Perheyritys Perel Oy myy elektroniikkaa – Makuuhuoneesta maahantuojaksi
Pertti Rantala lähti vuonna 1970 vaimonsa Kyllikin kanssa tyhjästä luomaan kansainvälistä elektroniikan maahantuontiyritystä. Makuuhuone, josta toiminta alkoi, muuttui jo vuonna 1995 omaksi seitsemänkerroksiseksi kerrostaloksi moottoritien laitaan Hyvinkäällä. Perheyrityksen nykyinen toimitusjohtaja on oma poika Jari ja seuraava sukupolvikin on jo saatu innostettua mukaan.
Hyväntuulisuus on leimaava piirre johtokaksikolle ja sitä toivotaan myös työntekijöiltä.
– Niin kauan kuin käytäviltä kuuluu naurua, firmalla menee hyvin, toteaa Jari Rantala.
Positiivista uskoa tulevaisuuteen tarvittiin, kun Pertti Rantala pyöritti Kyllikin kanssa firmaa kuusi vuotta oman toimensa ohella. Isä oli ollut kanalayrittäjä, mutta mitään yrittäjäpohjaa nuorella diplomi-insinöörillä ei ollut.
– Olin täysin varaton ihminen, opintovelat niskassa. Tuotanto olisi vaatinut investointeja, enkä olisi saanut lainaa. Oli ryhdyttävä toimintaan, jossa ei pääomia tarvita. Olin VR:n palveluksessa turvalaitejaoksessa, sitten Riihimäen teknisessä oppilaitoksessa. DI-työn olin tehnyt rautateille, aiheena elektroninen kauko-ohjaus. Suunnittelemani laite otettiin käyttöön VR:llä, Pertti Rantala kertoo.
– Siihen aikaan ei ollut internetiä, josta olisi voinut etsiä päämiehiä. Marssin Japanin suurlähetystöön, koska Japanista sai halpaa elektroniikkaa. Selailin siellä kirjoja ja valitsin satakunta päämiestä.
– Aloitimme komponenteilla ja mittalaitteilla. Myyntityötä saatoin tehdä vain lauantaisin. Otimme yhteyttä teollisuuteen. Kone Oy:ssä saatoimme käydä helposti, kun se oli paikkakunnalla.
– Alku oli vaikeaa, kun yritys ei meinannut kasvaa kokoon, jossa olisimme saaneet elannon. Kasvuprosentit olivat hyviä, mutta meni kuusi vuotta, ennen kuin saatoin jättää ulkopuolisen työn. Vuonna 1976 muutimme makuuhuoneesta vuokratiloihin.
– Läpimurto tuli, kun saimme myytyä Posti- ja lennätinlaitokselle ylijännitesuojia kahdella miljoonalla markalla. Pääsimme absoluuttiseen liikevaihtojen kasvuun, kun saatoin tehdä asiakaskäyntejä, Pertti Rantala toteaa.
Rekrytointi tärkeää
Virossa ja Venäjällä toimivassa konsernissa on yhteensä 145 työntekijää, joista Suomessa vajaat sata.
– Henkilökunnan vaihtuvuus on pientä, mutta meille sattui juuri eläkebuumi, jolloin talosta lähti 11 henkeä, Jari Rantala toteaa.
– Rekrytointi on pulmallista. Käytimme joskus 1990-luvulla rekrytointifirmoja, mutta emme enää. Emme usko testeihin, niillä ei saatu hyviä arvauksia. Yhtä hyvin voin itse jutella työnhakijan kanssa. Pohdimme sitten henkilöä osastopäällikön kanssa ja lopuksi tiimi haastattelee hakijaa.
– Hyvää, porukkaan istuvaa tyyppiä arvostetaan. Pitää olla työteliäs positiivisella asenteella, itsenäinen ja asiallinen, mutta hyvällä sykkeellä. Myyntipuolella menee vuosi, ennen kuin myyjä on oppinut homman. Meillä tarvitaan tekninen koulutus ja englanti pitää osata. Pahin on takahuoneen valittaja, sellaisia emme halua, Jari Rantala toteaa.
– Ostopuolella on toiminnanohjausjärjestelmä. Mutta on monta tapaa tehdä ja omalla tavalla saa tehdä, jos syntyy tulosta. Meillä on tavoitteet ja mittarit, ja palkka tulee osittain provisiosta. Kaikkea seurataan ja keskustellaan, onko työntekijä tyytyväinen. Vapaus on merkitsevä tekijä siinä, että työntekijä ei lähde tiehensä.
– Pidämme kerran kuussa palaverin henkilökunnan kanssa, jossa kerrotaan, missä yritys menee, onko nenä pinnalla.
– Korona on laskenut myyntiämme vain 10 %. Mutta etätyö on hirveää, Jari Rantala toteaa. Kaikki oppivat kyllä Teamsit ja muut työvälineet, mutta miten myyjä potkii kotona itseään persuksille, että saa itsestään irti?
