Etsi

Suullinen lupa ei kelvannutkaan – näin byrokratia vei pienpanimo-oluet yrittäjän myymäläautosta

Maaliskuussa toimintansa aloittavasta Teemu Virrantalon myymäläautosta ei löydy pienpanimo-oluita. Yrittäjän mukaan Aluehallintovirasto pyörsi aiemmat puheensa ja ilmoitti, että myyntiin tarvitaankin kirjalliset sopimukset kaikilta 30 maanomistajalta.

Polvijärveläisen Teemu Virrantalon myymäläauto aloittaa toimintansa 24. maaliskuuta. Valikoimista ei kuitenkaan löydy pienpanimoiden tuotteita. Toisin oli suunniteltu.

– Etupainotteisesti yritin välttää turhaa työtä ja lähetin ensin viestiä (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) Valviran alkoholiosastolle. He käänsivät viestini Itä-Suomen Aluehallintovirastoon (AVI), Virrantalo muistelee.

– Sieltä kyselin, minkälaisia lupia myymäläauto liikkuvana myyntipisteenä tarvitsee.

Virrantalon mukaan hänellä oli jo tuossa vaiheessa olemassa suostumukset 30 maanomistajalta, osa kirjallisina, osa suullisina.

– Viestin sisältö oli, että heille riittää myymäläauton rekisterinumero. Pidin tätä kohtuullisen yksiselitteisenä.

Virrantalon lähettämä virallinen hakemus kuitenkin palautui yrittäjälle.

– Ilmeisesti se oli muutoin kohtuullisen riittävä, mutta minun olisi pitänyt lähettää jokaisen maanomistajan osalta kirjallinen vuokrasopimus, että he sallivat alkoholin myynnin myymäläautostani, Virrantalo kertoo.

– Olin, että anteeksi mitä, enkö tätä juuri kysynyt. Siitä alkoivat erilaiset selittelyt. Käsittelevän virkamiehen mukaan viranomaisella on oikeus pyytää lisäselvityksiä lupaharkintaa varten. Lisäksi ohjeistuksen antanut virkamies vetosi siihen, että hän kuvitteli toiminnan tapahtuvan jossain syrjäseuduilla, ei myös taajamissa.

Lähiruoka-autosta uutisoi ensimmäisenä Pielisjokiseutu-lehti. Virrantaloa haastatteli myös sunnuntain Kauppalehti.

"Suunnitelmat hintalappuja vaille valmiit"

Virrantalo kertoo pyytäneensä selkeitä ohjeita siitä, milloin kirjallinen vuokrasopimus on tarpeen.

– Sain vastaukseksi monisivuista copypastea lakitekstistä.

Lupamaksu oli Virrantalon mukaan vähän alle 300 euroa.

– Siitä veloitettiin puolet kun peruutin hakemukseni. Sain vastaukseksi "kiitos tiedosta" ja käsittelymaksun suuruuden.

Yrittäjän suunnitelmat olivat jo pitkällä ennen yllätyskäännettä.

– Olin sopinut yhden joensuulaisen, yhden kuopiolaisen ja kahden savonlinnalaisen pienpanimon kanssa asiasta. He vain odottivat lupahommia. Suunnitelmat olivat hintalappuja vaille valmiit.

– Minulla ei ollut tarkoitus ottaa valikoimiin isojen panimoiden tuotteita. Edullisin olut, 0,33 litraa, olisi maksanut 3,60 euroa. Ei siitä olisi tullut ongelmakäyttöä kenellekään, Virrantalo toteaa.

"Isohko harkintavalta"

Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekinin mukaan vähittäismyyntilupa edellyttää, ettei myynti saa aiheuttaa järjestyshäiriöitä.

– Niiden ehkäisemiseksi lupaviranomaisella on isohko harkintavalta vaatia luvanhakijalta kaikenlaista selvitystä, vaikka se veisi toimintahalut, Grekin sanoo.

– Koska myynti myymäläautosta tapahtuu jonkin tahon omistamalla maalla, AVI jakaa vastuuta mahdollisista järjestyshäiriöistä myös maanomistajille. Tämä on varsin pitkälle menevää. AVI haluaa eliminoida mahdollisuuden, että myymäläauto toimittaisi tilauksesta alkoholia tiettyyn paikkaan. Niinpä viranomaiset ajattelevat, että maanomistajan pitää nimenomaisesti sallia alkoholimyynti vahvistamalla asia maanvuokrasopimuksessa.

Grekin painottaa, ettei viranomaisen pidä toimillaan estää sitä, minkä lainsäätäjä on nyt nimenomaisesti sallinut – eli vapauttanut alkoholimyyntiä.

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuva: Teemu Virrantalo/Makuvankkuri