Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Korona

Tapahtumayrittäjä laati itsemurhaviestin ja eli hetken kerrallaan kunnes elämä voitti – lähettää nyt avoimen kirjeen hallitukselle: "Aiotte tuhota meidät"

Tapahtuma-alan yrittäjä oli lähellä itsemurhaa ja lähettää nyt suoran viestin hallitukselle. Lue avoin kirje tästä artikkelista.

Vuonna 2016 Lotta Ansakorven elämä oli lähellä loppua yrityksen konkurssin aiheuttamien velkojen ja henkisen romahduksen seurauksena.

Konkurssi jätti satojen tuhansien eurojen velat ja ahdistuksen, joka oli lähellä johtaa itsemurhaan.

– Konkurssi aiheutti lumipalloefektin, jossa ongelmat kertaantuivat. Uskoni tulevaisuuteen loppui ja koin yhdeksi vaihtoehdoksi elämäni päättämisen. Muistan tehneeni omassa arjessani päätöksiä elää kolme tuntia kerrallaan, sitten saisin luovuttaa. Tein myös jäähyväiskirjeen ja suunnittelin omat hautajaiseni.

Lopulta elämä voitti, sillä Ansakorpi ei kestänyt ajatusta omien läheistensä kärsimyksestä, jos hän päätyisi lopulliseen ratkaisuun. Eikä hän oikeastaan halunnut edes kuolla, elämäntilanne vain oli sietämätön.

Käännekohta parempaan oli kutsu saapua puhumaan konkurssista ja sen seurauksista sen jälkeen, kun Ansakorpi oli uskaltautunut kertomaan kokemuksistaan julkisesti.

– Minut pyydettiin puhumaan erääseen yrittäjien aamiaistilaisuuteen. Keikan jälkeen kuulijoiden vastaanotto oli huikea. Tajusin, miten mieletön voima on sillä, että puhuu vaikeuksistaan. Edelleen moni yrittäjä kokee, ettei voi puhua epäonnistumisista. Konkurssi ja velat ovat tabuja.

"Emme voi uhrata kokonaista teollisuutta"

Ansakorpi päätti kirjoittaa kirjan, joka avaisi rankkoja kokemuksia syvällisemmin. Vaihtoehtona kuolema -teoksen julkaisun jälkeen hän on saanut satoja viestejä ihmisiltä, jotka kaipaavat vertaistukea ja haluavat kertoa oman tarinansa.

Viestit ovat synkentyneen kuluvan kevään aikana.

– Mietin, että jotain tässä on tehtävä. Siksi päätin kirjoittaa avoimen kirjeen hallitukselle.

Kirjettä on jaettu Facebookissa yli 800 kertaa.

Ansakorpi kirjoittaa kirjeessä:

"Viimeisin yhteydenotto tuli viime yönä tuntemattomalta yrittäjältä. Hänen yritystoimintansa on ollut kielletty tai kannattamattomaksi rajoitettu jo yli vuoden ajan, kuten minunkin. Hänellä on kuukausittaisia kuluja ja firman mukana on tuhoutumassa koko elämä. Hän kertoi, että on kuunnellut kirjani kuluneen vuoden aikana 4 kertaa".

– Viesteistä kumpuaa todellinen epätoivo. Siinä kohtaa, kun ihminen menettää toivon kokemuksen tulevaisuudesta, ollaan vaarallisilla vesillä. Silloin jaksaminen on äärirajoilla ja voi olla, että ihminen tekee lopullisen ratkaisun tilapäiseen ongelmaan.

Ansakorvella on tapahtuma-alan tuotantoyhtiö, mutta viime aikoina hän on kouluttautunut uudelle alalle terapeutiksi. Hän puhuu avoimessa kirjeessä ennen kaikkea muiden tapahtuma-alan yrittäjien puolesta ja vaatii pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitukselta pikaisia toimia.

– Tämä ei voi jatkua näin. Emme voi uhrata kokonaista teollisuutta. Meillä on dataa siitä, että tapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Tapahtumista ei ole tullut tartuntaketjuja ja silti alaa rajoitetaan voimakkaasti. Rajoitukset eivät myöskään ole vähentäneet tartuntoja. Samaan aikaan kauppakeskuksiin voi mennä monta sataa ihmistä.