Nokialla oli suuri merkitys
– Kun 1990-luvun alun lama rysähti päälle ja liikevaihto puolittui, tuli mieleen, että tähänkö tämä loppuu. Vaikka se oli pienin kokemistamme lamoista. Ei oltu totuttu näkemään lamaa, Pertti muistelee.
– Suomessa ei enää tehdä suuria määriä elektroniikkaa, kun Nokia katosi. Sillä oli valtava vaikutus alaamme – kun Nokia lähti, ala romahti. Vuonna 2009 myynti syöksyi 30 %, johon vaikutti myös finanssikriisi. Nokian alihankintaverkosto oli valtava, myös verkkopuolella.
– Ennen vuoden 2009 kriisiä olimme selvinneet jo parista kriisistä ja tiesimme selviävämme siitäkin. Emoyhtiömme on myös arvopaperikauppias ja arvopaperivarasto on hyvä puskuri pahan päivän varalle.
– Mikään tuote ei muodosta yli 10 % liikevaihdosta. Monet tuotteet ovat vaihtuneet, mutta esim. analogiset taulumittarit ja hehkulamput ovat yhä myynnissä, Jari Rantala toteaa.
Poliisi tai toimitusjohtaja
– Sukupolvenvaihdos on lähtenyt tosi kaukaa. Meillä on kaksi lasta, Jari ja Sari. Olemme lahjoittaneet lapsille osakkeita jo varhain, kummallekin yhtä paljon. Jarille puhuttiin koko ajan, että hän tulee jatkamaan yritystä, Pertti Rantala toteaa.
– Kun minulta koulussa kysyttiin, mikä minusta tulee isona, vastasin, että poliisi tai erään yrityksen toimitusjohtaja, Jari muistelee.
– Valmistuttuaan oli selvää, että Jarin piti mennä ensin töihin muualle. Hän olikin Soneralla viisi vuotta. Hänen piti ehdottomasti saada kokemusta muuallakin kuin omassa yrityksessä. Toisen palveluksessa kokee yrityskulttuuria, jossa ei itse voi määritellä, mitä tehdään, Pertti toteaa.
Sitten vasta Jari otettiin Pereliin töihin, ensin myyntiin, jossa hän oli kuusi vuotta. 35-vuotiaana hän joutui hyppäämään toimitusjohtajan pallille.
– Aikaisempi toimitusjohtaja lähti vähän yllättäen ja minusta tuntui hieman erikoiselta ryhtyä johtajaksi, kun myyjäkaverit olivat paljon vanhempia, Jari toteaa.
– Motivaationi on ollut viedä isän firmaa eteenpäin, pitää yritys jälkipolville.
50-vuotisjuhlavuotta vietettiin vuonna 2020. Seuraava jatkajakin on jo löytynyt, kun Jarin sisaren Sarin poika Aleksi Haverila on ilmaissut kiinnostusta yrittäjäksi. Hän on matemaattisesti lahjakas ja opiskelee Lappeenrannan teknisessä korkeakoulussa.
Pertti on ilmaissut jäävänsä eläkkeelle parin vuoden päästä, kun hän täyttää 80. Silloin Jarista tulee hallituksen puheenjohtaja.
Yrittäjäjärjestöjen merkitys
– Työssä on jatkuvaa painetta. Kesälomat pyrin pitämään pari päivää viikossa. Lomapäivinä rentoudun kunnolla, mutta jos on pakko avata sähköposti, oikein tunnen, kun verenpaine nousee. Isä tuntuu viihtyvän työpaikalla. Minusta työ on rankkaa, Jari toteaa.
– Eniten rasittaa ajatus, että joutuu vähentämään porukkaa, tai lomauttamaan.
Jari sanoo olevansa pihi, joka juontaa juurensa lapsuuden viikkorahasysteemiin. Pertti halusi kasvattaa lapsia vastuuseen ja heille oli luotu myös mökkitöiden pisteytysjärjestelmä. Lapset saivat periaatteessa päättää, milloin tehdään, mutta järjestelmällä sovittiin, kuka tekee mitäkin.
Rantalat ovat olleet aktiivisia yrittäjäjärjestöissä.
– Yrittäjäjärjestöjen tehtävä on yrittäjyyden tuominen esiin positiivisessa hengessä. Ja palveluista on suoraa apua yrityksille, kuten meille oikeusapu on ollut tärkeää. Lapsille yrittämisen aate pitää viedä koulujen kautta, Pertti toteaa.
Jari on mukana komponentti- ja mittalaitetoimittajien Elkomit ry:n hallituksessa, ollut puheenjohtajanakin.
– Isän kanssa on ollut aina hyvä yhteistyö. Hänellä on valtavasti kokemusta. Sanotaankin, että jos menee oman mielipiteen kanssa Pertin huoneeseen, tulee sieltä ulos Pertin mielipiteen kanssa – ja siis ihan hyvällä, Jari toteaa hymyillen.
Jukka Nissinen
