Etsi

Yksinyrittäjä Mirka Parkkinen, Pro-sentti

Haluan tuntea asiakkaani

– Haaveena ei ole tilitoimisto, jossa on rivi kirjanpitäjiä. Jossa kävisin vain ovella kääntymässä koroilla ja katsomassa paljonko on tehty rahaa. En näe itseäni yrityspomona, vaan haluan olla pienyrittäjä – jotta tunnen asiakkaat ja voin tarjota henkilökohtaista palvelua. Rakastan tätä työtä ja haluan tehdä sitä juuri näin, toteaa Mirka Parkkinen, tilitoimisto Pro-sentin yrittäjä, jolla on hymy herkässä.

– Kun tilinpäätöskaudet loppuivat huhtikuussa, ajattelin, että nyt loppuvat nämä pitkät työpäivät, että haen taas salikortin. Mutta kiire ei loppunutkaan. Puhelin tuntui soivan aina vain. Jotenkin tuntuu, että nyt perustetaan paljon uusia yrityksiä. Kai se on sitä noususuhdannetta, Mirka epäilee.

Mirka Parkkinen kuvailee itseään ensimmäisenä kunnianhimoiseksi. Se tarkoittaa, että hän ei pelkää tehdä pitkää päivää. Toki rahakin motivoi, mutta kyse on myös miellyttämisen halusta – että voi palvella asiakkaita ripeästi ja nopeasti. Että pysyy lupauksissaan, tai oikeastaan, että tekee enemmän kuin lupaa. Jos lupaa työn perjantaiksi, olisi se hyvä olla valmis jo keskiviikkona.

– On ihanaa, kun on tekemättömiä töitä, joita saa tehtyä ja joita voi sitten ruksata yli. Kai tässä on jollain lailla kontrollifriikki. Rakastan listoja ja järjestelmällisyyttä. Kaikki narut on pidettävä käsissä.

– Selviän töistäni aina. Yksikään veroilmoitus tai palkka ei ole jäänyt tekemättä sen takia että en olisi ehtinyt. Joskus tuntuu raskaalle, kun on verottajan deadlinet ja palkkapäivät. Vaikka ne eivät aina ole minun käsissäni, vaikka syy myöhästymiseen ei ole minun, koen silti painetta.

 

Naisyrittäjällä huono omatunto on sisäänrakennettu ominaisuus

– Kokeehan sitä aina huonoa omaatuntoa, kun on naisyrittäjä ja äiti. Siitä, että on töissä tai siitä, että on kotona sairaan lapsen kanssa eikä ole töissä. Mutta se lienee sisäänrakennettua. Jos lapsi on sairas, on vain yritettävä vaientaa omatunto ja todettava että rästityöt voi hoitaa viikonloppuna, Mirka toteaa.

Työ ei ole vaikuttanut parisuhteeseen, sillä aviomies Jari on hyvin ymmärtäväinen. Hän tekee muun muassa ruoan valmiiksi, jos Mirka on pitkään töissä.

– Laitan kyllä itsekin ruokaa, esimerkiksi paljon lihapullia, jotta on ruokaa muutamiksi päiviksi. Tai kokkaan viikonlopuksi, esimerkiksi gulassikeittoa. Meidän perheessä se tekee, kumpi ehtii.

Mirka on aina ollut asiakaspalvelussa, joko kaupan alalla tai asiakasneuvojana. Jo kauppaoppilaitoksessa hän piti kirjanpidosta, mutta haaveet jäivät kun hänelle syntyi poika vuonna 1997. Sittemmin hän luki taloushallinnon merkonomiksi ja hankki taloushallinnon ammattitutkinnon. Kirjanpitäjäksi hän ryhtyi vuonna 2012.

Ei aikaa harrastuksille

Harrastuksiin ei ole aikaa. Kun ei ole töissä, aika menee perusarjen pyörittämiseen, sillä Mirkan elämässä ovat käsillä ruuhkavuodet. Vanhemmat Hankasalmella tarvitsevat jo apua iän tuomien vaivojen kanssa. Kotona on kolme lasta, iältään 20, 15 ja kuusi.

– Ei ole aikaa itselle. Se aika kyllä tulee joskus. Tätä jaksaa, kun tietää, että kiire on väliaikaista. Ehdin vielä pomppia salilla, kun on sen aika. Nyt lapset menevät etusijalle.

– Joku sanoo, että et voi jaksaa, jos et satsaa itseesi, mutta nautin olemisesta lasten kanssa kotona. Yritän löytää positiivisen ajatuksen kaikesta. Olen kiitollinen kaikista asiakkaista, että saan valita asiakkaani, että mies on ymmärtäväinen.

– On annettu kuvaa, että tilitoimisto olisi tylsää, mutta oikeasti se on hauskaa. Tietynlaiselle ihmiselle antaa suurta tyydytystä, kun saa kaikki taseessa juuri sinne minne kuuluukin – se on huikea fiilis. Se on vähän kuin sudokua tekisi. Minä tykkäänkin palapeleistä ja kryptoista.

 

Haaveena aurinko

– Asiakkaat ovat sanoneet, että en ole sellainen peruskirjanpitäjä. Pari on sanonut, että olen kuin äiti heille… ehkä olenkin, ei se haittaa. Mutta viidellekymmenelle ei voi olla äiti.

Toukokuussa Mirkalle tuli vauvakuume. Se paikattiin hankkimalla Seppo-kissa. No, perheessä oli ennestään kaksi kissaa: Ragdoll ja Cornish Rex.

Mirka palkitsee itsensä menemällä kotiin sohvannurkkaan, laittamalla villasukat jalkaan ja ottamalla tyttären ja kissan syliin. Lomaa hän pitää yhden viikon vuodessa – Kreikassa.

– Haaveena olisi muuttaa Kreikkaan – no, tai että voisi viettää siellä pitempiä ajanjaksoja. Minulla on ollut aina tunne, että olen syntynyt väärään maahan. Rakastan aurinkoa ja valoisuutta. Kun teen sähköistä kirjanpitoa, voisin vaikka tehdä sitä Kreikassa. Tarvitsen aurinkoa – edes sen seitsemän päivää vuodessa, Mirka toteaa ja hymyilee.

 

 

Jukka Nissinen