Etsi

Kalevalaisen jäsenkorjauksen taitajia Kirkkonummella

Meidät suunnitteli nerokas insinööri. On yhdentekevää, millaisen nimen tai määritelmän insinöörille annamme, hän oli joka tapauksessa nerokas. Insinööri suunnitteli meidät niin, että kaikella meissä on oma paikkansa ja funktionsa. Ainoa asia, mitä insinööri ei oikein hallinnut, oli kestävyys. Olemme hauraita ja menemme hyvin herkästi epäjärjestykseen. Sitten meitä pitää korjata.

Korjaamisesta on kehittynyt tiede, joka hyödyntää erilaisia laitteita, tutkimusmenetelmiä ja kemiallisia yhdisteitä menestyksekkäästi. Lääketiede pystyy ratkaisemaan jo suuren osan koneistomme toimintahäiriöistä. Mutta kaikkeen lääketiede ei jostain syystä tunnu pystyvän: se ei esimerkiksi saa lainkaan otetta vaivasta, joka on suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja Suomessa, nimittäin selkäkivuista. Lääketiede ei ole onnistunut ottamana haltuunsa koneistomme loogisinta osaa: lihasten, luiden ja jänteiden muodostamaan palapeliä, joka pitää meidät koossa ja mahdollistaa liikkumisen.

Lääkäriin hakeutumisen kymmenen yleisimmän syyn joukossa on viisi vaivaa, jotka tavalla tai toisella aiheutuvat lihaksiston ja luiden väärästä toiminnasta: flunssan jälkeen toiseksi yleisin syy käydä lääkärillä on selkäkipu ja kolmanneksi yleisin olkapään kipu. Polvivammat tulevat viidensinä, nivelkivut kahdeksansina ja hartiaseudun kivut yhdeksänsinä. Tiedot ovat peräisin Terveystalon työterveyshuollon tilastoista, jotka kattavat 500 000 työntekijän ja 16 000 eri alojen työnantajan tiedot.

Luiden ja lihasten järjestelmässä kaikki vaikuttaa kaikkeen

Kun jokin koneistomme osa menee epäkuntoon jonkin vamman tai vaikkapa väärän työskentelyasennon vuoksi, koko järjestelmä voi vaurioitua. Jos nilkka nyrjähtää, varaamme mahdollisimman vähän kipeytyneen jalan päälle. Nilkan ympärillä olevat lihakset jännittyvät ja vääntävät polvea hieman eri asentoon kuin tavallisesti. Myös toisen jalan lihakset työskentelevät eri tavalla kuin normaalisti. Opimme hyvin nopeasti uuden tavan käyttää lihaksiamme niin, ettei kipeä nilkka vaivaa meitä.

Ongelma on siinä, että vasemman jalan nilkka saattaa tehdä oikean jalan polven kipeäksi. Myös lonkka saattaa kiristyneiden lihasten vuoksi muuttaa asentoaan. Tästä saattaa seurata, että yläselkä jännittyy ja hartiat kipeytyvät. Koska meidät on rakennettu niin, että jokaiseen luuhun kiinnittyy useampia lihaksia, jotka ovat luiden ja nivelten kautta yhteydessä toisiinsa, jalkapöydän väärä asento saattaa aiheuttaa jatkuvan migreenin.

Kun me menemme lääkäriin ja kerromme, että päätä särkee, yksikään lääkäri ei tutki jalkojemme asentoa. Kun oikea polvi on kipeänä, siitä otetaan röntgenkuva, mutta lääkäri ei kysy, onko vasen nilkka joskus nyrjähtänyt. Oireita kyllä hoidetaan, mutta vaivan aiheuttajaa ei etsitä.

