Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Yrittäjyys

Sattuman kautta saaristoon yrittäjäksi

Purjehdusreissuilla sattuu ja tapahtuu, joskus käteen saattaa jäädä kokonaisen saaren isännyys. 

Ihan niin suoraviivaisesti eivät hommat Sagawind Oy:n toimitusjohtaja Pentti Järvisen ja hänen puolisonsa ja yhtiökumppaninsa Sari Komulaisen kohdalla edenneet, mutta jokakesäiset purjehdusreissut Inkoon saaristoon, saarelaisten kanssa solmitut ystävyyssuhteet ja oikeaan aikaan oikeaan laituriin rantautuminen käynnistivät prosessin, joka ohjasi pariskunnan elämän viime vuosikymmenen alussa uusille urille - tai aiheeseen paremmin sopien, uusille väylille. 

Helsingin kaupungin omistaman Elisaaren ulkoilualueen huoltosopimus oli tulossa kilpailutettavaksi. Sopimukseen kuului 130 paikkaisen vierasvenesataman, leirintäalueen ja luontopolun hoito sekä mahdollisuus kehittää liiketoimintaa saaressa olevien saunojen, mökkien, huviloiden ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Mellangårdin kartanon ympärille.  

Ajatus oli varsin houkutteleva. Harvinaisen kauniissa ja osin luonnonsuojelualueeksi rauhoitetussa Elisaaressa kasvaa yksi Suomen suurimmista luonnonvaraisista tammimetsiköistä. Ikivanhat rungot, metsäsaarekkeita yhdistävät hakamaat ja näköalat historiallisille purjehdusväylille tekivät aikoinaan vaikutuksen jo Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnaan. Nykyisin niitä saapuu ihailemaan vuosittain noin 20 000 vierailijaa. 

Muutos sopi myös pariskunnan senhetkiseen elämäntilanteeseen. Syvään päähän ei silti tarvinnut hypätä, koska Järvinen oli jo aiemmin luotsannut vierasvenesatamaa Ahvenanmaalla ja yrittäjyys oli kummallekin tuttua; Järvinen oli tehnyt sitä jo pitkään, Komulainen oli lähtöisin yrittäjäperheestä ja valmensi yritysjohtajia. Vapaa-aikoina käytetty asuntokin oli Inkoossa jo valmiina. 

Myönteistä päätöstä vahvisti myös se, että kummankin insinöörikoulutukset sekä vuodet urakoitsijana, kouluttajana, tuotanto-, projekti-, logistiikkapäällikkönä, yrityskonsulttina, vapaaehtoistyöntekijänä sekä kehitysvammaisten hoitajana olivat kerryttäneet paitsi monipuolisen kokemuksen, myös laajan ystävä-, asiantuntija- ja asiakasverkoston, jonka olemassaolo ison ratkaisun edessä nousi arvoon arvaamattomaan.    

Selusta päätettiin kuitenkin turvata ainakin alkuun jatkamalla myös senhetkisissä tehtävissä, vaikkakin se merkitsisi runsasta reissaamista ja työmäärän tuplaantumista. 

Saaressa kiireet unohtuvat  

Nyt takana on seitsemän vuotta vuotta saaren isännöintiä. Töitä on piisannut, mutta sen tekeminen keskellä luontoa ja saaristoa on Järvisen mukaan enemmän elvyttävää kuin uuvuttavaa. Juoksukiire jäi mantereelle.

Perustoimintojen ja niitä tukevien palveluiden, kuten kartanotilausravintolan pyörittäminen on mahdollistanut yrittäjien lisäksi sesonkiaikoina kolmentoista hengen työllistämisen.   

Muutama vuosi sitten yrittäjät havahtuivat kuitenkin tilanteeseen, jossa vieraille tarvittiin lisää laadukkaita majoitusvaihtoehtoja. Sattuma puuttui taas peliin ja sai kunnan laittamaan samaan aikaan viereisen Orslandetin saaren vuonna 1925 rakennetun, Museoviraston suojeleman koulurakennuksen myyntiin. 

Jälleen oli koulutuksesta, kokemuksesta ja kontakteista apua; pahoin rapistuneen rakennuksen kunnostusurakasta selvittiin hengissä ja tyyliin sopiva uudisrakennus valmistui alkuperäisen kaveriksi viime kesänä. Myös ELY-keskus tuli mukaan tukemaan hanketta maaseuturahastonsa kautta. Tukiprosentissa oli Järvisen mukaan ilahduttavasti otettu huomioon saaristosijainnin aiheuttamat logistiset haasteet.  

Vanha koulu muutettiin Villa Sofiaksi. Nimi löytyi läheltä, koska “Sofia” tarkoittaa viisautta ja pariskunnan toiveena oli, että rakennus voisi jatkossakin toimia “kouluna”, jossa jokaisen oma viisaus toimisi luomisen lähteenä. Lossimatka mantereelta on lyhyt, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä irrottamaan mielen arjesta ja vapauttamaan tilaa uusille ajatuksille.   

Kesäisin Villa Sofian huoneistot täyttyvät hotellivieraista ja piha kahvittelijoista, muina aikoina sen tiloissa järjestetään vuodenaikohin sidottua toimintaa, erilaisia kursseja ja retriittejä. Järvisen itsensä mielestä saaristo on kauneimmillaan juuri sesonkiajan ulkopuolella; hiljaisuus on käsin kosketeltavaa ja valosaaste loistaa poissaolollaan. Niiden kokeminen etenkin suurkaupungeista tuleville saattaa olla voimakas, jopa fyysinen kokemus. Markkinointia suunnataankin tällä hetkellä Kaukoitään ja erityisesti Japaniin. Noin tunnin matka lentokentältä mahdollistaa stopover-matkailijoiden vierailut saarella. 

Ihan kaikkeen ei oma aika kuitenkaan riitä ja niinpä vastuu Elisaaresta siirrettiin vuosi sitten suunnitellusti seuraavalle sukupolvelle. Komulaisen poika Olli Mantila harjoitteli hommia ensin vuosia kesätyöläisenä ja vastaa nyt toimintojen pyörittämisestä alihankintaperiaatteella oman yrityksensä puitteissa. 

Jonkinlainen ympyrä siis sulkeutui, mutta oravilla on Elisaaressa kaikkea muuta muuta tekemistä kuin juosta siinä.    

Teksti ja kuvat: Heli Heikkilä 

 

HYMY Uusimaa II -hanke edistää sekä uuden yritystoiminnan syntymistä maaseudulle että jo toimivien maaseudun yritysten kehittymistä.