsenet kuitenkin kokevat olevansa palkansaajia, kuuluvat ammattiliittoon ja vakuuttavat itsensä palkansaajien työttömyyskassassa.

Ongelma: 

Kun yrittäjän perheenjäsenen työsuhde perheyrityksessä päättyy, he eivät pääse työttömyysetuudelle, koska heillä on yrittäjästatus. Vielä yleisempää on, etteivät yrityksessä työskennelleet yrittäjän perheenjäsenet pääse ansiosidonnaiselle työttömyysetuudelle, koska ovat olleet tietämät-tään väärin vakuutettuna palkansaajakassassa, kun heidän olisi pitänyt olla vakuutettuna yrittäjäkassassa. 

Ratkaisuehdotus:

Olisi selkeää, että yrittäjän käsite olisi kaikkialla yhtenäinen, yrittäjän eläkelain mukainen. Eli yrittäjäksi pitäisi katsoa vain ihminen, jolla on yrityksessä johtava asema ja yli 30 prosentin omistus tai johtavassa asemassa oleva omistaa yhdessä muiden perheenjäsenten kanssa yli 50 prosenttia yrityksestä. 

Nyt työttömyysturvassa yrittäjäksi katsotaan ihminen, joka ei omista itse yrityksestä mitään, mutta perhe omistaa siitä 30 prosenttia. Vähintään heidät pitää saada pois yrittäjämääritelmän alta. 


4. Asumistuen ja toimeentulotuen määräytyminen linjaan


Nykytila:

Asumistuki: Asumistuki on Kelan maksama etuus pienituloisille ruokakunnille asumismenojen vähentämiseksi. Se on luonteeltaan viimesijainen toimeentulotuen muoto, jonka määrään vaikuttavat pääsääntöisesti kaikkien ruokakuntaan kuuluvien säännölliset kuukausitulot. 

Toimeentulotuki: Toimeentulotuen maksaminen on kunnan velvollisuus. Kunkin hakijan tarve arvioidaan yksilö- tai perhekohtaisesti. Aina ennen tuen myöntämisestä selvitetään henkilön/perheen mahdollisuudet saada toimeentulonsa turvatuksi muista tulonlähteistä (ensisijaisesti työ- ja yrittäjätulot). 

Ongelma: 

Yrittäjän asumistuki määräytyy kuitenkin YEL- tai MYEL-työtulon perusteella, ei yrittäjän todellisten tulojen perusteella.

Toimeentulotuen osalta sekä lainsäädäntö että soveltamisohjeet ovat pääosin kunnossa; tietoon kuitenkin tullut muutamia tiukkoja soveltamistapauksia.

Ratkaisuehdotus: 

Koska kyse on viimesijaisesta toimeentulotuesta, tulee asumistuen arvioinnissa huomioida yrittäjän todelliset kuukausitulot, ei YEL-työtuloa. 

Toimeentulotuki on joissain kunnissa tuki on evätty yrittäjältä pelkästään sillä perusteella, että henkilöllä on yritystoimintaa, vaikka yrityksellä menisi todella huonosti. Toimeentulotuen myöntämisen perusteiden tulee olla yhtenäiset ja lakiin perustuvat koko maassa.

 

Yrittäjien edustus lainvalmistelussa ministeriössä

Suomessa on Tilastokeskuksen mukaan 283 290 yritystä. Maamme kaikista yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä ja keskikokoisia eli alle 250 henkilöä työllistäviä. Pk-yritysten merkitys kansantaloudelle on siten erittäin tärkeä. Yksityisen sektorin henkilöstöstä nämä yritykset työllistävät 65 pro-senttia ja tekevät yli puolet yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta.

Suomen Yrittäjät on 115 000 jäsenellään selvästi suurin elinkeinoelämän järjestö Suomessa. SY:n jäsenkunta edustaa laajasti Suomen koko yrityskenttää – yksinyrittäjiä ja työnantajayrityksiä kaikilta toimialoilta. Jäsenistämme yli 50 000 on työnantajayrityksiä, joten edustamme useampaa kuin joka toista Suomen n. 90 000 yksityisen sektorin työnantajasta. SY:n työnantajayritykset työl-listävät 650 000 työntekijää eli hieman vajaat puolet kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä.

Hallitusohjelmassaan pääministeri Juha Sipilän hallitus on linjannut, että sosiaali- ja työttömyysturvaa uudistetaan vuoropuhelussa ja yhteistyössä työelämän osapuolten kanssa.

Esitämme, että Suomen Yrittäjät sekä yrittäjävakuutettujen edustajana että keskeisenä työelämän osapuolena kutsutaan mukaan kaikkeen sosiaali- ja terveysministeriössä tapahtuvaan sosiaalivakuu-tuksen valmisteluun. Nyt SY on mukana vain osittain. 


Lisätietoja: 
työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén, Suomen Yrittäjät, p. 050 502 0111,