 Ihmisen luiden ja lihaksiston rakenne on kuitenkin ollut anatomiassa ja lääketieteessä se asia, joka on tunnettu pisimpään. Kuolleita on tutkittu jo vuosituhansien ajan, eikä monimutkaisessa, mutta aukottoman kokonaisuuden muodostamassa järjestelmässä pitäisi olla mitään, mitä lääketiede ei jo tuntisi. Ongelmien hoitaminen ei kuitenkaan jostain käsittämättömästä syystä kuulu koululääketieteen perinteisiin, ainakaan Suomessa.

Syy tähän saattaa olla se, että lääketieteellinen tutkimus on kovin eriytynyttä. Yksikään yliopistosairaalamme klinikka ei käsittele ihmistä kokonaisuutena toisin kuin eri kulttuurien kansanparantajat, jotka ovat osanneet hoitaa ihmistä kokonaisuutena.

Kansanparannus ja erilaiset luontaishoidot herättävät ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Tunnustan, että kuulun niihin, jotka karttavat luontaistuotteita ja kaikkea, minkä voi määritellä "huuhaaksi". Uskon vielä vakaasti lääketieteen mahdollisuuksiin ainakin suurimmassa osassa tapauksia. Ihmisen liikunta- ja tukielinsairaudet ovat kuitenkin omankin kokemukseni mukaan lääketieteen musta aukko. Tuntuisi ajan ja rahojen tuhlaukselta mennä lääkäriin valittamaan olkapään kipua: tulehduskipulääkettä saa näet apteekista ilman reseptiäkin.

Ennakkoluulotonta kehittämistä

En voi olla ihmettelemättä, miksi itseään arvostava tieteenala suhtautuu niin välinpitämättömästi erilaisiin hoitomuotoihin, joista potilaat ilmiselvästi saavat apua vaivoihinsa. Luulisi, että kaikki itseään kunnioittavat tutkijat olisivat uteliaita tietämään, mistä oikein on kyse. On huonoa tiedettä ja väärää ylpeyttä olla kiinnostumatta.

Siksi olinkin erityisen iloinen, kun kuulin, että niinkin muinaiselta taikauskolta kuulostavaa metodia kuin kalevalaista jäsenkorjausta on tutkittu Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan yhteistyön tuloksena: jossakin kaksi eri koulukuntaa ovat ylittäneet omien ennakkoluulojensa rajat, jotta me voisimme paremmin!

Kuopion yliopistossa tutkittiin vuonna 1996 kalevalaisen jäsenkorjauksen käyttöä alaselän kipupotilaiden ja vuosina 2003 – 2005 selkä-, niskahartiakipu- ja jäätyneiden olkapääkipupotilaiden hoidossa. Kalevalaisen jäsenkorjauksen hoidon tehokkuus varmistettiin sokkotutkimuksin, joissa verrokkiryhmänä oli fysioterapia liikehoito ja klassinen hieronta. Jäsenkorjauksen todettiin tutkimuksissa tehokkaimmaksi hoitomenetelmäksi.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen perusta on Pohjanmaalla säilyneessä kansanparannusperinteessä, josta on kehitetty 2000-luvulla Kansanlääkintäseuran ylläpitämä standardoitu koulutusjärjestelmä. Vain koulutuksen saaneet ihmiset saavat kutsua itseään kalevalaisiksi jäsenkorjaajiksi. Koulutukseen ei kuulu Kalevalan lukemista eikä suohon laulamista, vaan tarkkaa lihasten, luiden ja nivelien tuntemusta ja liikkeisiin perustuvaa lihasjännitysten purkamiseen tähtäävän tekniikan ohjattua opettelua. http://www.kansanlaakintaseura.fi/

 

Jäsenkorjaaja ei pysty korjaamaan luiden kulumisesta, välilevyn pullistumista, reumasta tai onnettomuuksista syntyviä vammoja, mutta niiden aiheuttamaa kipua jäsenkorjaaja voi lievittää. Kipua lievittämällä ja jännitystiloja purkamalla kalevalainen jäsenkorjaaja pystyy myös ennaltaehkäisemään vääristä asennoista johtuvia pysyviä vammoja. Hoitomuodolla voidaan myös kuntouttaa ihmisiä esimerkiksi leikkausten jälkeen: leikkausten aiheuttama kipu saattaa nimittäin synnyttää voimakkaita jännitystiloja, jotka aiheuttavat kipua vielä senkin jälkeen, kun keho on muuten toipunut leikkauksesta.

