Etsi

Emergency banner

Kevät koronan kanssa

Maaliskuun puolivälissä tänä vuonna elämä mullistui tavalla, jota en ollut osannut kuvitella. Innokkaana elokuvien katsojana olin kyllä nähnyt erilaisia ebolaan tai muihin kauheuksiin liittyviä leffoja, mutta tähän asti se oli aina ollut vain elokuvaa. Elokuvan katselemisen olisi voinut katkaista milloin tahansa ja jatkaa jonkun mukavamman aiheen parissa. Nyt ei tätä mahdollisuutta ollutkaan käytössä.

Korona ei häviä television sulkemisella tai radion kanavaa vaihtamalla. Lehtien printti- ja digiversioissakin on nykyään oma koronaosionsa. Korona on läsnä arjessamme nyt varmasti pysyvämminkin, halusimmepa sitä tai ei.

Koronaluvut ovat kuitenkin Suomessa olleet melko maltillisia ja vielä toistaiseksi en tiedä lähipiirissäni ketään, joka olisi sairastunut koronaan. Hyvä niin, en todellakaan tautia kenellekään toivo.

Koronakevät on tuonut mukanaan arkeemme uusia asioita tai toisaalta on kaivettu esiin jokin vanha harrastus. Leipomista ja kotikokkailua harrastetaan nyt enemmän kuin moniin aikoihin. Tämä on hyvä asia. Tekemällä oppii, on vanha viisaus ja pätee varmasti ainakin ruoanlaitossa. Joskus eivät maut ole ihan kohdallaan, mutta seuraavalla kerralla saattaa onnistuminen jo hipoa ravintolatasoa. Kannattaa rohkeasti kokeilla. Silmänruoka on vähintään yhtä tärkeää kuin makukokemuskin, joten kattaukseen ja ruoan esillepanoon on mukava myös panostaa.

Jos luotto omiin ruoanlaittotaitoihin on heikkoa tasoa, ovat yrittäjät apuna.

Useasta ravintolasta voi nyt hakea ruokaa kotiin ja tämä pelastaa monen kodin arjen. Ymmärrän hyvin, että etätyön, lastenhoidon ja ruoanlaiton yhdistelmä ei ole kaikkein houkuttavin vaihtoehto. Kahden aikuisen taloudessa vielä ehtii ruokaakin laittamaan, mutta toki ainakin silloin tällöin on kiva hakea valmistakin ruokaa pöytään.

Neulepuikkojen kalistelu on myös harrastus, joka on nostanut suosiotaan, kun on aikaa ja ollaan paljon kotosalla. Kokeneempi konkari voi samalla seurata television tarjontaa ja puikot käyvät kuin itsekseen siinä samalla. Itsekin olen kaivanut puikot esiin. Edellisestä sukankutomisesta oli minulla aikaa yli viisi vuotta. Minulla raja television seuraamiseen ja neulomiseen yhtaikaa kulkee erinomaisessa ranskalaissarjassa Le Bureau. Ranskankielentaitoni on lähinnä gastronomista sanastoa, eikä sillä pitkälle pötkitä tämän erinomaisen sarjan parissa. Lämmin suositukseni tälle Yle Areenan sarjalle. Ensimmäiset 10 jaksoa katsottuna ja vielä 30 odottaa.

Televisiota on siis tullut katsottua melkoisesti nyt koronan aikaan. Monenlaista tavaraa tuutista ulos tulee, eikä aina ihan priimaa. Jotkut vanhat sarjat ovat jaksaneet naurattaa nyt, kun niiden näkemisestä on riittävän pitkä aika. Hulvattomat Kummelin hahmot tai Tankki täyteen ovat ainakin minua naurattaneet.

A-studio ja A-talk ovat peruskauraa, jotka vaan pitää katsoa, kuten tietysti puoli yhdeksän uutiset. Välillä kyllä samojen asioiden toisto illasta toiseen tuntuu lähinnä rasittavalta.  

Ehkä nyt on hyvä muistaa, että kaikki joutuivat tähän yllättävään tilanteeseen valmistautumattomina, tätä ei ole voinut harjoitella. Rannalta on helppo huutaa, että miten me olisimme tehneet toisin tai paremmin, mutta muistetaanpa, että demokratiassa vaaleilla valitaan päättäjämme ja seuraaviin vaaleihin asti niillä mennään. Veikkaanpa, että moni saattaa salaa olla tyytyväinen, ettei nyt tässä tilanteessa ole päättäjänä. Kyllä meillä Suomessa kuitenkin asiat ovat taas kerran melkoisen hyvin. Olen ylpeä, että meillä päättäjät eivät ehdota desinfiointiaineen ruiskuttamista kehoon tai valohoitoja. Meillä asiat kuitenkin pääsääntöisesti pyritään ratkaisemaan faktoihin ja tieteeseen perustuen.

Yrittäjäjärjestöstä olemme olleet tavallistakin enemmän yhteydessä jäsenyrittäjiin puhelimitse.

Ilahduttavaa on jutella yrittäjien kanssa, joilla kaikesta huolimatta on riittänyt töitä. Ikävämpiäkin keskusteluja toki on ollut, kaikilla aloilla ei vaan töitä ole tässä tilanteessa lainkaan. Osa keksii uusia juttuja, osa lamaantuu täysin. Me ihmiset olemme erilaisia ja käyttäydymme uudessa tilanteessa hyvinkin eri tavoin.

Uuden edessä laulavat Lauri Tähkä ja iso joukko Suomen eturivin artisteja ja aika hyvin laulavatkin:

”Ollaan yhdessä tai ainakin yhtä sydämessä, päivien pidentyessä, jonkin uuden edessä. Kevään lehdillä on tänäkin vuonna elämä. Päivien pidentyessä ollaan yhtä sydämessä, uuden edessä. Silloin kun tuntuu pelottavalta, silloin kun näyttää taivas tippuvan, jos odotat hetken, niin pinnan alta voit nähdä vielä jotain hyvää seuraavan.”

Kirjoittaja Eija Suvanto on Varsinais-Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö ja etätöissä Naantalissa.

Eija Suvanto
eija suvanto varsinais-suomen yrittäjät

Eija Suvanto on Varsinais-Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö.