Etsi

Petteri Pajari - Petele

Suomen nousu on tehty vaikeaksi

Petele on elänyt kännykkäkaupan rajut muutokset

Varusmiespalveluksessa kasarmilla 1990-luvun alussa kenelläkään muulla ei ollut matkapuhelinta. Keravalainen Petteri Pajari myi puheaikaa kaksinkertaisella hinnalla per syke ja tienasi sotkurahat. Tämä yrittäjän perikuva on elänyt kännykkähuuman nousut ja laskut. Suomalainen yhteiskunta saa huutia – asiat ovat sellaisella tolalla, että siitä on vaikea nousta.

Matkapuhelin-, toimistotekniikka- ja viestintäalan erikoisliike Petele Keravalla on perustettu kännykkäkiiman noustessa vuonna 1995. Ensimmäisen kännykän Pajari sai käsiinsä vanhemmiltaan 1988. Ericsson Hotline 1911 maksoi 27 400 mk eli käytännössä yli 5000 euroa nykyrahassa. Pajarilla on edelleen sama puhelinnumero käytössään.

NMT:ssä oli pitkä antenni, joka meni poikki. Pajari korjasi sen siististi lyhyemmäksi –vanhemmille siitä ei uskaltanut kertoa. Kun liikemiehet ja jupit huomasivat lyhyen antennin, hekin halusivat sellaisen. Pajarin moottoripyörän kyydissä kulkivat sivuleikkurit ja stendari, joilla antennin lyhentäminen kävi nopeasti – mukavaa korvausta vastaan. Kiinnostus kännykkäbisnekseen heräsi.

Yrityksen hän perusti isänsä kiinteistönvälitystoimiston nurkkaan. Siihen aikaan puhelimet piti aina tilata, mutta Pajarin liikeidea perustui siihen, että ”tavaraa” oli heti oli hyllyssä ja se pystyttiin asiakkaalle heti luovuttamaan. Ensin tavaraa oli vain parilla hyllyllä, mutta kuukauden toiminnan jälkeen kaappi oli täynnä lattiasta kattoon. Siitä se sitten lähti.

 

Oikea yritys malliyrityksenä opettajille

Samalla kun parikymppinen Pajari pyöritti yritystä, hän kävi kauppaopistoa. Ruokatunnilla mies riensi liikkeeseen päästämään työntekijän syömään ja ajoi sen jälkeen takaisin kouluun. Kun poissaoloja kertyi, hän ryhtyi oppilaskunnan puheenjohtajaksi, jotta saattoi perustella ajankäyttöään.

Koulussa piti perustaa harjoitusyritys. Pajari kutsui opettajat liikkeeseensä kahville ja sanoi, ettei hän tähän enää mitään leikkiyrityksiä ala perustamaan, kun oikeakin on olemassa. Opettajat olivat tyytyväisiä. Kun porukkaa alkoi olla jonoksi asti, hän siirsi kotoaan suuren merivesiakvaarion asiakkaiden iloksi ja ajankuluksi. Eivät lähteneet pois ja kaupat saatiin tehtyä.

Vuonna 1997 hän osti nykyisen toimitilan Sampolasta. Vuosi siitä perustettiin liikkeet Tuusulaan ja Järvenpäähän. Petele ja 13 muuta kauppiasta perustivat ON-ryhmän vuonna 2002, joka teki silloin yli 10 % kaikista Soneran liittymistä. Se oli paljon se.

– Silloin tuntui, että nyt ollaan maailman katolla. Vuonna 2004 Sonera palkitsi Petelen Suomen parhaana matkapuhelinkauppiaana, taidettiin olla ehdolla Keravalla Vuoden Yrittäjäksikin. Sitä ei saatu, mutta palkittiin tänä päivänä arvostetulla ”Vuoden Nuori Yrittäjä" -palkinnolla. Vuonna 2005 ostettiin kilpailijan toiminta ja laajennettiin Tikkurilaan, Vantaalle, Kuopioon, Orimattilaan.

 

Kauppaa shortsit jalassa veneestä

Vuonna 2004 Pajari osti italialaisen Azimut-moottoriveneen ja parkkeerasi sen Savonlinnan torin kupeeseen. Tarkoitus tehdä kauppaa, tietysti!

