29.4.2018 klo 13:58
Uutinen

”Täällä on positiivinen pöhinä”

Autotehtaan uusi tuleminen herätti Uudenkaupungin jälleen henkiin. Autojätin varjossa kasvuun kurkottavat myös alueen pk-yritykset.

Raskas kumipyöräliikenne jylistää perjantaiaamuna kantatiellä 43 kohti Uuttakaupunkia kääntyäkseen juuri ennen kaupungin keskustaa oikealle, kohti Valmet Automotiven tehdasta.

Vastakkaisesta suunnasta samaan kohteeseen kaasuttavat satamasta tulevat ajoneuvoyhdistelmät.

Kevättalvella 2017 saksalainen autojätti Mercedes-Benz ja Valmet Automotive ilmoittivat yhteistyön jatkumisesta aiemman A-sarjan ja GLC-katumaasturin ohella uudella MB:n automallilla.

Uutinen käynnisti massiivisen rekrytointikampanjan. Autotehdas nousi hetkessä Suomen suurimmaksi tehtaaksi yli 4 000 työntekijällä. Samalla yleinen noususuhdanne virisi vuosien taantumajakson jälkeen.

Helmikuussa Valmet ilmoitti jatkavansa Mercedes-Benzin A-sarjan valmistusta Uudessakaupungissa.

– Jaksotus olisi voinut olla vähän toisenlainen, myöntää Uudenkaupungin elinkeinojohtaja Jarkko Heinonen.

Työvoimaa Oulusta saakka

Autotehtaan imussa kaupunkiin muutti ihmisiä erityisesti lähialueilta, mutta jopa Oulusta saakka.

Valmet Automotive on saanut kaipaamaansa työvoimaa. Pk-yrityksillä ei ole ollut resursseja vastaaviin rekrytempauksiin. Niinpä TE-toimisto ja kaupunki ovat tulleet apuun.

– Olemme järjestäneet rekrytointitapahtumia ja -messuja. Enää ei riitä, että yritykset ilmoittavat avoimista työpaikoista.

– Suurin pelko on, että työvoiman saatavuusongelmat haittaavat potentiaalisen kasvun hyödyntämistä. Pitemmällä aikavälillä yritykset voivat menettää asiakkuuksia, jos eivät pysty vastaamaan kysyntään, Heinonen pohtii.

Yleinen tunnelma merenrantakaupungissa on silti toisenlainen kuin aiemmin.

– Olen työskennellyt täällä vasta reilun vuoden, mutta käsitykseni mukaan edellisen ison [autotehtaan] buumin aikana jotkut olivat pessimistejä varoittaen, että ”huonosti käy”. Nyt innostus on jäänyt päälle ja myös toriparlamentin asenne kääntynyt uskon puolelle.

Hotellihuoneetkin kortilla

K-kauppias Jari Lehdolla on vertailupohjaa menneeseen maailmaan.

– Aloitin täällä kauppiaana 14.2.1994. Kun lähdimme neljän vuoden jälkeen muualle, autotehdas irtisanoi tuhat ihmistä. Pidin sitä silloin kauppiaalle valtavana mahdollisuutena, mutta nykytilanne on paljon mielenkiintoisempi. Se, että ihmisillä on töitä, Lehto muistelee.

18 vuoden poissaolon jälkeen, viime syksynä, Lehto perheineen palasi takaisin Uuteenkaupunkiin.

– Olimme remontoimassa kauppaa ja ihmettelimme, miksi emme tahdo saada vapaata hotellihuonetta. Selvisi, että kaupungissa oli paljon autotehtaan insinöörejä suunnittelemassa uusia tuotantolinjoja.

Lehdon palkkalistoilta löytyy useita työntekijöitä, joiden puoliso työskentelee autotehtaalla.

– Hienoa, että kulttuuri rikastuu muualta Suomesta ja Euroopasta tulevien myötä. Se tuo ostovoimaa varmasti joka alalle. Valtava mahdollisuus, Lehto fiilistelee.

– Me olemme saaneet riittävästi työvoimaa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että muualla on vähän tiukempaa. (JUTTU JATKUU KUVAN ALAPUOLELLA)

Bussilla töihin Turusta ja Porista

Autotehdas ollut tuttu kumppani kuljetusliike Nybrok Oy:lle.

– Lottovoitto koko seutukunnalle, toimitusjohtaja Juha Haapanen sanoo.

– Työvoiman haalimisessa on omat ongelmansa, vuokra-asuntotilannekin on edelleen heikko. Autotehtaalle tullaan bussikuljetuksilla niin Turusta kuin Poristakin, mutta kyllä pitäisi porukka saada jäämään tänne. Lähes kahden tunnin työmatkat suuntaansa tekevät päivistä pitkiä.

Kansainvälistyminen näkyy arkipäivän kohtaamisissa pikkukaupungin kaduilla.

– Keskustaliikenne on lisääntynyt, välillä joku ajaa yksisuuntaista väärään suuntaan. Ottaa oman aikansa tutustua paikkakuntaan.

Nybrok on onnistunut rekrytoinneissaan autotehtaan buumista huolimatta – tai ehkä juuri sen ansiosta.

– Harvemmin saa valmista osaajaa emmekä ole sellaista halunneetkaan. Katsomme vuokratyön kautta 6 – 12 kuukautta, onko kyseessä tarvitsemamme tekijä. Tähän asti olemme vakinaistaneet heistä lähes kaikki.

Haapanenkin tietää, että autoteollisuus on suhdanneherkkä ala. Isot toimijat voivat sammuttaa tehtaan valot yhtä nopeasti kuin ovat ne sytyttäneetkin.