Ote avoimesta kirjeestä:

"Enää ei voida katsoa edes yritysten liikevaihtoja, se juna meni jo aikoja sitten. Ei ole juurikaan terveitä yrityksiä jäljellä, ei kannattavaa liiketoimintaa, ei liikevaihdon laskua, kun liikevaihtoa ei ole! Eikä toistaiseksi tule, niin kauan kun rajoitukset ovat voimassa. Ja tämä on yksin rajoitusten syytä, eikä kannattamatonta liiketoimintaa!! Ja tähän teillä on kyllä faktoja ja tarkkoja lukuja minua pätevämmältä taholta yllinkyllin".

"Viesti kaikuu kuuroille korville"

Ansakorven mukaan koronatuet ovat vain murto-osa tapahtuma-alan liikevaihdosta ja kohdistuvat pieneen osaan tekijöistä. Hän itse on saanut yrittäjän työttömyyskorvausta ja yhden 3000 euron apurahan.

Onni oli kouluttautuminen toiselle alalle.

– Jos en olisi kouluttautunut terapeutiksi, minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selvitä. Päättäjille on vuoden verran kerrottu alan ammattilaisten suunnasta monta eri keinoa, miten yrittäjiä voi auttaa ja miten tukia voi kohdistaa. Tuntuu siltä, että vaikka kuinka huudetaan, viesti kaikuu kuuroille korville.

Ote avoimesta kirjeestä:

"Me tapahtuma-alalla emme pyydä teitä poistamaan rajoituksia ennen kuin se on riittävän terveysturvallista, me olemme tämän kyllä useasti sanoneet! Minä vaadin teiltä tasapuolista kohtelua meille taiteilijoille, freelancereille, yksinyrittäjille, tapahtuma-, ravintola- ja palvelualan ihmisille. Meille ihan tavallisille tyypeille, jotka maksamme verot, asumiset, vellit ja verkkarit. Se raha palautuu kyllä takaisin kiertoon. Sillä jos meidän 200 000 yrittäjää/työtekijää jää työttömyyskorvaukselle jatkossa, hävittäen mennessään myös työpaikat, niin se se vasta kalliiksi tulee."

Lotta Ansakorven avoin kirje hallitukselle

"Arvon päättäjät ja Suomen hallitus,

Kirjoitan nyt teille tämän avoimen kirjeen, koska en voi olla enää hiljaa. Minuun on ottanut lähiviikkojen ja kuukausien aikana useampi tapahtuma-, ravintola- ja palvelualan yrittäjä täysin murtuneena yhteyttä. 

He ottavat minuun yhteyttä, koska minä tiedän miltä tuntuu, kun elämä tuhoutuu ja kuinka lähellä olin itse tehdä lopullisen ratkaisun tilapäiseen ongelmaan viisi vuotta sitten. Minun elämäni tuhoutui viimeksi 2016 yhtiökumppanin tekemän petoksen seurauksena, jouduin asettamaan yhtiöni konkurssiin, menetin kaiken mitä minulla oli, velkaannuin satojatuhansia, ahdistuin valtavasti ja lopulta olin menettää myös henkeni. Kirjoitin aiheesta tositapahtumiin perustuvan kirjan nimeltä "Vaihtoehtona Kuolema" ja se on se syy, miksi tuntemattomat ihmiset ottavat minuun yhteyttä. Mutta nyt ei ole kyse minusta, eikä mun kirjasta. Minä selviän tästä jotenkin. Ehkä. 