– Kaikki sanoivat, että olet sinä Pajari hullu. Ei kukaan osta siitä mitään. Mutta liittymämäärillä mitattuna venemyymälä oli ylivoimaisesti paras kuudesta myymälästämme. Operaattoreita kävi ihmettelemässä, että mitä siellä oikein tapahtuu. Paikallinen kilpailija valitti, kun asiakkaat tulivat torin kulmalle venemyymälään, Pajari muistelee.

– Ne olivat urani parhaita vuosia. Laiturilla oli aamulla jono jo seitsemän jälkeen, sen verran kiinnosti ”maailman ensimmäinen matkapuhelinmyymälä vesillä”. Kauppaa tehtiin salongissa ja flaikkarilla (fly-bridge=komentosilta katolla). Asiakkaille tarjoiltiin kokonaisvaltaista ”elämystä”. Jokaisesta otettiin kuva, joka piirtyi isolle TV-ruudulle, tulostettiin ja allekirjoituksilla matkaan. Uskon, että noista kuvista 90% on vielä tallella.

– Parhaimmillaan yrityksessä oli n. 25 henkeä töissä. Suuria muutoksia tuli vuonna 2007, jolloin verottaja halusi tehdä verotarkastuksen. Oli kuulemma ostot lisääntyneet. Kyllä kai kun laajentaa liiketoiminta... tuli mieleen, että kannattaako Suomessa yrittää ja keksiä uusia ideoita?

– Vuosia aikaisemmin olimme tehneet toimialalisäyksen kaupparekisteriin mm. kiinteistöjen ja kulkuneuvojen vuokraamisesta jne. Yrittäjän katse pitää olla tulevaisuudessa. Rakensimme vuokrauskohteen saaristoon ja ostimme tuon veneen. Verottajan mukaan ne eivät liittyneet mitenkään liiketoimintaan ja mätkäisi lisäverot mm. peitellystä osingonjaosta – useamman satatuhatta euroa kokonaisuudessaan.

 – On se ihme että esim. vasemmiston edustajat saavat lähteä ryyppäämään ja ”edustamaan” esim. olympialaisiin ja sammua pöytään veronmaksajien rahoilla – se on sallittua. Yrittäjä kun tilaa liput yrityksen rahoilla ja ottaa yhden konjakin, EI sammu pöytään, se onkin sitten jo kiellettyä. Suoraan sanottuna ”ihan ahterista”.

– Sitten alkoi alalla muutos. Operaattorit siirsivät toimintaa itselleen ja nettiin. Eikä kännykkä ollut enää niin seksikäs härveli kuin aluksi. Parhaimmillaan Suomessa oli yli 2000 yksityistä alan liikettä, nyt alle 200. Varmaan muistatte, että Keravalla, Tuusulassa, Järvenpäässä oli useampi toimija. Ei ole enää jäljellä kuin Petele Keravalla.

 

Suomi konttaa – asenne pielessä

– Kyky, osaaminen ja halu muutokseen on Suomessa heikko, ja asenne työntekoon vielä huonompi. Samaa valittavat monet ”yrittäjätutut” alaan katsomatta. Työntekijät käyttävät sosiaaliturvaa häpeilemättä hyväkseen, päättäjät antavat tämän jatkua.

Itse kyllästyin ”lastentarhan pyörittämiseen”, iso osa työntekijöistä jätti sovitut tehtävät hoitamatta – aina oli jokin asia huonosti. Mietin asiaa puolitoista vuotta, joka oli liian pitkä aika. Annankin sellaisen neuvon yrittäjille, että kolmen kuukauden jälkeen katsokaa yritystänne kuin vieras palkattu toimitusjohtaja, ilman mitään sentimentaalisuutta pelkkien faktojen kautta. Jos ei näytä hyvältä, tehkää tarvittavat muutokset tai tarvittaessa porukkaa pihalle. Ei siitä tarvitse yrittäjän syyllisyyttä tuntea.