Mitä kalevalainen jäsenkorjaus oikein on?

Verkkonummen tutkivan journalismin osasto päätti altistaa itsensä ikiaikaiselle kansanparannusmetodille saadakseen selville, mistä oikein on kysymys. Ahkerasta kirjoitustyöstä huolimatta tutkivalla toimittajalla ei valitettavasti ollut merkittävämpiä kipuja, joten myöskään merkittävää parantumista ei tapahtunut. Sen sijaan selvisi, millaisesta hoidosta oikein on kysymys.

Kirkkonummella on peräti kolme koulutuksen käynyttä kalevalaista jäsenkorjaajaa: Börje Lostedt Kuntosykkeessä, Georg Tauren Hierontahoitola Epionessa ja Leena Mäki-Petäys Oitbackan Voimahoitolassa. Verkkonummen toimitus vieraili Oitbackan kauniilla kartanoalueella, jossa Leena Mäki-Petäys ottaa vastaan asiakkaita vanhan piharakennuksen päädyssä.

Leena Mäki-Petäys on kuusi vuotta ollut jäsenkorjaaja. Sitä ennen hän ehti tehdä kaikenlaista ammatti-isännöinnistä suurkeittiöemännän töihin. Mäki-Petäys kiinnostui jäsenkorjauksesta kuitenkin jo lapsena, jolloin ikivanha mies hoiti hänen nyrjähtänyttä nilkkaansa. 90-luvun alussa hän kävi itse muutamalla jäsenkorjauskurssilla, mutta siihen aikaan opetusta ei oltu vielä vakioitu eivätkä opetettavat tekniikat perustuneet tietoon vaan vanhaan osaamiseen.

Leena Mäki-Petäys kouluttautui hierojaksi ja opetteli samalla tuntemaan ihmisen fysiologista järjestelmää. Kalevalaisen jäsenkorjauksen pariin hän päätyi lopullisesti vasta sen jälkeen, kun hän itse oli saanut avun kipeään selkäänsä koulutuksen saaneelta jäsenkorjaajalta. Mäki-Petäys hankki itselleen kolmivuotisen koulutuksen ja opiskelee parhaillaan kouluttajaksi.

Niinpä asetun luottavaisesti hierontapöydälle ja uskon olevani asiantuntijan käsissä. Itse hoito, joka kestää reilun tunnin, muistuttaa hierontaa, mutta on hellempää. Hieronnassa pyritään lihasta hieromalla lisäämään sen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa. Kalevalainen jäsenkorjaus puolestaan perustuu lihasjännityksen purkamiseen lihaksia liikuttamalla ja niitä hienovaraisesti venyttämällä. Hoidon ei pitäisi sattua, ja minun pitää kertoa heti, jos niin käy. Toisin kuin hieronta, kalevalainen jäsenkorjaus on sangen hellä hoitotapa.

Ensimmäiseksi Leena Mäki-Petäys katsoo minua päästä varpaisiin – ei kun toisin päin: varpaista päähän. Olen kiero ihminen – niin kuin lähes kaikki meistä. Lonkkani eivät ole täysin samalla korkeudella, mikä aiheuttaa sen, että selkärankani on hieman mutkalla. Nenäni on kuitenkin suorassa, kumma kyllä. Toinen havainto on, että vasemmassa jalkapöydässäni on patti. Luulin sitä kovettuneeksi ihoksi, mutta se on kuulemma luu, joka on väärässä asennossa, koska kantapääni luut ovat liimautuneet yhteen.