Viimeisin yhteydenotto tuli viime yönä tuntemattomalta yrittäjältä. Hänen yritystoimintansa on ollut kielletty tai kannattamattomaksi rajoitettu jo yli vuoden ajan, kuten minunkin. Hänellä on kuukausittaisia kuluja ja firman mukana on tuhoutumassa koko elämä. Hän kertoi, että on kuunnellut kirjani kuluneen vuoden aikana 4 kertaa. Miksi? Koska yhtä monta kertaa hän on suunnittelut vakavasti itsensä tappamista. Kirjani auttaa häntä pysymään joten kuten elämänsyrjässä kiinni. Hän sanoi, että ainoa syy selviytymiseen tähän asti on ollut tarinani vertaistuki, että jos minä olen selvinnyt, hänkin selviää. Vielä yhden päivän. Hyvä niin. Mutta sitten hän jatkoi, että hän ei tiedä jaksaako hän tästä enää enempää, koska hän tietää että mitään ei ole enää tehtävissä. Hän katsoo päivä päivältä kun hänen elämäntyönsä ja elämänsä hiljalleen tuhoutuu silmien edessä. Koti lähtee alta. Puskurit on käytetty aikaa sitten ja velkaa on otettu selvitäkseen pandemian ajan, koska tukea luvattiin. Sitä ei ole tullut ja silti toimia ei saa. Ja nyt ei ole enää mitään tehtävissä ja kaikki menee alta. Jäljelle jää vain velat. 

Arvon päättäjät ja erityisesti Rouva Pääministeri: te sanoitte vuosi sitten ettei yksikään yritys tule menemään konkurssiin rajoitusten takia. Että te pidätte meistä huolen. Yksikään. Ymmärrän, että ei teilläkään ole ollut kristallipalloa vuosi sitten miten tämä tulee menemään, mutta tuossa asemassa oletan teillä silti olevan jotain talousosaamista ja edes vähäinen ymmärrys yrittäjyydestä Suomessa, koska te päättäjäthän niitä päätöksiä meitä yrittäjiä koskien teette.

En oikein tiedä, miten tämän kiroilematta ja fiksusti sanoisi, joten on se nyt perkele että sitä apua ei meille tapahtuma-alan ihmisille saada aikaiseksi, vaikka meidän perustuslaillinen oikeus elinkeinon harjoittamiseen on ollut jo yli vuoden kiellettyä!!! Onhan siellä ollut Mikko Kososet ja Vesalat ja Leppilammet ja monet muut erittäin pätevät alamme ihmiset moneen kertaan aivan selvällä suomenkielellä vieläpä kertomassa että miten!! Ei ole varmastikaan olemassa yhtä tukimuotoa joka sopisi kaikille ja emme sitä pyydäkään. Me pyydämme taloudellista apua ja vapauden tehdä kannattavasti töitä. Valtaosa meistä on ollut tyhjän päällä jo yli vuoden! 

Enää ei voida katsoa edes yritysten liikevaihtoja, se juna meni jo aikoja sitten. Ei ole juurikaan terveitä yrityksiä jäljellä, ei kannattavaa liiketoimintaa, ei liikevaihdon laskua, kun liikevaihtoa ei ole! Eikä toistaiseksi tule, niin kauan kun rajoitukset ovat voimassa. Ja tämä on yksin rajoitusten syytä, eikä kannattamatonta liiketoimintaa!! Ja tähän teillä on kyllä faktoja ja tarkkoja lukuja minua pätevämmältä taholta yllinkyllin. 

Apurahaperustaisen tuen lisäksi meille pitää tulla suoria tukia. Meidän taiteilijoiden apurahaperustainen tukeminen nimittäin tökkää ainakin kolmeen asiaan: ensinnäkin sen saaminen edellyttää yleensä jo pidempää uraa, eli vankkaa kokemusta ja menestystä alalta. Sitä ei ole uraansa aloittelevilla tai vähän aikaa toimineilla, eivätkä kaikki meistä ole niitä tähtiä. Toiseksi siinä pitää hakea rahoitusta taiteelliseen työhön, projektiin tmv, jota tässä tilanteessa ei ole mahdollista edes toteuttaa. Puhun nyt siis ensisijaisesti meistä esiintyvistä taiteilijoista. Kolmanneksi apurahan saa noin 10% kaikista hakijoista/haku, 90% jää ilman vaikka esityksiä saisi esittää normaalioloissa. 

Arvon hallitus, kertokaa lisäksi minulle miksi Finnair voi lentää täydellä koneella Helsingistä Lappiin lähtövalmisteluineen 2h kestävän ajan, sulloen nämä 200 matkustajaa vierekkäin pieneen putkeen, mutta teatterissa tai konsertissa maskipäässä turvaväleillä (ilmastoidussa isossa tilassa) istuminen on kielletty? Mikä peruste tälle aivan käsittämätömälle epätasa-arvoisuudelle on, että muutamaa alaa voidaan mielivaltaisesti rajoittaa, kun toiset saavat toimia lähes normaalisti?

