Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Yrittäjyys

"Trahteeraamisen" ammattilaiset ovat avio- ja työpari – Matkailuyrittäjä koodaa peräkammarissa

Jaakko ja Sari Koskenkorva kertovat, miten sukutilan vetäminen onnistuu perinteikkäässä Koskenkorven kylässä.

Koskenkorvan pariskunta asuu sukutilallaan Koskenkorvan kylässä, Altian Koskenkorvan tehtaiden naapurissa ja kestitsevät matkailijoita sekä pistäytyjiä. Työ ja perhearki sekoittuvat omassa pihapiirissä.

Jaakko Koskenkorva

Vanhempani Martti ja Päivi perustivat yksityistilaisuuksia, kuten juhla-, sauna- ja kokouspalveluita, tarjoavan Koskenkorvan Trahteerin 23 vuotta sitten. Trahteeraaminen on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa kestitsemistä.  

Sukumme on asunut Koskenkorvan kylässä sukutilalla jo neljässä sukupolvessa, viinatehtaan kupeessa. Nykyään Altian tehdas tuottaa viljaviinaa, ohratärkkelystä ja rehua. 

Yrityksen jatkaminen ei ollut meillä suunnitelmissa. Opiskelin Tampereen teknillisessä yliopistossa tietotekniikkaa ja menin Nokiaan töihin. Välttelin Nokian yt-kierroksilla potkuja aikani, kunnes seitsemännellä kerralla koko yksikkömme lakkautettiin vuonna 2012.  

Vuonna 2013 muutimme Koskenkorvalle takaisin samaan pihapiiriin vanhempieni kanssa. Perustin toiminimen 11 latoa, ja olen koodannut mobiilisovelluksia freelancerina.  

Olen ollut mukana Trahteerin tilaisuuksissa auttamassa vanhempiani rakentamassa ja järjestämässä juhlia. Tapasin vaimoni Sarin vuonna 2001, ja hänkin on päässyt näkemään Trahteerin arkea. 

Käänteentekevä hetki oli se, kun Altia nosti Koskenkorva Vodkan brändin keskiöön kylän. Yhtiö toi vieraita ympäri maailmaa kokemaan kyläelämyksen Koskenkorvalle, ja vanhempani pyysivät meitä auttamaan ja puhumaan englantia. Silmämme aukesivat, kun kaiken nähneet alkoholialan konkarit olivat paikasta haltioissaan. Yksi heistä sanoi, että kai te tiedätte asuvanne paratiisissa. 

Aloitimme Trahteerin vetäjinä keväällä 2018. Itselleni oli tärkeää, ettei minun tarvinnut heittää pois koodausuraani. Talvisin koodaan peräkammarissa ja kesäisin viihdytän vieraita. Koodaaminen on tuonut myös taloudellista turvaa, etenkin koronavuoden aikana.  

Vanhempani eivät tuputtaneet yritystä, vaan he ovat sanoneet, että se on ollut heidän unelmansa ja meillä on omamme.  

Isä remontoi ja huoltaa kiinteistöä edelleen. Tulevana kesänä isä on lupautunut kertomaan vieraille Könninkelloista päärakennuksen siipeen avautuvassa museossa. Esi-isissämme on Könnin suvun kellomestareita, ja isä on sukuyhdistyksen johtomies, Mestari-Könni, joten asia on hänelle sydäntä lähellä.  

Työnjakomme menee niin, että minä vastaan baarin hoitamisesta, vieraiden viihdyttämisestä ja taloushallinnosta ja Sari kaikesta muusta. Kontaktit menevät Sarin kautta, jotta minä voin keskittyä koodaamiseen. 

Kehitämme alueen matkailua. Täällä olisi hyvät mahdollisuuden turismiin alkoholiperinteen ympärillä Skotlannin tyyliin. Alueella on meidän lisäksi Kyrö Distillery ja panimoita, joilla on hyvä meininki. Haaste on se, että väkevää viinaa ei saa markkinoida. Yritämme keksiä uusia tapoja tuoda esiin Koskenkorvan kylää ja kotitilaamme ilman, että siihen liittyy alkoholi. 

Olemme Sarin kanssa hakeneet sopivaa työskentelytapaa, koska olemme tiiviisti tekemisissä sekä perhe- että työasioissa. Rakastan tehdä asiat hyvin, joten saatan käyttää aikaa yksityiskohtien hiomiseen. En saisi isoja kokonaisuuksia valmiiksi, jos Sari ei piiskaisi.  

Työskentely vaimon kanssa on aaltoliikettä: välillä on tosi mahtavaa ja välillä ei ole. Minun oli vaikea hyväksyä aallonpohjia aluksi, mutta nykyään tiedän, että sieltä noustaan. Meillä molemmilla on oma kuntoiluharrastus, jotta pääsee välillä pois töistä ja kotoa. Minä olen käynyt kuntosalilla ja kuunnellut siellä muun muassa Sinuhe Egyptiläisen äänikirjana. Onneksi täällä on tilaa kaikille tehdä omia juttujaan. 

