Automyyjänä uran tehnyt Jyrki lähti alalle, jolla moni yrittäjä on lopettanut: ”Tavoitteena jatkaa syksyyn ja katsoa, miten jaksan”

Hämeenlinnan keskustan kadunkulma, jossa Jyrki Häggmanin elintarvikekioski sijaitsee, on varsin otollinen sijainti kioskille. Lähimpään ruokakauppaan on satoja metrejä.

Samaisessa kulmauksessa toimi vuosia R-Kioski, mutta konsernin myynnin jälkeen kioski lakkautettiin ja liiketila myytiin.

Häggman äkkäsi mahdollisuuden runsas vuosi sitten.

– Olin ollut autoalalla hieman yli 30 vuotta. Automyyjänä, myyntipäällikkönä ja autotalon johtajana. Olen edustanut useita merkkejä ja parhaimmillaan minulla oli yli 50 alaista.

Tulevaisuudensuunnitelmat tulivat ajankohtaisiksi, kun Häggmanin olisi pitänyt siirtyä Helsingin Herttoniemeen.

– Yhtenä päivänä ajoin uuteen työpäaikkaan ja totesin, että toista kertaa en halua ajaa. Se on melko raaka matka. Kolme tuntia päivässä ei tahtonut riittää matkustamiseen.

Yrittäjäkokemusta miehellä ei ole ollut, ellei sellaiseksi lasketa vaimon yritystoiminnan seuraamista. Vaimon kampaamoliike on kadun toisella puolella.

”Jatkan niin kauan kun on hauskaa”

Kun Häggman päätti ostaa kioskin liiketilat, hän mietti hetken, mitä tiloilla tekisi.

– Päädyin jatkamaan kioskitoimintaa. Tila on henkilökohtaisessa omistuksessa ja yritys siinä vuokralla. Olen elämäni aikana tehnyt niin paljon paineenalaista työtä ja kokenut autokaupassa 90-luvun laman, että en halunnut lähteä vuokratilaan, jolloin minulla olisi ollut paineet vuokrien maksusta. Lähdin sillä mentaliteetilla, että laitan kioskin pystyyn ja jatkan niin kauan kun on hauskaa. Sitten kun ei ole enää hauskaa, myyn tai vuokraan liiketilan ja luovun kioskista.

Kioskin ympäristössä on paljon asuntoja. Ikääntyvää väestöä on runsaasti. Se on Häggmanin etu, samoin kuin se, että lähistöllä on paljon yrittäjiä, jotka käyttävät kioskin palveluita.

– Tällaiselle kioskille on tässä tarvetta, se on selvä asia. Vanhemmat ihmiset käyvät ostamassa peruselintarvikkeita, mutta suurin osa asiakkaista on paikallisia yrittäjiä ja heidän työntekijöitään. Osa ikäihmisistä käy kioskilla ihan terapiamielessä, keskustelemassa.

Pitkästä myyntialan kokemuksesta on ollut Häggmanille hyötyä myös kioskiyrittäjänä.

– Tervehdin jokaista asiakasta. Monessa paikassa ei sellaista nykyisin näe. Juttelen asiakkaiden kanssa, he tykkäävät siitä. Omalla käytöksellä saa paljon aikaan. Joskus autokaupassa tapasin kysyä henkilökunnalta, miksi he eivät tervehdi asiakkaita. Se ei maksa mitään ja sillä saa kaikille hyvän mielen.

Häggman myöntää lähteneensä alalle, jolla moni yrittäjä on lopettanut.

– Onhan tämä rohkea valinta. Kun avasin, ihmisiä tuli katsomaan Iittalasta asti. Oli niin erikoista, kun joku avasi yksityisen kioskin.

– Toisaalta minulla ei ole tässä mitään riskiä, kun pelaan omilla rahoillani. Eikä minulla ole mitään pakkoa olla yrittäjä taloudelliselta kannalta. Kohta on vuosi mennyt ja asiakkaita on tullut koko ajan lisää. Ensimmäinen tavoitteeni oli katsoa vuosi. Nyt katson syksyyn, miten jaksan siinä vaiheessa.

”Paljosta on luovuttava, kun yksin tekee”

Jaksaminen on välillä koetuksella, sillä Häggmanin työpäivä alkaa seitsemän maissa ja päättyy 12 tuntia myöhemmin.

– Paljosta on luovuttava, kun yksin tekee. Esimerkiksi harrastuksista ja mökkeilystä. Sunnuntaisin on pakko pitää kioski kiinni, muuten tilttaa.

Yrittäjällä on tarvittaessa yhdet apukädet. Paikallinen kevytyrittäjä käy välillä auttamassa kassan takana.

– Välillä on todella raskasta. Kun ei tämä ole pelkästään sitä, että odottelee asiakkaita sisälle. Silti on muistettava, että tämä on täysin vapaaehtoista. Kukaan ei käske eikä pakota yrittämään. Alussa tämä ei tuntunut edes työltä, kun olin niin into piukeana. En vielä siinä vaiheessa ymmärtänyt, kuinka paljon tämä sitoo.

Kesät ovat kioskiyrittäjälle mieluisaa aikaa, koska jäätelö- ja makeismyynti kasvaa selvästi.

– Täytettyjä sämpyöitä, panineja, valmisruoka-annoksia. Kananmuniakin myin alussa, mutta niistä olen luopunut. Veivät turhaan hyllytilaa. Tässä hommassa on hakemista siinä, että hyllyssä pitää oikeaa tavaraa. Se vaatii harjoittelua. Minulla on kokemusta vain autoista ja maatalouskoneista, vaikea tietää millaista tikkaria ihmiset hakevat.

Markkinointia Häggman ei ole harrastanut. Sana kiirii asiakkaalta toiselle.

– Mitä minä edes mainostaisin? Ketjuilla se toimii, kun kaikissa kioskeissa on samat tuotteet ja tarjoukset.

Teksti ja kuvat: Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi