Etsi

Yrittäjyys

Peliyrittäjä Markus Syrjänen ei anna sairauksien vaikuttaa – "mulla on aina kuppi puoliksi täysi"

Luovuttaminen ei kuulu Markus Syrjäsen sanavarastoon. Ei, vaikka peliyrittäjällä on diagnosoitu kaksi syöpää, Touretten syndrooma sekä itsemurhapäänsäryksikin kutsuttu Hortonin neuralgia.

Savuttaa vaan ei liekehdi. Peliyhtiö SyraWisen toimitusjohtaja Markus Syrjänen rypistää uutta sanomalehteä vihtiläisen omakotitalon takapihalla sijaitsevan grillikatoksen tulipesään ja päästää ilmoille voimallisen kirosanan. Jaloissa pyörivät Ruuti ja Ukko silmäilevät isäntäänsä ja ottavat muutaman tassunaskeleen sivummalle aivan kuin ymmärtääkseen, että makkaraa saadakseen on vielä odotettava jokunen tovi, mahdollisimman hiljaa.

Kosteana kesämaanantaina savuverhoa tuprutteleva länsiuusimaalainen grilli on Syrjäsen elämänkokemusten kirjossa murheista se mitättömin.

Enemmän Syrjästä, 39, mietityttää tuleva matka Arabiemiraatteihin, Dubaihin, josta hän etsii peliyhtiölle kumppaneita ja sijoittajia. Sitä diiliä.

– Ostin pelkän menolennon kun en yhtään tiedä, miten tapaamiset järjestyvät, Syrjänen selittää samalla kun grilliin tungetut sanomalehdet lopulta roihahtavat yhdeksi liekkimereksi saaden ritilällä makaavat makkarat sihisemään.

Sitäkin Syrjänen aprikoi, miten esitellä ja pitchata peliyhtiön konseptia ihmisille, jotka eivät halua nähdä ensimmäistäkään videoesitystä. Tai edes Powerpointia, jolla avata SyraWisen ydinsanomaa.

– Siellä on mentävä fiiliksen mukaan, liika valmistautuminen voi kostautua.

Karma. Sitä sanaa Syrjänen viljelee useasti monessa eri yhteydessä. Siihen Syrjänen myös sanoo luottavansa. Siis siihen, että menneisyyden teot ja tapahtumat jollain tavalla määrittävät tulevaa, ainakin antavat sille ääriviivoja. Samoin kuin nykyhetkessä eläminen, "ei siis eilisessä märehtiminen".

Syrjäsen kohdalla on kuitenkin puhuttava myös miehen historiasta, siitä eilisestä. Eikä Syrjänen sitä mitenkään häpeä.

Ala-asteella nuorukaisella diagnosoitiin Touretten syndrooma – neurobiologinen oireyhtymä, joka aiheuttaa tahdonvastaisia äännähdyksiä ja lihasten nykimisiä.

– Haastan sairautta ja oireita stressillä sekä kohtaamisilla erilaisten ihmisten kanssa. Ja kun tähän asti olen sen kanssa pärjännyt ja edennyt elämässä koko ajan ylemmäs, niin tiedän selviäväni sen kanssa jatkossakin, Syrjänen sanoo.

"Syöpäkin järkytti vain hetken"

26-vuotiaana mies alkoi kärsiä polttavasta päänsärystä. Diagnoosi oli Hortonin neuralgia, jota myös itsemurhapäänsäryksi kutsutaan. Sarjoittaista päänsärkyä on kuvailtu äärimmäisen kivuliaaksi. Duodecimin Terveyskirjaston arvion mukaan se vaivaa kolmea henkilöä tuhannesta. Suomessa potilaita on noin 15 000.

Suomen Migreeniyhdistyksen mukaan kohtaukset ilmaantuvat varoittamatta yhdestä jopa kahdeksaan kertaa vuorokaudessa, tavallisesti aina samaan aikaan.

– Horton on lähinnä vain vaikuttanut kipukynnyksen nousemiseen eli eivät ne "henkisetkään" kivut satuta enää niin paljon. Osaan sivuuttaa ne ja mennä elämässä eteenpäin.

Ja sitten on vielä kaksi syöpää. Toinen löytyi kiveksistä, toinen vatsan imusolmukkeista.

– Syöpäkin järkytti vain hetken. Päätin, että hoidetaan se nopeasti alta pois ja jatketaan töitä. Niin teinkin kun en kovin pitkää sairauslomaa pitänyt.

