Mentoriksi siirtyneellä Maria Drockilalla huoli pienyrittäjistä: ”Kävi tuuri, että ehdin lopettaa Kynttiläpajan ennen koronaa”
Joulukuussa Maria Drockila lopetti Kynttiläpajan, ja siirtyi täysipäiväiseksi terapia- ja mentorointiyrittäjäksi. Koronakriisin vuoksi iso osa asiakastapaamisista on siirretty eteenpäin ja osa on muuttunut etävastaanotoiksi.
Maria Drockila Oy:n taloutta koronakriisi ei vielä heilauta.
– Minua ei henkilökohtaisesti talouden tasolla huoleta, mutta mietin sitä, millaisia vaikutuksia tästä tulee sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä yrittäjille, heidän perheilleen ja jopa seuraaville sukupolville. Minulla kävi tuuri, että ehdin lopettaa kynttiläliiketoiminnan alta pois. Jos en olisi lopettanut, en olisi henkilökohtaisesti niin rauhallisin mielin.
Maria Drockilan yritys ryhtyi tarjoamaan terapiaa, mentorointia ja työnohjausta vuonna 2017 niin yksityisille kuin yrityksille. Hän opiskeli uudelle alalle yrittämisen ohella. Hän toimii kouluttajana Tommi Hellstenin perustamamassa Ihminen tavattavissa -kasvuryhmässa, joka on nelivuotinen koulutusohjelma.
– Minulla oli keväälle useita omia terapiaryhmiä sovittuna, mitkä kaikki ovat peruuntuneet. Vedän muun muassa taideterapiapajoja ja erilaisia ryhmiä yksityishenkilöille. Olen yrittänyt toimia kriisitilanteessa asiakaslähtöisesti.
Drockila: ”Niin kauan kuin aurinko nousee, niin aina on uusi päivä”
Maria Drockila Kynttiläpaja aloitti toimintansa vuonna 1998 Drockilan ollessa 19-vuotias. Kotimainen käsityöbisnes työllisti joulusesonkien aikaan noin sata henkilöä omissa kausi- ja popup-myymälöissä sekä kynttiläpajassa. Nyt Drockila on yksinyrittäjä.
– Nyt kriisissä täytyy säilyttää toimintakyky, maltti ja luottamus. Kuulen hätää ja paniikkia, kun keskustelen ihmisten kanssa, ja olen pyrkinyt olemaan tukena. Näen asian niin, että niin kauan kuin aurinko nousee, niin aina on uusi päivä. Niin kauan kuin asiat ovat jotenkin, niin ne voivat mennä aina parempaan suuntaan.
– Henkilökohtaisella tasolla olen elämässäni kokenut kipuja ihmisenä ja yrittäjänä, ja vastoinkäymiset ovat kaikki kääntyneet elämässä vahvuuksiksi. En voi sanoa, että se olisi tässä tilanteessa muille ihmisille taikasana, mutta näin on käynyt omassa elämässäni, hän pohtii.
Koronakriisi ja koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi tehdyt rajoitustoimet ovat kolhineet yrityksiä, pieniä ja suuria, rankasti viime viikkoina.
– Tässä joutuu paljon kannattaviakin yrityksiä lopettamaan, koska kassavirta loppuu, mutta kriisi kaataa myös yrityksiä, joiden toimintaedellytykset jo ennen kriisiä ovat olleet heikot. Tämä muuttaa markkinatilannetta positiiviseksi niille, joiden liiketoiminta toimii. Vaikka, vielä ei pystykään näkemään selvästi sitä, mitä hyvää kriisistä voi seurata.
Kynttiläpajan taru päättyi
Drockilan mukaan Kynttiläpajan liiketoiminnan kehittäminen olisi vaatinut isompia satsauksia, kuten myymäläketjun kasvattamista tai kansainvälistymistä. Kuitenkin yrittäjän kiinnostus oli jo mentorointipalveluissa.
– Oli pakko antaa sydän sille tärkeimmälle kiinnostuksenkohteelle, jotta voi pärjätä siinä. Perustin Kynttiläpajan hirveän nuorena.
Maria Drockila kertaa reilua 20 vuotta, joina vuosina hän toimi työnantajayrittäjänä käsityöalalla. Noihin vuosiin mahtuu muun muassa Kiinan tuonnin läpilyönti Suomen markkinoille, joka muutti kaupan alaa.
– Teimme käsityönä kynttilät, ja toiminnalle naurettiin, kun lähes kaikki muut siirsivät tuotannon Kiinaan, Viroon tai Puolaan. Vaikka tuotantomme oli pientä, se oli kaunista. Kuitenkin arvot ovat pikkuhiljaa kääntynyt toisin päin. Näin käsityöyrittäjänä myös sen, kun arvot tulivat muotiin yritysviestinnässä myös muilla aloilla.
Hän sanoo, ettei ihmettele maailmanlaajuisen viruspandemian syntymistä.
– En ole jatkuvaan talouskasvuun koskaan uskonut, mutta silti lähes kaikki elämme sen ehdoilla. Ei [globaali pandemia] tavallaan mikään yllätys ole, Kiinassa on ollut merkkejä. Nostan esiin ilmastonmuutoksen, globaalin väestönkasvun, kasvavan asukastiheyden ja globaalin liiketoiminnan.
Maria Drockila Kynttiläpaja selvisi vuoden 2008 finanssikriisistä nipin napin.
– Omat pääomat olivat silloin negatiiviset, mutta kuitenkin sieltä nousimme. Lisäksi päälle tulivat avioero, yksinhuoltajuus ja työuupumus. Kaikenlaisesta voi selvitä.
– Koronakriisi vaatii yhteisiä talkoita, ja meidän kaikkien tulee kantaa oma osamme tästä. Muutoin maan selkäranka katkeaa, jos ei vastuuta kanneta yhdessä. Omalta osaltani pyrin auttamaan yrittäjiä, joiden tukena toimin mentorina. Tuen myös ystäväyrittäjiä tässä tilanteessa, ja kannan vastuuta lähipiirissä.
Riikka Koskenranta
riikka.koskenranta (at) yrittajat.fi