– Tällä hetkellä toimintamme on keskitetty Keravan liikkeeseen. Tarve palkata olisi suuri –halu ei. Palkan, lomapalkan, sivukulujen ja mahdollisten sairausajan korvausten maksaminen luovat liian suuren riskin pelkästään työnantajalle. Palkkaa maksetaan tuloksista! Eihän yrittäjäkään mitään mistään saa, itse pitää tienata. Tasa-arvoa ja kunnioitusta yrittäjiä kohtaan Suomessa tarvitaan. Otan viisi ihmistä heti töihin, jos toimivat itsenäisinä yrittäjinä ja maksavat omat kulunsa ja tuottavat jotain.

– En ymmärrä, että jollekin maksetaan 3000 euroa palkkaa, esim. työvuosien tai jonkin nimikkeen mukaan, vaikka hän tuottaa vain 1000 euroa. Tai mikä on tämä ilmainen koulutusjärjestelmä? Jos on lukenut yliopistossa, valtio maksanut kalliit opinnot, pitäisi ”oppirahat” maksaa vaikka pienissä erissä takaisin. Tai älynväläys – tarjotaan koulutus ilmaiseksi ulkomaalaisille, jotka sitten katoavat sinne mistä tulivatkin, eivätkä saa töitä Suomesta kun eivät osaa kieltä.

 

Missä on moraali?

– Työntekijät jaksoivat valittaa, jos muutama euro heidän mielestään puuttui palkoista. Kerran sitten piruuttani maksoin muutamalle työntekijälle tuplapalkat. Kaksi otti yhteyttä ja epäili virhettä, kolme ei huomioinut mitenkään. Kun sitten asiasta heille mainitsin, lupasivat tarkistaa… On se ihme, että kun 2€ puuttuu, niin siitä ollaan yhteydessä välittömästi, mutta kun tilille tulee 2000€ liikaa, sitä ei huomata…

– Jos voisin, perustaisin 1920-luvun tyylisen kaupungin, jossa ihmiset aidosti olisivat ihmisiä. Siellä miehet olisivat miehiä ja naiset naisia. Tervehtiminen olisi arkipäivää, ihmiset oikeasti arvokkaita toisille. Oman kylän seppää, suutaria, lasi- ja lihamestaria tarvittaisiin, arvostettaisiin. Aika joka nyt kuluu ihmisillä täysin turhaan netinselaamiseen, voitaisiin käyttää toisten ihmisten kanssa yhdessä olemiseen, oikeiden tunteiden jakamiseen, lapsille kädentaitoja ja elämää yleensäkin opettaen.

Säännöt kuuluvat yhteyskuntaan. Ei ”reki voi mennä hevosen edelle”. Tasa-arvo pitää olla, samasta työstä/tuloksesta pitää tulla sama palkka miehelle sekä naiselle.

- Ns. ”fiksut Ihmiset” muodikkaasti ostavat netistä. Näin ollaan ”säästävinään” ja sitten ihmetellään somessa suureen ääneen miksi työpaikat häviää… Käteinen käyttöön ja mars paikallisen yrityksen palveltavaksi!

 

Pakolaiset vapaaehtoisten rahoitettaviksi

– Pakolaiskysymys olisi helposti ratkaistu: verottajalla pitäisi olla nettisivu, johon kukin saa ruksata, jos haluaa osallistua pakolaisten kustannuksiin. Ruksaajat sitoutuisivat maksamaan toteutuneet kulut yhteisvastuullisesti, maksu menisi kuukausittain suoraan palkasta. Nyt on helppo huutaa muiden rahoilla, vastuuta ei ole. Me, jotka teemme töitä, joudumme maksamaan. Haluttiin tai ei.

– Yrittäminen on täällä lainsuojatonta – epätasa-arvoista ja päättäjien täysin arvostamatonta.  Ainakaan paremmin ei saa mennä kuin AY-väellä.

Pajarilla on idea – jos yrittäjä työllistäisi esimerkiksi viisi henkeä, saisi hän tienata vuodessa 50 000 euroa verovapaana jne. Näin laskettuna yrittäjän korvaus työllistämisestä olisi n 250€ / työntekijä / kuukausi.

– Tämä kannustaisi ainakin minua – eikä yksikään yrittäjä, jolle olen tämän ajatuksen ”myynyt”, ole sitä moittinut, toteaa tämä yrittäjä neljännessä polvessa.

 

Jukka Nissinen

Jukka Nissinen