Rouva Pääministeri, sinä olet arvatenkin tämän astisen elämäsi haastavimmassa työtilanteessa ja empatiani taakkaasi kohtaan on aitoa. Haluan kuitenkin sanoa sinulle ja kollegoillesi, että toistelemanne "nyt pitää vaan jaksaa" ja "olemme kaikki samassa veneessä" saa minut täydellisen raivon partaalle. Me emme todellakaan ole kaikki samassa veneessä ja tässä ei ole mistään jaksamisesta kysymys. Vaan toimeentulosta! Elinkeinon harjoittamisen perustuslaillisesta oikeudesta, joka meiltä tapahtuma-alalta on nyt tätä kirjoittaessa jo 13 kuukautta järjestelmällisesti ollut kielletty tai täysin kannattamattomaksi rajoitettu.

Ja tiedätkö mitä, minä olen toiselta ammatiltani koulutettu terapeutti. Minä näen tämän vaikutukset jo nyt ja pahoin pelkään, että meillä kenelläkään ei ole pienintäkään aavistusta siitä, kuinka kalliiksi tämä katastrofi vielä yhteiskunnalle tulee tulevaisuudessa. Tämä mitä nyt koitetaan pelastaa, maksetaan myöhemmin jossain muualla ja maksajana on sinun lapsesi.

Meidän tapahtuma-alan kokonaisliikevaihto ennen pandemiaa oli 2,35 miljardia euroa! Miten sillä ei tunnu olevan mitään merkitystä?! Meidän ala työllisti ennen kokonaisuudessaan 200 000 ihmistä!! Ei se ole mitään pikku puuhastelua, jota tehdään, kun ei ole parempaakaan tekemistä. Lisäksi tulee vielä välillinen arvoketju, joka ulottuu majoituspalveluihin, takseihin, ravintoloihin jne. Lista on lähes loputon.

Minä lupaan tehdä nyt ja tulevaisuudessa kaikkeni auttaakseni omalla panoksellani ihmisiä eteenpäin, niin taiteellisella puolella kuin mieleterveyden osalta. Mutta se ei riitä, jos ihmiset eivät tule toimeen, menettävät yrityksenä, elämäntyönsä, kotinsa, kaiken. Kuunnelkaa mun kirja, vaikka työmatkalla, niin ymmärrätte miksi tuntemattomat ihmiset minuun tarrautuvat hukkuessaan. Minä tiedän, mistä puhun ja mistä selvisin. 

Me tapahtuma-alalla emme pyydä teitä poistamaan rajoituksia ennen kuin se on riittävän terveysturvallista, me olemme tämän kyllä useasti sanoneet! Minä vaadin teiltä tasapuolista kohtelua meille taiteilijoille, freelancereille, yksinyrittäjille, tapahtuma-, ravintola- ja palvelualan ihmisille. Meille ihan tavallisille tyypeille, jotka maksamme verot, asumiset, vellit ja verkkarit. Se raha palautuu kyllä takaisin kiertoon. Sillä jos meidän 200 000 yrittäjää/työtekijää jää työttömyyskorvaukselle jatkossa, hävittäen mennessään myös työpaikat, niin se se vasta kalliiksi tulee. 

Minun luottamukseni siihen, että te päättäjät pidätte myös meistä monimuotoisista itsensätyöllistävistä taiteilijoista ja tapahtuma-alan yrittäjistä huolta, ei ole koskaan ollut näin alhainen. Me kelpaamme kyllä vaalitilaisuuksiin esiintymään ja auttamaan hyväntekeväisyydessä, mutta kun me tarvitsemme konkreettista apua, huutomme kaikuu kerta toisensa jälkeen tyhjille seinille. Tämä tuntuu ja näyttää siltä, että te järjestelmällisesti aiotte tuhota meidät. Te olette pettäneet meidät. Todistakaa minun olevan väärässä.

Kunnioittaen,

Lotta Ansakorpi, yrittäjä, taiteilija, terapeutti"

Kuva: Lotta Ansakorven albumi

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi