Etsi

Laki

YLE: Sääntö-Suomi rajoittaa luonnonyrttien käyttöä elintarvikkeissa – Yrittäjä maustaa oluitaan sääntöjä taivuttaen

Alan toimijat kokevat, että Suomessa sääntöjä noudatetaan tiukemmin kuin muissa EU-maissa. 

Luonnonyrtit ovat olleet trendikkäitä viime vuosina ja niiden tunnistamista sekä käyttöä varten järjestetään kurssejakin. Kaupallisessa käytössä niitä kuitenkin rajoitetaan.

Yle kertoo jutussaan, että aikaisemmin luonnonyrttien, kuten pakurin, käyttö oli vapaampaa, kunnes vuonna 2011, jolloin Evira, nykyinen Ruokavirasto kielsi pakurijauheet ja -uutteet markkinoilta, koska niillä ei ollut EU-tulkinnan mukaan merkittävää elintarvikekäyttöä ennen toukokuuta 1997.

Pakurin perinteinen käyttö teenä ja ravintolisinä sallittiin, kun osoitettiin tarpeeksi näyttöä merkittävästä perinteisestä käytöstä. Kehitteillä oli uusia tuotteita markkinoille.

Luonnontuotealan kattojärjestön Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen kertoo Ylen haastattelussa, että takapakkia tuli, kun huomattiin, että mitään ei saa tehdä.

– On hyvin vähän raaka-aineita, joita saa käyttää, hän sanoo.

Olut maustuu pakurilla

Fiskarsin Panimossa oluet maustuvat pakurilla, siankärsämölle, pujolla, mesiangervolla, kanervalla ja apilalla. Osa kuntien viranomaisista tulkitsee, että näitä ei saisi käyttää juomissa, vaan ainoastaan mausteina, teessä tai ravintolisinä. Alkoholijuomissa, kuten ginissä, säännöt ovat vapaammat.

– Olemme ajatelleet, että mekin saamme oluemme niillä maustaa, jos niitä saa käyttää jossain syötävässä tai juotavassa muodossa muuallakin, esimerkiksi ravintolassa, Fiskarsin Panimon Jari Leinonen sanoo.

Fiskarsin oluet maustuvat pakuriteellä, eikä suoraan pakuria lisäämällä, sillä Valvira puuttui asiaan.

Ruotsissa eri tulkinta

Suomen kunnissa ja EU-maissa sääntöjä tulkitaan eri tavoin. Ruotsissa saa valmistaa tuotteita ruusujuuresta, Suomessa ei, mutta ruotsalaisen brändin tuotetta voi löytyä suomalaisen kaupan hyllyiltä. Se harmittaa yrittäjiä. Tosin pakurikääpää Ruotsissa ei saa myydä edes teenä.

Alan toimijat kokevat, että Suomessa sääntöjä noudatetaan tiukemmin kuin muissa EU-maissa. 

Kunnat tekevät elintarvikevalvontaa itsenäisinä viranomaisina ja terveystarkastajilla on oikeus puuttua puutoksiin. Ruokavirastolla on ohjaava ja kouluttava rooli.

– Valvontaa tehdään pistokoeluontoisesti, eli kaikkia tuotteita ei tulla välttämättä koskaan valvomaan ja yritysten pitäisi tehdä sen mukaan korjaukset muihin tuotteisiin, Ruokaviraston ylitarkastaja Anna Mizrahin sanoo.

Luonnontuotteiden hyödyntäminen vaatii uuselintarvikeluvan, jonka prosessi vie puoli vuotta. 

Suomalaiset luonnon tuotteet ovat puhtaita, eivätkä vaadi esimerkiksi juurikaan kastelua, jolloin vesijalanjälki jää pieneksi.

– Ei ole mitään järkeä rahdata superfoodeja maailman ääristä ties mistä olosuhteista. Toivoisin, että pystyisimme käyttämään paukkuja enemmän selvittelyyn, jotta saisimme kasvejamme käyttöön, Birgitta Partanen sanoo Ylelle.

 

Lue Ylen juttu täältä.  

 

Toimitus

toimitus (at) yrittajat.fi