Veljen kuolema ja parisuhteen päättyminen käynnistivät Laurin syöksykierteen: ”Yrittäjyys on rankka kuuri”

Lauri Aaltio on omien sanojensa mukaan vedenjakajalla. 42-vuotias yrittäjä pohtii yrityksensä hakemista konkurssiin.

Tunteitaan mies purkaa blogissa, jossa käydään läpi muun muassa yrityksen tiimin hajoamista ja yrittäjän yksityiselämän vaikeuksia.

Vaikeudet alkoivat veljen kuolemasta.

”Tiimillä pitäisi olla kriisinkestoa. Ihmisille sattuu kaikenlaista, ihmisiä kuolee ja sairastuu, läheisille voi tapahtua vaikka mitä ja itsellesikin. Nyt sattui käymään niin, että veljeni kuoli pari vuotta sitten kesäkuussa. Työkykyni loppui siihen ja palautui hieman parin kuukauden jälkeen elokuussa, kun rakentelin mökillä. Syyskuussa osakas jonka kanssa olimme yritystä rakentaneen, lähti yrityksestä. Tyttöystävä viimeisteli sitten vielä jättämällä minut. Sen jälkeen työkyky meni nollaan uudestaan. Meillä oli yksi jatkuva keikka myytynä, jonka varassa sinnittelimme kevääseen. Myynti oli loppunut jo siis kesäkuussa, koska olin ainut myyjä” (suora lainaus blogista).

Tällä hetkellä Aaltion työkyky on jo parempi.

– Veljen kuolema oli liian iso osuma. Se on selvää. Työkyky meni ensin kokonaanja sitten palautui ajoittain aina välillä. Nyt on mennyt kaksi vuotta ja työkyky on taas palannut. Haasteena on eriyttää sen tekemä tuho ja se, missä toimin itse yrityksen suhteen haitallisesti.

”Tuotekokeilun ei pitänyt olla kohtalokas”

Aaltion yritys Jukola7 myy Koho-tuotetta. Kyseessä on vesipumpun lisälaite, joka pitää imuvesiputken oikealla korkeudella järvessä. Tuote on edelleen myynnissä rautakaupoissa.

– En ole vielä konkurssissa. Firmassa ei ole muuta vikaa kuin että se on kutistunut yhden hengen yritykseksi eikä keikkaa ole. Yritys on tullut rymisten alas parin sadan tuhannen euron liikevaihdosta.

Nyt Aaltio toivoo, että saisi vielä yrityksen jaloilleen ja uuteen kiitoon.

– Blogini sai LinkedIn-palvelussa yllättävän paljon huomiota ja ajattelin, että ei tarvitsisi olla kovin suuri konversioprosentti, jos vaikka puoli prosenttia blogini lukijoista ostaisi jotain yritykseltäni.

Alun perin konsultointia varten perustetun firman tavoitteena oli tuottaa voittoa sen verran, että voitolla voidaan testata uuden tuotteen lanseeraamista rautakauppa-asiakkaille.

”Putiikkimme tuotti sen verran, että tuotekokeilun ei pitänyt olla kohtalokas. Harmi vaan että yritys toimii dynaamisesti muuttuvassa maailmassa ja on itsekin dynaamisesti liikkeessä. Kaksi asiaa meni kerralla pieleen, konsultointibusiness lopahti ja tuotteen vieminen markkinaan meni pieleen samaan aikaan”, Aaltio kirjoittaa blogissaan.

– Eli lähdin Kohon kanssa talvea vasten Venäjälle niin kuin Napoleon ja Hitler aikoinaan. Oli nähtävissä, että talvi hyydyttää vankkurit ja miehet jäätyvät saveen.

Nämä kaikki menivät pieleen

Aaltio listaa blogissa useita yksittäisiä asioita, jotka olisi pitänyt tehdä paremmin. Tai jotka olisi ylipäätään pitänyt tehdä. Yksi kohta liittyy arvonlisäveroihin.

”Ne pitää ensin maksaa, eli kassassa pitää olla rahaa tähän. Toki alvit saa takaisin myöhemmin, mutta ne pitää ensin ihan oikeasti maksaa kun ostat tuotteita tai palveluita. Totta helvetissä minä olin tehnyt tätä ennenkin mutta nyt se unohtui laskelmista. Olisi pitänyt tehdä 12 kuukauden kassavirtalaskelma. Olisi pitänyt olla realistinen myyntiennuste konsultointityölle. Nyt menin vain fiiliksen varassa.”

Haasteita tuli eteen myös logistiikassa, etenkin varastointikustannuksissa.

”Yritin ehtiä tuotteella tulevan kesän markkinaan enkä ehtinyt. Eli tuotteet tulivat siten 6 kuukautta liian aikaisin varastoon ja niiden varastointi maksoi siten enemmän. Maksoin junakuljetuksen Kiina-Venäjä-Suomi, joka oli kalliimpi kuin laivarahti.”

Markkinoinnissa ongelmaksi koituivat oman yksityiselämän aiheuttamat rasitteet. Virtaa ei enää yksinkertaisesti ollut tuotteen markkinoimiseen.

”Yrityksen hidas hivuttaminen, huoli menetetystä rahasta sai lopulta yliotteen. Ihminen kestää stressiä tietyn aikaa mutta ei loputtomasti. Aloin pelätä kaikkia yritykseen liittyviä asioita. Soitto veljen kuolemasta tuli töihin ja leimasi pelon yrityksen tiloihin. En lopulta voinut enää mennä yrityksen tiloihin enkä avaamaan tietokonetta.”

”Realismi puuttuu startup-hypetyksestä”

Aaltio on pannut merkille, että etenkin startup-maailmassa on paljon hypeä yrityksen perustamisesta. Osa siitä on hänen mielestään liioiteltua ja perustuu vääriin olettamuksiin.

– Realismi puuttuu aika usein täydellisesti. On mielenkiintoinen ristiriita, että on paljon yrittäjiä, jotka tekevät oikeasti jotain ja elättävät itsensä ja sitten on startup-kupla. On hyvä, että kiinnostusta riittää uusien yritysten perustamiseen. Samalla olisi hyvä miettiä, miten realismin ja hypen voisi yhdistää hyvällä tavalla. Jos on inhorealisti, ei lähde yrittämään uutta firmaa, koska tietää, että 90 prosenttia niistä epäonnistuu. Startupiin lähtevät vain ne, jotka uskovat, että 10 prosenttia onnistuu.

– Mediassa tuodaan yliedustetusti esiin valtavia onnistumisia. Mielestäni pitäisi kertoa enemmän siitä tylsästä arjesta, siitä miten pieniä yrityksiä pyöritetään.

Blogiaan Aaltio luonnehtii oppimisprosessiksi seitsemän vuoden yrittäjyyden ajalta. Hän ruotii tekstissään avoimesti omia epäonnistumisiaan.

”Yrittäjyys on rankka kuuri”

Kaiken kokemansa jälkeen Aaltio suhtautuu yrittäjyyteen ristiriitaisin tuntein.

– Yrittäjyys on rankka kuuri. Jos haluaa elää rikkaasti ja voimallisesti, kannattaa kokeilla yrittäjyyttä, mutta se on aika rankkaa touhua, ihan eri hommaa kuin toisella kökkiminen. Kannattaa siis varoa.

Aaltio on ollut ennen yrityksen perustamista töissä isossa kansainvälisessä konsernissa.

– Se oli tavallaan kuin olisi ollut päiväkodissa. Yrittäjyys käy tunteisiin ja se on luonnollista, etenkin jos on omilla rahoilla liikkeellä. Kyllähän se vituttaa, jos menettää kaiken.

Kuva: Lauri Aaltion albumi

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi