Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Yksinyrittäjä

Uteliaisuus on ollut Petteri Järvisen menestyksen salaisuus – Antaa tärkeän neuvon muille yksinyrittäjille: "Siitä työstä ei makseta"

Petteri Järvisen yrittäjäura on kestänyt lähes 30 vuotta. Sinä aikana hän on oppinut muun muassa sen, että omaa osaamista on jaksettava kehittää jatkuvasti.

Petteri Järvinen on aloittanut työpäivänsä tutussa paikassa, Espoon Otaniemen Innopolissa. Hänellä on ollut työhuone vuokralla samassa talossa vuodesta 1992 alkaen. Se tekee hänestä Innopolin pitkäaikaisimman vuokralaisen.

– Kotona itsekuri on mennyt niin huonoksi, että tulee koko ajan käytyä jääkaapilla. Täällä ei ole käytävällä kuin kahviautomaatti, Järvinen sanoo.

Vuosi 1992 oli merkityksellinen, sillä tuolloin Järvinen perusti yrityksensä Petteri Järvinen Oy:n. Elettiin aikaa, jolloin harva konsultti keskittyi yritystoiminnassaan itsensä myymiseen. Yksinyrittäjyys ei ollut trendi kuten nykyään. Jopa kirjanpitäjä otti kantaa Järvisen yritystoiminnan aloittamiseen.

– Verottaja tulkitsi, että jos perustan oman firman ja teen edelleen töitä samaan paikkaan kuin aikaisemmin, verottaja voi purkaa yrityksen.

Yhtiöittäminen oli kuitenkin luonnollista, sillä 80-luvulla Järvinen toimitti kirjoituksia Tietokone-lehteen, piti koulutuksia ja kirjoitti kirjoja. Kirjoittamisesta hän innostui jo armeija-aikana lainatessaan kirjoituskonetta sotilaskodista ja myydessään juttuja muun muassa Prosessori- ja Mikrobitti-lehtiin.

Järvinen on ollut aikaansa edellä monessa muussakin asiassa. Kuten vuonna 1995, kun hän perusti silloisen ystävänsä Mika Rissan kanssa Rissa & Järvinen Oy:n, joka erikoistui internet-konsultointiin sekä intra- ja extranettien rakentamiseen. Valtaisa internet-buumi oli tuolloin vasta tulossa.

– Intranetit olivat silloin jotain täysin uutta. Teimme myös verkkokauppaprojekteja. Olimme aallonharjalla, mutta toisaalta olimme seuranneet internetin kehittymistä jo 1990-luvun alusta. Olimme nähneet, mihin kehitys on menossa.

Yhtiökumppanuus päättyi miesten välisiin erimielisyyksiin, minkä seurauksena Mika Rissa osti Järvisen osakekannan ja Järvinen jatkoi konsultointia omassa yrityksessään.

Internetkupla laukaisi kysynnän

Järvisen ensimmäinen, Mikrotietokoneet-niminen kirja ilmestyi vuonna 1986. Se ei vielä räjäyttänyt pottia, mutta seuraava räjäytti. Samana vuonna ilmestynyttä PC-käyttäjän käsikirjaa on myyty eri painoksina ja versioina yhteensä 100 000 kappaletta. Kyseessä on Suomen myydyin it-alan tietokirja. Sittemmin Järvisen kirjoja on ilmestynyt yhteensä 32 kappaletta.

PC-käyttäjän käsikirjan menestys avasi toden teolla Järvisen uran kirjailijana ja puhujana. Ennen yrityksen perustamista kirjoja oli ehtinyt putkahtaa ilmoille useampia. Julkaisutahti oli yksi vuodessa. Aiheet vaihtelivat Windows-käytöstä internetiin, verkkopalveluihin ja mobiilitekniikkaan.

Järvinen yhdisti tietotyön ja yrittäjyyden aikana, jolloin kovin moni muu ei tullut sellaista ajatelleeksi.

– Silloin se oli toisaalta helppoa. Kysyntää oli valtavasti ja kirjoja meni kaupaksi niin paljon kuin ehti kirjoittaa.

