Yrittäjyys tuo myös vammaiset osaksi yhteiskuntaa
Pitsiyrittäjä Maija Aatelon mukaan Suomessa työ määrittää ihmistä paljon. Yrittäjyys on hänen mukaansa myös vammaisille toimiva keino työllistyä ja päästä osaksi yhteiskuntaa.
Porvoolainen Maija Aatelo perusti oman pitsiin erikoistuneen yrityksensä 2000-luvun alussa. Hän joutui tuolloin jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle MS-taudin takia.
– Minun tilanteeni on ollut erilainen verrattuna syntymästään saakka vammaisiin, koska olen ollut työelämässä.
Yrittäjyys oli hänelle keino päästä takaisin osaksi yhteiskuntaa.
– Kyllä se antaa jonkinlaisen jatkumon siitä, että on työelämässä. Ettei ole pelkästään taakka yhteiskunnalle, vaan myöskin haluaa antaa sille panoksen edelleenkin.
Yrittäjyys oli myös melko luonteva vaihtoehto työllistymiseen, sillä yrittäjänä hän voi säädellä työpäivän mittaa oman jaksamisensa mukaan.
– Illalla ei tiedä, miten huomenna jaksaa ja jaksaminen on rajoitettua, yrittäjä kertoo.
Aatelo työskentelee yrittäjänä kotoa käsin. Silloin tällöin hän käy myös messuilla myymässä tuotteitaan. Suunnitteilla on myös oma verkkokauppa.
Vammaisyrittäjyyttä on toistaiseksi tutkittu melko vähän
Myös valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimen teettämässä tuoreessa selvityksessä nousee esiin, että yrittäjyys on vammaisille toimiva tapa työllistyä.
– Vammaiselle tai osatyökykyiselle yrittäjyys on mahdollisuus: voi osallistua työelämään, parantaa toimeentuloaan, muokata itse työtavat ja työajat. Voi jopa olla niin, että toimintakyvyn rajoite ei yrittäjätyössä olekaan enää työkyvyn rajoite, arvioi Suomen Yrittäjien työmarkkina-asioiden päällikkö Harri Hellstén.
Yrittäjyys voi selvityksen perusteella nostaa vammaisen tulotasoa, tuoda hänet tiiviimmäksi osaksi yhteiskuntaa sekä luoda uusia sosiaalisia kontakteja.
Myös yhteiskunnalle yrittäjyys on kannattavaa, koska työllistyminen lisää verotuloa ja vähentää sosiaalietuuksien käyttöä, selvityksessä kerrotaan.
Muita työskentelymahdollisuuksia on vammaisille vain vähäisesti. He ovatkin keskimäärin muita aktiivisempia yrittäjiä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Täysin tarkkaa lukutietoa Suomen vammaisyrittäjistä ei ole.
Valtioneuvoston selvityksessä yhdeksi arvioksi määritellään noin 6 000–11 000 vammaisyrittäjää.
Yrittäjyyden esteet
Yrittäjiksi aikovat kohtaavat selvityksen mukaan melko samanlaisia esteitä kuin muutkin yrittäjiksi pyrkivät.
– Sinänsä vaikuttaa siltä, että vammaisen yrittäjän haasteet ovat usein varsin samat kuin muilla yrittäjillä: rahoitus, verkostoituminen, asiakkaiden löytäminen. Vammaisella henkilöllä tämän lisäksi saattaa toki olla vastassa myös liikkumiseen ja ennakkoasenteisiin liittyviä haasteita, Hellstén arvioi.
Myös Aatelo nostaa rahoituksen yrittäjyyttä hidastavaksi tekijäksi. Samoin omiin taitoihin luottaminen voi olla hänen mukaansa melko vähäistä.
Selvityksen perusteella myös koulutuksen puute, säästöjen vähäisyys ja rahoituksen hankinta ovat yrittäjäksi ryhtymistä hidastavia tekijöitä.
Sosiaalinen verkosto saattaa olla pieni, ja toisaalta huoli oman vamman vaikutuksesta työskentelyyn ja mahdollinen sosiaalietuuksien menetys suhteessa ansaittaviin yritystuloihin jarruttavat yrityksen perustamista.
Lisää helpotuksia tarvitaan
Aatelo on rakentanut yrittäjävuosien aikana verkostoa muihin yrittäjiin ja vammaisyrittäjiin. Vaikka jokaisella on omanlaisensa vamma, yrittäjyyden ongelmat ovat kuitenkin melko samanlaisia, ja niiden jakamisesta on apua. Vertaistukea hän on saanut myös Yritystä!-hankkeesta.
Aatelon mukaan kuntien ilmapiirissä ja yrittäjäksi kannustamisessa on vielä kehittämistä.
– Ei nähdä sitä, että se loisi mahdollisuuden tuoda verotuloja ja itsenäisyyttä. Minusta se on iso asenneongelma, joka on nimenomaan viranhaltijoiden puolella.
Esimerkiksi henkilökohtaista apua tai kuljetuspalveluita tulisi hänen mukaansa saada helpommin.
Yrittäjävuodet ovat nostaneet esiin myös satunnaisen työvoiman tarpeen. Aatelon mukaan monella vammaisyrittäjällä olisi silloin tällöin tarve saada apua yrityksen toimintaan. Vain harva uskaltaa nimittäin palkata työntekijän.
– Pitäisi luoda työpooleja tai osuuskuntatoimintaa, josta voisi ostaa pieniä määriä työpanoksia. Jos pyörittää verkkokauppaa, voisi hankkia pakkaus- ja postitusapua tarpeen mukaan vaikka vain kerran viikossa.
Selvityksessä keskeisimmiksi yrittäjyyden edistämiskeinoiksi nousivat yrittäjyyskoulutus, vammaisten yrittäjien verkostoituminen ja onnistuneista yritystarinoista kertominen.
Myös selvityksen mukaan työntekoa tukevien välineiden ja avustavien henkilöiden saatavuuden ja käytön edullisuuden tulisi olla hyvät.
Silja Eisto