– On asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan. Kuten syöpä. Ei siinä kiukuttelu auta. Tulee jos on tullakseen, Syrjänen sanoo.

Kaksi viikkoa syöpädiagnoosin jälkeen syöpäkasvain oli leikattu pois. Imusolmukkeessa olleeseen kasvaimeen annettiin kuukauden ajan sädehoitoa.

– Jotkut nillittävät pitkistä terveyskeskusjonoista kun odottavat flunssaisina päivystykseen. Samoilla henkilöillä ei välttämättä ole koskaan ollut mitään vakavaa sairautta.

 

"Sanon asiat suoraan päin naamaa"

Taksinkuljettaja, kiinteistönvälittäjä, messupalveluyrityksen myyntipäällikkö, rakennuskonevuokraamon asiakaspäällikkö. Syrjäsen työhistoria on täynnä tarinoita, joita mies muistelee värikkäin sanakääntein.

– Katsoin Myrtsin (Vantaan Myyrmäki, toim.huom.) tolpalla vanhoja taksikuskiäijiä, jotka olivat jääneet eläkkeelle jo kymmenen vuotta aiemmin ja silti jatkoivat ajamista. Tajusin, etten halua istua täällä eläkeiässäni paskalla palkalla. Tämä ei ole minun juttuni.

Syrjäsen etsiessä asuntoa Nurmijärveltä kiinteistövälittäjä ihmetteli, että "miksi ajat taksia, vaikutat hyvältä tyypiltä, tule meille töihin".

Houkuttelun tuloksena Syrjänen päätyi pirssikuskista asuntomyyjäksi Klaukkalaan, Nurmijärvelle ja siitä Helsingin Bulevardille.

Kiinteistövälittäjän uraa seurannut messupalveluyrityksen myyntipäällikkyys oli aluksi kulkemista menestyksestä toiseen.

– Sain esimieheltä ensimmäisen vuoden myyntikatetavoitteeksi 180 000 euroa. Sain tehtyä myyntiä 350 000 euroa, vaikka en ollut koskaan aiemmin myynyt messuja enkä tuntenut alan yrityksiä. En kuitenkaan saanut aiemmin luvattua provisiota, vaikka tein valtavan työn, ja ylitin tavoitteen reilusti. Ilmoitin pomolle, että maksat tai hyvä asianajajani ottaa yhteyttä.

Yhteenoton jälkeen Syrjäsen sukset menivät pahasti ristiin esimiehen kanssa. Ja sitten tuli se syöpädiagnoosikin, joka vaikutti tietenkin työntekoon.

– Yhden messutapahtumaa seuranneen kesän olin viisi viikkoa sairauslomalla, sen päälle kesälomalla. Palasin töihin ja sain lopulta kenkää pudonneen myynnin takia. En pystynyt myymään tietenkään yhtä tehokkaasti kun olin sairaslomalla syövän takia. Pyysin uusia toimialoja, mutta sainkin sellaisia, joilla ei ollut lainkaan aktiivisia yrityksiä. Mielestäni minusta haluttiin vain eroon, Syrjänen sanoo nyt.

– Suomalainen kiroaa kahvipöydässä, korkeintaan kollegoille, ei asianosaisille. Minä sanon asiat suoraan päin naamaa. Myönnän sen.

"Duuni oli lopulta kärsijän roolissa"

Oli se sitten karman tai jonkun muun seurausta, mutta kummitytön synttäreillä Syrjänen kuuli päivänsankarin isän, Jussi Raution kehittelemästä ideasta. Rautio työskenteli ja työskentelee yhä pelastusalalla, palomiehenä.

– Hän kysyi, olisinko kiinnostunut lähtemään mukaan pelialalle. Minulla ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut mahdollisuuksia. Minulla oli kuitenkin hyvä työ ja palkka.

– Sitten vaihdoin rakennuskonevuokraamoon. Alalle, josta en tiennyt mitään - josta en oikeastaan edes halunnut oppia mitään. Se oli vähän pakkopullaa, Syrjänen luonnehtii nyt.

Ohjelmistojen suunnitteluun ja valmistukseen keskittynyt Raution ja Syrjäsen SyraWise perustettiin keväällä 2015.