Sari Koskenkorva:

Muistan, kun olimme auttamassa Jaakon vanhempia kesähäissä, joissa vieraat eivät meinanneet lähteä kotiin aamuyön pikkutunneillakaan. Silloin Jaakon isä Martti tokaisi, että ”eikö tämä olisi mahtavaa hommaa”. Ajattelimme, että ei ikinä. Sitä varten on käyty kouluja, että teemme koulutustamme vastaavia töitä. Vielä lasten ollessa pieniä ajattelin, että emme me voi juottaa ihmisiä yötä myöten.  

Opiskelin elintarviketekniikkaa Seinäjoella ja toimin Tampereella elintarvikevalvonnan tarkastajana. Vuonna 2008 syntyi esikoisemme ja sen jälkeen saimme kolme lasta lisää. Kotona Koskenkorvalla näin appivanhemmat töissä. Hiljalleen aloin nähdä yrityksen mahdollisuudet. Ja kenellä on 100 metrin päässä kotiovelta tällaiset puitteet?  

Itselläni heräsi ajatus, että voisihan toimintaa jollain tapaa jatkaa. Jaakon lämpiäminen ajatukseen vei pidempään. 

Kävimme keskusteluita vetovastuun ottamisesta, ja nykyään Jaakon vanhemmat ovat positiivisia takapiruja. Sanoimme heille suoraan, että haluamme kokeilla uutta ja epäonnistua, mutta meille voi sanoa, jos ajamme täysillä kohti tiiliseinää. 

Mahdumme hyvin samaan pihapiiriin, vaikka minä ja anoppi olemme pari kertaa selvitelleet kaapin paikkaa. Hän on myös kannustanut ja kertonut luottavansa meihin, mikä on ollut tärkeä tunnustus. Tässä pihapiirissä on tilaa kahden emännöidä.  

Lapsemmekin auttelevat joskus siivoushommissa, hakevat puita saunalle ja keräilevät astioita.  

Trahteerin toiminta henkilöityy meihin. Me emme voi ottaa kesätöihin ketään kertomaan ruuasta, vaan olemme itse läsnä. Minä vastaan myös verkkokaupasta, joka myy saunatrikoita ja Koskenkorva-aiheisia tuotteita. Vastaan lisäksi henkilökunnasta, raaka-aineista ja keittiön toiminnasta. Välillä kuljen rätti kädessä. Koulutus- ja työtaustastani on se hyöty, että hygieniataso on taattu ja omavalvonta huippuluokkaa. Kun terveystarkastaja tuli ensimmäistä kertaa, ajattelin, että lopetan hommat, jos en saa täysiä pisteitä. 

Laajennamme toimintaa kesällä enemmän satunnaisia pistäytyjiä ajatellen. Koskenkorvamuseo teki viime kesänä kävijäennätyksensä. Avaamme kahvilan, kesäterassin ja yleisiä saunavuoroja. Pääsimme myös museokorttijärjestelmän piiriin. Jatkamme toki yksityistilaisuuksia, mutta esimerkiksi viime kesänä ne peruuntuivat. Emme voi odotella niitä koko kesää.  

Työnjakomme Jaakon kanssa sujuu hyvin. On toki joskus ollut minuuteista kiinni, ettei parisuhdeviikonloppu ole peruuntunut, kun Jaakko on tullut sekaantumaan kaapinkunnostusprojektiini.  

Jos käy muualla töissä, voi olla helpotus päästä kotiin. Täältä ei pääse pakoon. Olemme harrastaneet lähimatkailua usein rannikolla Pohjanmaan kohteissa, jotta pääsemme välillä irti. 

Olen myös harjoitellut puolimaratonia varten. Ylistaron keväinen maraton-tapahtuma peruttiin, joten järjestimme omamme, ja juoksin sen Koskenkorvalla huhtikuussa räntäsateessa. Eipähän mennyt vuoden harjoittelu hukkaan. 

Olen joskus syyttänyt Jaakkoa haahuilusta, kun hän ei minun näkökulmastani saa mitään aikaan, mutta nykyään osaan arvostaa hänen pikkutarkkuuttaan. Minä saatan ideoida kaikenlaista, mutta aina Jaakko ei muka kuule.  

Minä olen hyvä suunnittelemaan, Jaakko inspiroituu viime hetkellä. Lopulta täydennämme toisiamme.

Juttu julkaistu Yrittäjä Plus -lehdessä 3/2021. Tilaa lehti tästä (59€/6 numeroa vuodessa).

Kuva: Juha Harju

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi