Etsi

Yrittäjyys

Vaatealan yrittäjä on vaihtanut liiketoimintamalliaan pariin otteeseen –"Kipuilen toisinaan maailmanparantaja- ja bisnes-Soile-Marian välillä"

Soile-Maria Linnemäki aloitti vaatelainaamonsa ideologisista syistä harrastuspohjalta. Sittemmin ketjusta on tullut päivätyö ja aikaa jää liiketoiminnan kehittämiseen.

Harrastuksen ja intohimon muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi ei ole aina aivan yksinkertaista.

Soile-Maria Linnemäki perusti vaatelainaamo Vaatepuun Järvenpäähän intohimosta kestävämpään kulutukseen vuonna 2013.

Vaatelainaamon jäsen voi hakea vaatteita ja asusteita lainaan pariksi viikoksi, jonka jälkeen voi vaihtaa uudet tuotteet. Vastaava konsepti löytyi tuolloin Helsingissä, mutta ei vielä Järvenpäästä.

Inhimo järkevämpään vaatteiden käyttöön lähti omasta varastosta. Kertakäyttöisiä ja kierosaumaisia halpisvaatteita löytyi yllättävän paljon.

– Asumme Järvenpäässä rintamamiestalossa, ja varastotilaa on paljon, joten sinne vaatteita oli helppo säilöä. Kokosin vaatteitani kolmeen kasaan, joista yksi oli ei voi enää käyttää -kasa. Se kasvoi suureksi ja mietin, miten olin voinut ostaa vaatteita niin ajattelemattomasti, Linnemäki kertoo.

Kestäviä ja kestävästi tuotettuja vaatteita toki on, mutta niissä on kova hintalappu. Vaatelainaamosta vaatteen sai käyttöön huokeammalla, jolloin pääsi testaamaan eri merkkejä ilman pelkoa hutiostoksista. 

Helsingissä toiminut vaatelainaamo muutti Linnemäen suhtautumisen koko pukeutumiseen.

– Pukeutumiseen tuli riemu ja ilo. Ennen halusin vaatteet itselle, mutta luovuin siitä. Voin nauttia kauniista asioista, mutta niitä ei tarvitse omistaa, Linnemäki kertoo.

Ideologiasta liiketoiminnasta

Juhlapukuja on vuokrattu jo pitkään, mutta arkipukeutumiseen suunnatut vaatelainaamot ovat vielä suhteellisen uusi ilmiö.

Ensimmäinen Vaatepuu sai vaatteita ilmaiseksi näkyvyyttä vastaan suunnittelijoilta sekä muilla sopimuksilla. Kun vaatelainaamoita alkoi olla enemmän, suunnittelijat eivät voineet enää antaa mallistoistaan useita kappaleita ilmaiseksi eteenpäin, joten Vaatepuu alkoivat sisäänostaa vaatteita vaatekauppojen tapaan.

– Vaatepuu toimi pitkään ideologiapohjalta omilla rahoillani. Kävin päivätöissä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkostossa, ja vaatelainaamo oli enemmän rankka harrastus. Neljään ensimmäiseen vuoteen siitä ei jäänyt minulle mitään käteen, Linnemäki kertoo.

Vuonna 2017 Vaatepuu oli laajentunut Järvenpäästä Turkuun, Helsinkiin ja Tampereelle, eli toimipisteitä oli neljä. Toisen äitiysloman jälkeen Linnemäki ei enää palannut järjestötöihinsä, vaan keskittyi Vaatepuuhun. Silloin myös liiketoimintamallin piti muuttua taloudellisesti kannattavaksi.

– Tajusin, että tämä toiminta menee eteenpäin. Samalla ilmastoahdistus kasvoi, ja ajattelin, että tämä on tulevaisuutta, hän sanoo.

Liiketoimintamalli uusiksi

Linnemäki lanseerasi uuden hinnoittelumallin toiminnalleen, jonka periaatteen hän sovelsi hollantilaisen Lena Fashion Libraryn mallista. Nykyään asiakas maksaa puolen vuoden jäsenyydestä halvimmillaan 150 euroa ja saa sillä 100 pistettä. Sillä voi saada esimerkiksi puuvillatunikan ja korvakorut kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen ne palautetaan ja tilalle voi hakea uudet 100 pisteen tuotteet.