– Yritin hoitaa sitä sekä palkkatyötäni samaan aikaan. Duuni oli lopulta kärsijän roolissa. Sain selitellä "palaveriani" Tampereella vaikkei kaupunki kuulunut alueeseeni. Valehtelu ei ole koskaan kivaa.

– Lopulta esimieheni kysyi suoraan, pitäisikö minun keskittyä vain yrittäjyyteen, ja lopettaa palkkatyö.

SyraWisen suunnittelema Rescuebusters-mobiiliopetuspeli syntyi Syrjäsen mukaan Raution hyvästä ideasta. Pelissä pelaajan tehtävänä on pelastaa pulaan joutuneet animaatiohahmot ja selviytyä erilaisista vaaratilanteista.

– Ammattitaitoisena palomiehenä häntä kiinnostaa lasten ja nuorten turvallisuuskasvatus. Sitä arvostetaan yrityksissä niin vähän miljoonienkeruun sijaan, vaikka toki mekin haluamme tehdä rahaa.

– Ensimmäinen ajatus oli pelkkä perinteinen lautapeli, mutta sitten se vaihtui mobiilimuotoon. Tarkoituksena on vähentää onnettomuuksia ja rohkaista ihmisiä huolehtimaan omasta ja muiden turvallisuudesta.

Onnikin oli myötä. Syrjänen tunsi ex-ammattijääkiekkoilija Toni Lydmanin vaimon. Lydman päätti sijoittaa Syrjäsen ja Raution startupiin.

Entinen Tekes, nykyinen Business Finlandkin tuki Syrawisea.

– Vaatimuksena kuitenkin oli, että yrityksellä on kokoaikainen toimitusjohtaja. Koska minulla on enemmän bisneskokemusta, otin sen homman. Jussi on edelleen töissä palokunnassa ja sen lisäksi hoitaa täyspäiväisesti myös yrityksemme asioita kuten pelitilanteiden ideoimista ja pelin kehitystä. Käymme myös yhdessä tapaamisissa mahdollisuuksien mukaan, Syrjänen kertoo.

 

"Suomessa pitäisi oppia enemmän jenkkihehkutuksen tyyliä"

Syrjänen ja Rautio päätyivät Arabiemiraattien Dubaihin esittelemään ideaansa. Suosio yllätti.

– Meillä oli siellä kumppani, agentti. Hänen avullaan oli tarkoitus päästä tapaamaan muun muassa Dubain Civil Defencen ylintä johtoa. Esitin 15 minuutin pitchin ja paikalliset pelasivat Rescuebustersia.

Innostus oli sitä luokkaa, että isännät "parin puhelun" jälkeen järjestivät kaksikolle tapaamisen ministeriön korkea-arvoisen kenraalin kanssa.

– Kuulemani mukaan yleensä tällaisen tapaamisen järjestely vaatii vuosien suhteiden rakentamisen. Nyt pääsimme hänen luokseen suoraan. Se kertoo suoraan myös meidän tuotteiden tasosta.

– Hyvä pitchikin vie asiaa eteenpäin. Et voi koskaan olla liian varma tai ylpeä tuotteestasi, sillä se tuote myydään. Jos sinä et usko, ei siihen usko kukaan muukaan. Suomessa pitäisi enemmän oppia jenkkihehkutuksen tyyliä, Syrjänen toivoo.

Hän sanoo törmänneensä suomalaisillekin tuttuihin, vähemmän mairitteleviin luonteenpiirteisiin. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta.

– Facebookissa jaetaan sitä ikivanhaa kilpailua, jonka pääpalkintona on se sama saunamökki. Vaikka asuttaisiin kerrostalossa ja kilpailu olisi pyörinyt somessa vuosikausien ajan.

– Ystävien tai tuttavien yritysten jutuista ei silti tykätä eikä niitä jaeta, koska "en auta menestymään, koska en itse menesty". Kyllä minä autan vastavuoroisesti kavereitani, kun saamme SyraWisen menestymään. Voimme tarjota jatkossa työpaikkoja ja mahdollisuuksien mukaan auttaa vaikkapa taloudellisesti. Kun alussa kerrotaan yritysideasta niin sille yleisesti naureskellaan. Menestyksen hetkellä seuraa nuoleskelua ja kun se ei onnistu, niin sitten haukutaan kusipääksi. Epäonnistumisen hetkellä sitten muistutetaan, että "mitäs minä sanoin", Syrjänen tykittää suoraan.

"Rahan eteen on myös nähtävä vaivaa"

Velvoitteet ja vastuut saavat monen yrittäjän hermot kireälle. On kaavakkeita, lomakkeita – ja tietenkin veroja ja maksuja. Ja kaikesta pitäisi huolehtia yrittäjyyden ohella.

– Suomessa on tapana, että yrittäjät pelottelevat yrittäjiä. Luen tarinoita siitä, kuinka yrittäjiä on kohdeltu kaltoin, kuinka heitä suoranaisesti "huijataan" veroilla.

– Kolmen vuoden aikana olen ollut tekemisissä Tekesin (nyk. Business Finland) kanssa. Olemme maksaneet veroja. Jos hoidat hommat lakien mukaan ja täytät niitä kaavakkeita, niin kyllä täällä Suomessa pärjää. Apuakin saa. Googlea on aika helppo käyttää. Jos ei perusasioihin ei löydä apua, vaikkapa jotain puhelinnumeroa, niin sitten voi kyseenalaistaa koko yrittäjänä olemisen.

Paperisodan monimutkaisuudestakin Syrjänen on eri mieltä kuin monet muut.

– Sanotaan, että lomakkeet ovat vaikeita. Mutta hei, rahan eteen on myös nähtävä vaivaa. Jos fyrkkaa saisi sormia napsauttamalla, niin eihän se olisi oikein. Sitten on jengiä, jotka ostavat heti tuoreen firman nimiin autoja ja uusia veneitä. Myöhemmin ihmetellään, miksi verottaja käy kimppuun, Syrjänen sanoo.

– Meille ei ole byrokratia koskaan synnyttänyt ongelmia. Kaikesta voi tietenkin kiukutella, mutta ei se elämä siitä ainakaan helpotu.

Startup-maailmaan ominaisesti Syrjänen muistuttaa myös peiliinkatsomisen tärkeydestä.

– Kaikki ideat eivät aina kanna. Sekin pitää myöntää.

"Olen vähän huono ottamaan iisisti"

Ruuti ja Ukko ovat lopettaneet pallonhakuleikkinsä. Koirat seisovat ilmeenkään värähtämättä, kuin asennossa grillihiilloksen edessä. Molemmat kyttäävät ylempänä olevalle tiiliselle tasolle jätettyä viimeistä hehkuvaa makkaraa.

– Eivät ne siihen koskisi ilman lupaa, vaikka herkkupala olisi tässä penkillä, Syrjänen vakuuttelee.

– Näiden kavereiden kanssa olen ollut kotona kolmen vuoden ajan. Juttelen ja huomioin niitä, eivät ne pelkästään kulje mukana. Toki työskentely kotona tuo kaipuun sosiaalisista suhteista.

"Höllääminen", rennosti ottaminen, ei kotioloista huolimatta ole Syrjäsen vahvinta osa-aluetta.

– Olen vähän huono ottamaan iisisti, vaikka ei yrittäjällä kai koskaan ole varsinaista vapaapäivää. Tarvitsen hyvät yöunet ja sen, että saan itse määrittää aikatauluni. Juuri nyt olisi vaikea kuvitella, että olisin yhä töissä jollakin toisella, leimaisin kellokorttia kahdesti päivässä.

– Varsinkin kun olen näin suorapuheinen, Syrjänen hymyilee.

Kasvuvaiheessa olevan startupin asiat pyörivät päässä alituiseen.

– Kelloa en töitä tehdessäni tuijota ollenkaan. Hyvä puoli tässä yrittämisessä on se, että voin lähteä salille tai maastopyöräilemään oikeastaan silloin kun siltä tuntuu. Olen kuitenkin koko ajan sähköpostin ja puhelimen tavoitettavissa. Metsässä tai kuntosalilla olen tehnyt usein töitä kesken treenin. En pidä sitä mitenkään rasitteena vaan ihan päinvastoin. Tietynlaista vapautta on tehdä työtä, josta nauttii, ja juuri silloin kun itse haluaa, Syrjänen sanoo.

"Välillä on pidettävä turpa kiinni"

Suorapuheisuudesta huolimatta Syrjänen on opetellut kärsivällisyyttä.

– Menneisyys on opettanut, että välillä on pidettävä turpa kiinni. Ei saa provosoitua. Voittaja on se, joka pitää suun supussa.

Esimerkkitarinakin löytyy lähimenneisyydestä. Syrjänen kävi puhelinkeskustelun "johtajastatuksen omaavan henkilön" kanssa. Johtaja oli aiemmin julkisuudessa ilmoittanut halustaan olla startup-yrittäjien apuna. Niinpä Syrjänenkin soitti ja tiedusteli tämän halua auttaa ja tukea SyraWisen kasvua ja menestymistä, mahdollisesti myös sijoittaa yhtiöön.

– Hän huokasi ja kuunteli minua kolme minuuttia. En ehtinyt edes kertomaan koko asiaani, kun hän tuumasi, että ´olen ollut mukana 10 000 kertaa paremmissa projekteissa teidän juttuunne verrattuna, teillä on promillen mahdollisuus onnistua, minua ärsyttää, että käytin tähän puhelinkeskusteluun 3 minuuttia elämästäni`.

Syrjänen mietti hetken, vastaisiko sanavalmiina kaverina yhtä terävästi takaisin, mutta päätti pitää kielenkantansa kurissa.

– Sanoin pelkästään ´kiitos, kuulemiin´. Tämä firma ja peli on Jussille kuin lapsi. En halunnut lähteä mukaan sanasotaan, vaikka olen aina ollut vähän suulas.

Grillikatoksesta on pallonheittomatka SyraWisen "keskusvarastolle", jonka löytää parhaiten suunnistamalla suoraan Syrjäsen pihalla olevaan autotalliin. Rakennukseen, jonka ovet talon rakennuttaja vähintäänkin persoonallisesti suunnitteli avautuvan pihan, ei kadun suuntaan.

Ovien takana pahvilaatikkopinot nojaavat seinää vasten odottaen toimitusta maailmalle. Syrjänen avaa yhden ja esittelee Rescuebusters EduCycle AR – peliä joka opettaa rakentamaan maailmaa puhtain menetelmin.

– Koulu- ja opetusalan lisäksi meidän uniikin pelin voi sijoittaa melkeinpä mihin tahansa ympäristöön. Yritysmaailmaan, kiinteistöturvallisuuteen, Syrjänen listaa.

– Kapeamman skaalan tuotteelta mielenkiinto voisi mennä nopeasti, mutta meidän pelillä se on paljon laajempi.

"Menestyksenhaluni on iso"

Syrjänen odottaa lähitulevaisuudelta "isoja sijoituksia ja diiliä". Varsinkin nyt kun SyraWise ja Rescuebusters ovat saaneet lisää tunnettuutta ja huomiota.

– Emiraateissa neuvottelemme ison ympäristöalan yrityksen kanssa. Peliä on niin helppo muokata, hankkia siihen lisää osia. Myyntituotteet ovat nyt valmiina. On aika katsoa mihin minusta ja Jussista on.

– Toinen sijoituskierros on nyt menossa. Ajatustyö on koko ajan käynnissä siitä, miten saisimme tuotteen maaliin. Kesällä tämä on tietysti ollut vähän hankalampaa.

Syrjänen myöntää, että pitkäaikainen kaveruus Raution kanssa tuo omat mausteensa yhteisyrittäjyyteen.

– Kyllä me välillä otamme yhteen. Olemme molemmat adhd-ihmisiä omine ideoineen ja jääräpäisyyksineen. Toisaalta yhdessä matkustaminen on rentoa, pystymme puhumaan asioista suoraan, ja tiedämme niistä alamäistäkin, joiden aikana voimme tukea toinen toistamme.

Ruuti ja Ukko yrittävät yhä saada itselleen pallonheittäjää. Syrjänen linkoaa pallon grillikodan suuntaan saaden koirat säntäämään esineen perään, ja summaa kokemaansa.

– Sairaudet ei ole persoonaani muuttaneet. Mulla on aina kuppi "puoliksi täysi" ja elän elämää eteenpäin katsoen enkä menneisyydessä märehtien. Menestyksenhaluni on iso ja olen päättänyt tehdä kaiken sen eteen. Luotan tässäkin siihen karmaan.

– Neljänkympin kriisi? Tuskinpa sellaista tulee, kun kriisiä ei tullut kolmenkympin kohdallakaan. Harrikka kuuluu kuulemma sitten viidenkympin kriisiin, mutta minulla on niitä ollut jo kolme, Syrjänen nauraa.

Juttu julkaistu Yrittäjä-lehdessä 4/2018

Teksti

Pasi Lehtinen

pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi

Kuvat

Tommi Anttonen