Lisäksi tulivat puhujakeikat. Vilkkaimman kysynnän aikana Järvinen teki niitä kolme päivässä. Vuosituhannen vaihteen internet-kuplan aikoihin Järvistä revittiin haastattelusta toiseen. Hän kävi muutaman kerran puhumassa myös ulkomailla.

– Ajattelin, että olin tuohon aikaan eniten mediassa haastateltu suomalainen, jos poliitikkoja ei laskettu mukaan. Toki ala oli uusi eivätkä toimittajan tienneet siitä paljon. Minulle oli helppo soittaa, Järvinen sanoo.

OneCoin herätti tutkivan journalistin

Muutama vuosi sitten Järvinen kirjoitti tietokirjan OneCoin-huijauksesta. Kokemus oli hyvä esimerkki siitä, miten paljon aikaa Järvinen saattaa käyttää asioihin, joista hän on kiinnostunut. Kirjakin syntyi vasta, kun Järvinen oli tehnyt lukemattomia tunteja selvitystyötä, osin viranomaisten puolesta.

– Kun aloin seurata OneCoinia, en vielä tiennyt, tuleeko tästä mitään. Lähinnä minua alkoi ärsyttää se, että huijaustoimintaa voidaan pyörittää ilman, että viranomaiset puuttuvat siihen mitenkään, hän kertoo.

Lopulta Järvinen lähti paikan päälle Bulgariaan OneCoinin syntysijoille. Tuolloin alkoi olla jo selvää, että aiheesta kannattaa kirjoittaa muutakin kuin somepostauksia ja kolumneja.

– Taloudellisessa mielessä sitä oli hullua seurata. Itse asiassa se tuli minulle tosi kalliiksi.

Samoihin aikoihin, vuonna 2016, virtuaalivaluutat alkoivat kiinnostaa Järvistä laajemmin. Tällä hetkellä niistä on suunnitteilla kirja, jonka kustantajasta on sovittu. Sitä ennen, tammikuun lopussa, julkaistaan teos henkilötietojen suojaamisesta. Siinä paljastetaan muun muassa se, salakuunteleeko Facebook ihmisiä oikeasti, kun moni luulee.

Järvinen on selvästi innostunut kertoessaan kryptovaluutoista.

– Se on ensimmäinen todella uusi asia it-alalla sitten vuosituhannen vaihteen. Voisi sanoa, että kyseessä on 2000-luvun isoin uusi asia. Kun oikeasti alkaa penkoa Bitcoinia, huomaa, että se on todella monimutkainen juttu. Pelkästään se, että yksi ihminen on pystynyt keksimään tämän kaiken, on ällistyttävää.

Tiedon metsästämisessä Järvinen on omalla alallaan. Hän tekee sitä paremmin kuin moni tutkiva journalisti.

– Tietokirjojen tekemisessä se hyvä puoli, että siinä pitää oikeasti perehtyä asioihin. Moni voi kuvitella, että osaa jonkun asian. Mutta kun alkaa kirjoittaa asioita paperille, huomaa oikeasti osaako. Asioihin perehtyminen on siksi niin palkitsevaa. Kun asioista on kerrottava toisille ymmärrettävästi, pitää ensin opetella asia itse.

Keskustelupalstoilla jo ennen sosiaalista mediaa

Tiedonhaussa Järvinen käyttää luonnollisesti internet-palveluita ja sosiaalista mediaa, mutta hän tuntee myös oikeita ihmisiä. Hän saa yhteydenottoja myös monilta tavallisilta kansalaisilta, jotka kyselevät Järviseltä, onko hän törmännyt samaan mielenkiintoiseen ilmiöön. Tärkeitä tiedonhankinnan lähteitä ovat olleet myös matkat kansainvälisiin messutapahtumiin, mutta ne ovat olleet nyt jäissä koronan takia.

Järvinen pitää yrittäjyyttä tärkeässä roolissa siinä, että perehtyminen uusiin ilmiöihin on ollut ylipäätään mahdollista.

– Olen itse voinut vaikuttaa ajankäyttööni. Jos olisin ollut töissä jossain firmassa, se olisi ollut hyvin rajattua.

Sosiaalinen media on Järviselle tärkeä työväline. Se tarjoaa seuraa yksinäiseen puurtamiseen ja parhaimmillaan arvokasta tietoa tuleviin projekteihin. Teossa olevaan, henkilötietojen suojaamista käsittelevään kirjaan Järvinen on saanut lukuisia tarinoita sosiaalisen median kautta.

Järvinen oli aktiivinen digitaalisten keskustelupalstojen käyttäjä jo ennen kuin sosiaalista mediaa oli keksitty.

– Aloitin keskustelupalstojen käytön vuonna 1988. Silloin oli BBS-purkkeja, joissa oli ihan samat hyvät ja huonot puolensa kuin sosiaalisessa mediassa, mutta piirit olivat paljon pienemmät. Käytännössä ihmiset tunsivat toisensa.

Nykyisin Twitter on Järviselle pääasiallisin somekanava. Siellä hän on oppinut yhden tärkeän pelisäännön.

– Olen ottanut periaatteeksi, että twiittejä voi myös poistaa, jos on ollut jossain asiassa väärässä. En ymmärrä, mikseivät ihmiset tajua poistaa twiittejä, jos ne eivät ole enää kurantteja. Siten vältyttäisiin monilta somekohuilta.

"Minusta tuli varovainen Saunalahden jälkeen"

Internet-kuplan aikoihin Järvinen sai kutsun lähteä mukaan Saunalahti-operaattorin liiketoimintaan. Hän vastasi myöntävästi. Loppu on suomalaisen internetbuumin yrityshistoriaa. Vuonna 2006 alkanut Saunalahti-oikeudenkäynti kesti lähes kymmenen vuotta, mutta onnekseen Järvinen jäi raastuvassa voiton puolelle. Hän kirjoitti kokemuksistaan ja internet-kuplasta kirjan, jossa purki Saunalahden ja sittemmin Jippiinä tunnetun yrityksen vaiheita ja pitkää oikeuskäsittelyä.

Jos Järvinen saisi päättää, hän ei vaihtaisi Saunalahti-vuosia mihinkään.

– Aika internet-operaattorin palkkalistoilla oli hienoa aikaa. Yrityksessä oli kymmeniä nuoria ihmisiä, jotka tekivät tulevaisuuden asioita täydestä sydämestään, huikealla innolla. Muistan yhden lauantai-illan, jolloin kävin toimistolla. Ihmiset olivat töissä, vaikka ei ollut työaika.

Saunalahti ja Suomi nousivat maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen internet-palveluiden ja operaattoriliiketoiminnan edelläkävijöinä. Kansainväliset toimittajat tekivät vierailuja yritykseen.

– Meillä oli nuoruuden intoa ja vahva usko siihen, että internet on hieno ja mahtava asia. Silloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa. Silloin uskoimme, että kun ihmiset saavat nettiyhteyden, maailmasta tulee parempi paikka, Järvinen hymähtää nyt.

Saunalahti-oikeudenkäynnin jälkeen Järvistä on pyydetty mukaan muutamaan tehtävään isoissa yrityksissä. Eräs pyynnöistä koski pörssiyhtiön avointa hallituspaikkaa. Järvinen on kieltäytynyt.

– Minusta tuli Saunalahden jälkeen varovainen. En ole uskaltanut lähteä yhtä innokkaasti tehtäviin. Toki jos tulee kiinnostavia tarjouksia, en sano ei koskaan. Yrittäjyydessä on oma vapautensa, mutta onhan se välillä yksinäistä ja epäsosiaalista.

"Kaikkien ei ole tarkoitus kasvaa ja työllistää"

Järvinen miettii hetken ja sanoo, ettei omissa ajatuksissaan ole koskaan laskenut itseään yrittäjäksi.

– Minulle aito yrittäjyys tarkoittaa sitä, että pyrkii kasvattamaan yritystään, henkilökuntaa ja liikevaihtoa. Ottamaan riskejä. Minun yritystoiminnassani ei ole ollut sellaista ambitiota.

Toisaalta Järvisen yrittäjyys on edustanut vuosikymmenten ajan sitä, millaisena yrittäjyys näyttäytyy arjessa monelle tietotyöläiselle. He eivät tarvitse toimitiloja, isoja investointeja tai henkilökuntaa. Kannettava tietokone ja nettiyhteys riittävät merkittäväänkin tulotasoon. Yksinyrittäjiä on Suomessa nykyisin noin 170 000.