– Uskon, että siellä lasketaan varmasti aika paljon pitemmälle kuin vain julkaistujen sopimusten varaan. Nyt ollaan liikenteessä entistä laajemmalla pohjalla, Haapanen miettii.

(JUTTU JATKUU KUVAN ALAPUOLELLA)

Uusia asuntoja tulossa

Rakennus Lehtonen Oy:n toimitusjohtaja Ari Lehtonen seisoo vielä toistaiseksi tyhjällä merenrantatontilla Sorvakossa. Maapläntille pitäisi nousta Lehtosen rakennuttamana kolme 24 asunnon kerrostaloa.

Hän osasi odottaa autotehtaan uutisten seurauksena uusia tarjouspyyntöjä. Osa näistä on jo toteutettu.

– Töitä on ollut aika hyvin, ei ole tarvinnut miettiä lomautuksia, vaikka rakennusala on muuten kovin syklinen. Aiomme palkata lisää väkeä. Huippuluokan ammattilaisista on kova pula. Muuallakin, ei vain täällä Uudessakaupungissa.

– Kyllä täällä on positiivinen pöhinä ja ihmisillä mielialat korkealla, Lehtonen vahvistaa yrittäjäkollegojensa puheet.

Asuntokaupan vilkastumisen ymmärtää. Uudenkaupungin väkiluku kasvoi vuoden 2017 ensimmäisellä yhdeksällä kuukaudella peräti 434 tulokkaalla.

Nousukulma on jyrkkä. Kaupunkilaisia oli viime syyskuun lopussa yhteensä 15 824.

Uudisrakentamisen ohella kaupunki tuotti hätätarpeeseen moduuliasuntoja

– Jonkin verran on myynnissä omakotitaloja ja uusia kerrostaloasuntoja, mutta ne ovat melko hintavia ensiasunnon ostajille. Esimerkiksi armeijasta päässyt nuorukainen ei ensimmäiseksi asunnoksi yleensä osta omakotitaloa. Parakkiasuntojakin on, mutta nekin ovat täynnä, Lehtonen kertoo.

Lehtonen on ollut yrittäjänä vuodesta 1998. Sitä ennen hän työskenteli perheyrityksen palveluksessa.

– Päivääkään en vaihtaisi pois. Vuosiin mahtuu niin kiivasta rakentamista kuin vähän hiljaisempaakin jaksoa, mutta kaikesta on aina oppinut jotain. Virheitä ei tule toistettua.

Uusia yrityksiä perustetaan

Yrittäjyysneuvoja Esa Kerkola on seurannut alueen – ja autotehtaan – nousuja ja laskuja 16 vuoden ajan.

– Autotehtaan alamäet tai rekrypiikit eivät aiemmin näkyneet mitenkään neuvontamäärissä, Kerkola sanoo.

Nyt tilastot ja vanhat faktat ovat menneet uusiksi.

– Perustamismäärät kasvoivat selvästi vuosina 2016-2017. Yrityksen perustamisneuvonnassa nousua oli lähes neljännes aiempaan verrattuna.

– Ei koskaan näin ison mittaluokan pöhinä ole heijastunut yhtä vahvasti tulevaisuuden uskoon ja ihmisten aktiivisuuteen.

Lähes kaikki uuden yrityksen perustaneet ovat oman kaupungin väkeä.

– Vain 1-2 henkilöä on tullut muualta.

Kerkolan mukaan osa neuvonnan asiakkaista on jollakin tavalla suoraan kytkeytynyt autotehtaan toimintaan. Toiset ovat vain saaneet yleistä luottamusta kasvun mahdollisuuksiin – ja omaan alkavaan yritystoimintaan.

– Henkistä uskoa siihen, että tällä seudulla pärjätään, Kerkola muotoilee.

– Rohkeus lähteä liikkeelle on kasvanut. Aiemmin yrityksen perustamisprosessissa vetkuteltiin, se saattoi kestää jopa kuukausia. Nyt ryhdytään nopeammin sanoista tekoihin eikä enää jäädä harkitsemaan älyttömän pitkäksi aikaa.

Yritysideat maltillisia

Yritysneuvoja Esa Kerkola kertoo esimerkin erään yrittäjän uudesta tilanteesta.

– Hän kertoi, että ensimmäistä kertaa koko yrityksen historiassa tammikuussa oli aivan älytön kiire. Se on ollut perinteisesti hiljaista aikaa esimerkiksi rakennussektorilla.

Kasvuhalut eivät kuitenkaan ole karanneet täysin käsistä.

– Yritysideat ovat järkeviä ja maltillisia, ei perusteta humpuukiputiikkeja.

Ilman korkeakoulua, ammattikorkeakoulua ja yrityshautomoa Uusikaupunki on myös vailla startup-kulttuuria.

– Aika perinteisillä ideoilla mennään. Toki aina yritämme auttaa, Kerkola korostaa.

Elinkeinojohtaja Jarkko Heinosen haaveista startup-yksikkökin löytyy.

– Järjestelmä, jossa korkeakouluopiskelu onnistuisi niin, ettei välttämättä tarvitsisi muuttaa pois paikkakunnaltamme. Tarjoaisimme opintoja enemmän etänä, jolloin toisen asteen opiskelijat pysyisivät kaupungissa. Näin saisimme helpommin harjoittelijoita ja tulevaisuuden työntekijöitä yrityksiin. Antaisi myös pohjan yrityshautomon kehittymiselle, Heinonen sanoo.

Teksti Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen@yrittajat.fi

Kuvat Juha Sinisalo

Juttu julkaistu alunperin Yrittäjä-lehdessä 2/2018