Leena Mäki-Petäys liikuttelee varpaitani ja erottelee jalkapöytäni luita toisistaan. Kun hän pyörittää vasenta kantapäätäni, kuuluu hiljainen naksaus, sellainen, jollaisia jotkut tekevät sorminivelillään. "Nyt se meni paikoilleen", Mäki-Petäys toteaa. Patti nilkastani on kadonnut.

Leena Mäki-Petäys käy koko kehoni läpi sormenpäitä myöten. Hän liikuttelee raajojani ja venyttää samalla liikuteltavia lihaksia. Nousen lopuksi vielä tuolille istumaan, jotta myös kaikki selkäni lihakset voidaan käydä läpi. Lantioni on kuulemma hyvin jännittynyt, luultavasti väärän istuma-asennon vuoksi. En ole kovin yllättynyt.

Hoidon jälkeen on kuulemma juotava paljon, jotta lihaksista liikkeelle lähteneet kuona-aineet eivät aiheuttaisi päänsärkyä. Lupaan totella, mutta muistan asian vasta illalla, kun pääni jomottaa. Kipu ei onneksi kestä kauaa. Mäki-Petäys varoittaa myös, että parinpäivän sisään oloni tuntuu siltä, kuin olisin rasittanut lihaksiani enemmänkin. Sekin piti paikkansa: päivän ajan lihaksiani jomottaa. Muuten olo on hyvä, eikä nilkkani pattikaan ole ilmestynyt takaisin.

Leena Mäki-Petäys kertoo, että jopa 5 %:lla suomalaisista on todettu olevan eripituiset jalat, mutta suurimmassa osassa tapauksia kyse on lihajännitysten aikaansaamasta lonkan virheasennosta. Kenkiin laitettavat jalkatuet lievittävät oiretta, mutta tekevät vammasta pysyvän, koska niitä käyttämällä lonkka ei koskaan pääse oikenemaan

Koska olin suhteellisen hyvinvoiva, en ollut kovin hyvä koekaniini. Äitini sen sijaan on käynyt läpi kaksi lonkkaleikkausta ja tuntee edelleen kipua kävellessään. Hänellekin on kerrottu, että hänen jalkansa ovat eri pituiset ja hoidoksi on määrätty kenkiin laitettavat tuet. Kuultuaan käynnistäni kalevalaisella jäsenkorjaajalla, hänkin päätti kokeilla hoidon tehoa, ennen kuin ryhtyy muihin toimenpiteisiin. Saa nähdä, miten siinä käy.

Se kalevalaisuus?

Oma kokemukseni hoidosta oli myönteinen. Toiminta vaikutti hyvin perustellulta, asiantuntevalta ja turvalliselta, eikä edes tuntunut pahalta.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa on vain yksi outo piirre: yksikään asiantunteva brändääjä ei olisi valinnut hoitomuodolle moista nimeä. Ensimmäinen mielikuvani Kalevalasta ja jäsenkorjauksesta on paloitellun Lemminkäisen kursiminen kokoon Tuonelanvirran rannalla – eikä kuva ole kovin houkutteleva eikä varsinkaan luottamusta herättävä. Miksi pohjalaista parantamista ja tieteellistä fysiologiaa yhdistävälle faktoihin perustuvalle metodille on haluttu antaa niin epäluottamusta herättävä nimi?

Kalevalaan kootut runot olivat kuitenkin vanha tapa säilöä tarinoiden lisäksi myös tietoa sellaisessa muodossa, jossa lukutaidottoman kansan oli se helppo muistaa. Kalevalaisen jäsenkorjauksen nimi tulee lääkäri Elias Lönrotin kokoaman Kalevalan 15. runosta, jossa kuvaillaan jäsenkorjausta:

Jos on luu luiskahtanut, siinä luuta luiskahuta.

Jos on liha liikahtanut, siinä lihaa liikahuta.

Jos on jäsen järkähtänyt, siinä jäsentä järkähytä.

Kuvaus on kyllä aika osuva.

©Leena Kylliäinen, verkkonummi.fi