Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Tiedote

Kilpailukieltoja koskeva hallituksen esitys ei toteuta tavoitteitaan

– Esityksessä on puutteita ja ristiriitaisuuksia ja se aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Suurin ongelma on se, että kustannukset kohdistuisivat niille yrityksille, jotka toimivat oikein, työmarkkinajohtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä sanoo.

Hallitus antoi tänään 12. marraskuuta esityksen kilpailukieltosopimuksia koskevan sääntelyn muuttamisesta. Kilpailukieltosopimuksella voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta mennä työsuhteen päättymisen jälkeen kilpailijan palvelukseen. Sopimuksia voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun työntekijällä on erityistä tietoa yrityksen tuotekehityksestä tai muuta sellaista tietoa ja osaamista, jota kilpailijoilla ei ole yleisesti käytössä.

Kilpailukieltosopimuksen voi lain mukaan tehdä vain, jos sille on erityisen painava syy. Muuten sopimus on mitätön. 

Hallituksen esityksen mukaan kaikista kilpailukieltosopimuksista pitäisi maksaa työntekijälle korvaus, jonka suuruus riippuisi siitä, kuinka pitkään kilpailukieltosopimus rajoittaa työntekijän siirtymistä kilpaileviin tehtäviin. Enintään kuuden kuukauden rajoitusajan sopimuksista korvaus olisi 40 prosenttia työntekijän palkasta. Pidemmän rajoitusajan sopimuksista korvaus olisi 60 prosenttia palkasta. Nykyisin vain yli kuuden kuukauden rajoitusajalta on maksettava kohtuullinen korvaus.

– Esityksen perusongelma on se, että kustannukset kohdistuvat niille yrityksille, jotka toimivat lain mukaisesti. Lisäksi korvaus on kohtuuttoman korkea, sillä kilpailukieltosopimus estää vain kilpailevan toiminnan, ei muuta työtä, asiantuntija Albert Mäkelä Suomen Yrittäjistä sanoo.

Esitys ei vähentäisi perusteettomia kilpailukieltosopimuksia

Hallituksen esityksen tavoitteena on vähentää perusteettomien kilpailukieltosopimusten määrää.

– Esitys ei toteuta tätä tavoitetta, sillä esityksellä ei puututa lain vastaisiin kilpailukieltosopimuksiin. Vain pätevään sopimukseen voi liittyä esityksen mukainen korvaus. Paradoksaalisesti esityksellä yritetään vähentää sellaisia sopimuksia, jotka ovat jo nyt mitättömiä, Mäkelä toteaa.

– Jos sopimus on mitätön, korvausta ei tarvitse maksaa. Sen sijaan sääntely luo uusia rasitteita niissä tilanteissa, joissa kilpailukieltosopimukselle on lain mukainen ja perusteltu tarve, Mäkelä selventää. 

“Tarpeettomat kilpailukieltosopimukset eivät ole kenenkään etu”

Esitykseen sisältyy myös työnantajan mahdollisuus irtisanoa kilpailukieltosopimus. Irtisanomisaika olisi kolmasosa kilpailukieltosopimuksen rajoitusajan pituudesta, mutta kuitenkin aina vähintään kaksi kuukautta.

– Irtisanomismahdollisuus on tärkeä, sillä tarpeettomat kilpailukieltosopimukset eivät ole kenenkään etu. Toisaalta jos kilpailukieltosopimukselle ei ole tarvetta, se ei muutenkaan sido, jos lain mukainen erityisen painava syy on poistunut, Mäkelä sanoo.

– Loogista olisi siksi ollut jättää irtisanomisaika pois ja antaa työnantajalle mahdollisuus ilmoittaa, ettei kilpailukieltosopimus enää sido työntekijää, Mäkelä tähdentää.

Taannehtiva soveltaminen puuttuisi sopimusvapauteen

Esityksen mukaan laki tulisi voimaan vasta 1.1.2022. Lakia sovellettaisiin vuoden mittaisen siirtymäajan jälkeen taannehtivasti myös ennen lain voimaantuloa tehtyihin kilpailukieltosopimuksiin. Siirtymäaikana työnantaja voisi irtisanoa tarpeettoman kilpailukieltosopimuksen ilman irtisanomisaikaa.

– Taannehtiva soveltaminen puuttuisi olennaisesti osapuolten sopimusvapauteen. Siirtymäaika onkin välttämätön, jotta työnantajilla olisi aikaa arvioida olemassa olevia työsopimuksia ja niiden ehtoja, Mäkelä sanoo.


Lisätietoja:
työmarkkinajohtaja Janne Makkula, Suomen Yrittäjät, p. 040 581 2472, janne.makkula @ yrittajat.fi
asiantuntija Albert Mäkelä, Suomen Yrittäjät, p. 040 7760 560, albert.makela @ yrittajat.fi