Järvisen mukaan moni ei nykyisin ymmärrä, mitä itsensä työllistäminen edellyttää.

– Toisen palkkalistoilla olevalle voi tulla mieleen, että miksen myy omaa osaamistani, kun työnantajani ottaa niin paljon välistä. Jos lähtee työllistämään itse itsensä, pitäisi miettiä, mikä tilanne on viiden tai kymmenen vuoden päästä. Pitäisi miettiä, onko omalla osaamisella silloin kysyntää ja pystyykö omaa osaamistaan kehittämään, jotta myytävää on myös tulevaisuudessa. Voin sanoa kokemuksesta, että oman osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen vaatii paljon työtä. Siihen pitää olla valmis. Eikä siitä työstä läheskään aina makseta.

Vaikka yksinyrittäjyys on monesti yksinäistä puuhaa, Järviselle se on ollut monessa mielessä oikea valinta. Hän uskoo, että yrittäjäksi lähteminen on ehdottomasti oikea valinta, jos intohimoa tekemiseen löytyy.

Ongelmana hän pitää sitä, ettei valtio arvosta yksinyrittäjiä riittävästi.

– Monesti tuntuu, että yrittäjyyden ainoa arvo valtiolle on se, paljonko työllistät ja kasvat. Pitäisi muistaa, ettei kaikkien ole tarkoitus kasvaa ja työllistää. Pitäisi ajatella nykyistä enemmän, että pienikin on kaunista ja merkityksellistä.

Drone-kuvauksesta uusin intohimo

Korona-aika on vienyt järviseltä lähes kaikki puhujakeikat. Virtuaalisina niitä on järjestetty joitakin, mutta pitkän kokemuksen omaavalle Järviselle ne eivät tunnu oikeilta. Syksyllä on sovittu muutama keikka, mutta nekin ovat vielä vaakalaudalla koronatilanteen takia.

– Aika steriiliä se on, kalpea aavistus oikeasta tilaisuudesta, jossa ihmiset näkevät sinut ja voi aistia vuorovaikutuksen. Sellaista ei voi järjestää Teamsissa.

Järvinen myöntää kaipaavansa livetilaisuuksia, mutta matkusteluun hänellä ei ole intohimoja. Ennen koronapandemiaa hän sai toteutettua haaveensa jokaisen Yhdysvaltain osavaltion kiertämisestä.

Viime aikoina hän on innostunut drone-kuvauksesta. Hän jakaa ilmakuvia Facebook-tilillään.

– Olen aina harrastanut valokuvausta. Drone-kuvaus on mielenkiintoinen valokuvauksen muoto. On jännä huomata, miten erilaiselta asiat näyttävät ilmasta käsin. Moniin Helsingin rakennuksiin liittyy historiaa, josta ei tiedetä. Helsingissä on esimerkiksi hulppeita penthouseasuntoja, joista ei kenelläkään ole mitään käsitystä maasta käsin.

Kesällä Järvinen on kiertänyt ympäri Suomea kuvaamassa mielenkiintoisia kohteita. Instagramissa suurin osa kuvista on pääkaupunkiseudulta. Hän myöntää, että kyseessä ei ole pelkkä harrastus.

– jonkin verran kuviani on ostettu kaupallisiin tarkoituksiin. On se käynyt mielessä, että tätä voisi tehdä ihan bisneksenä. Valokuvauskirjaakin olen miettinyt, siitä on keskusteltu yhden kustantajan kanssa.

Hän on käyttänyt drone-lennokkiaan myös käytännön testeihin liittyen tietoturvaan.

– Tietoturvamielessä drone-lentämiseen liittyy vakavia riskejä. Olen käynyt kokeilumielessä lentämässä Orionin lääketehtaan yläpuolella eikä kukaan ole tullut kyselemään mitään. Käytännössä voisin vakoilla dronella toimiston ikkunan takana ja näkisin, keitä siellä on pöydän ääressä ja mitä fläppitaululla lukee.

Pauli Reinikainen

pauli.reinikainen (at) yrittajat.fi