Kalliimmissa jäsenyyksissä on kalliimpia merkkejä ja juhlavampia asuja. Valikoimaa pitää olla kaikkiin tarpeisiin ja hintaluokkiin sekä useita eri kokoja. Tarjolla olevien merkkien täytyy myös jakaa yrityksen arvopohja, sillä siitä koko yrityksen idea lähti.

– Olen miettinyt, voisinko myydä vanhempia pois, mutta silloin toimisin sitä vastaan, mitä varten tämän alun perin perustin. Olen monta kertaa joutunut miettimään, miksi olemme olemassa ja miten toimintaa kehitetään, Linnemäki kertoo.

Myös materiaalit ovat mietityttäneet Linnemäkeä. Villa ja silkki ovat arvokkaita ja haluttuja materiaaleja, mutta ne kestävät jatkuvaa käyttöä ja pesemistä huonoiten. Polyesteri on kestävä, mutta ei ekologiesti hyvä valinta.

- Rahaa tekisin juhlapuvuilla, mutta jälleen palaan siihen, miksi olemme olemassa. Tavoite on tarjota naisille vaihtelua arkeen. Kipuilen toisinaan maailmanparantaja- ja bines-Soile-Marian välillä, hän sanoo.

Kasvua kumppanien kanssa

Vaatepuu kierrättää lainattavia vaatteitaan kolmen oman pisteen välillä, minkä lisäksi sillä on myös toimipiste Turussa yhdessä Punaisen Norsun kanssa sekä Koto Design Marketin kanssa Jyväskylässä. Jatkossa kumppanuuksia voi olla lisää.

Linnemäen tavoite on kasvattaa toimintaa niin, että voisi tarjota vastuullista pukeutumispalvelua kaikille suomalaisille naisille.

– Sen olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan kasvua voi hakea kumppanuuksien kautta, Linnemäki kertoo.

Vaatepuu ja pesulapalvelu SOL ovat solmineet kumppanuuden vaatteiden palalutusta varten. Jos tämä myös pesettää vaatteet SOLissa, 10 euron kuljetusmaksu on ilmainen. Kumppanien kanssa uusia palvelukonsepteja voi kehittää jatkossakin.

Kilpailua ihmisten ajasta

Nykyään Vaatepuu työllistää vajaa kymmenen työntekijää, ja Linnemäki ei enää tee itse vuoroja liikkeissä, vaan keskittyy kehittämiseen.

Vaatelainaamon haaste on kivijalkaliikkeen sijainti sekä verkkokauppa. Kiireiset asiakkaat kääntyvät usein verkkokaupan puoleen.

– Vaatelainaamon pitäisi olla helppo ja joustava. Olen kaksi vuotta puhunut, että digitalisoin palvelun, mutta se on hidasta, sillä vaikka perinteiselle verkkokaupalle on valmiita pohjia, tälle mallille ne eivät sovi. Zalando-tyyppisten verkkokauppajättien kanssa en voi kilpailla, mutta yritän saada jonkinlaista katalogia.

Ulkopuolista rahoitusta Vaatepuulla ei toistaiseksi ole.

– Mietin asiakkaita ja menekkiä. Vaatteen pitää olla monikäyttöinen ja kestävä, jotta saan omani pois ja voittoakin. Vaatteen täytyy käydä monelle vartalotyypille. Mietin myös, kuinka nopeasti voin realisoida vaatteen rahaksi, jos tiukka paikka tulee. Siksi en voi sijoittaa paljon kreiseihin uniikkivaatteisiin, Linnemäki summaa.

Järvenpään liikkeessä Vaatepuu kokeilee perusvaatteiden, kuten sukkahousujen ja aluspaitojen myyntiä sekä lainaamon ja second hand -myymälän yhdistelmää. Liiketoimintamalli voi siis kehittyä vielä.

– Yksityishenkilöt ovat kysyneet, voisinko ottaa käytettyjä vaatteita lainaamoon, koska niitä ei haluta myydä pilkkahintaan kirpputoreilla. Toistaiseksi en voi niitä ostaa. Uskon, että vinteillä ja kellareissa kytee laatuvaatteiden pommi, johon voisi kehittää ratkaisuja.

 

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi