Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Positiivinen vire

Kun elämä oikein potkii, on vaikeaa pitää yllä positiivista virettä. Vaikka olen luonteeltani avoin ja positiivinen henkilö, niin koronan kurjistama vuosi on kyllä painanut mieleni matalaksi. On vaikea pysyä positiivisena, kun omasta toiminnastaan huolimatta työviikko on täynnä taka-iskuja.

Yritykseni toimii alalla johon covid-19 iski ehkä kaikkein pahiten. Järjestämme ihmisten juhlia, tapahtumia ja erilaisia tilaisuuksia joihin kokoonnutaan yhteen. Kun kokoontuminen on yksi pahimmista asioista, joita voi tautiaikana tehdä, on selvää, että alamme työt loppuvat.

Kevät oli hurja. En ehkä eläissäni unohda tuota perjantaita, 13. päivää maaliskuuta. Nimensä veroinen epäonnen päivä.

Puhelin alkoi soida ja sähköposti paukkua peruutusviestejä. Lamaannuin totaalisesti. Pystyin tekemään ne toimet joita pakko oli: lomauttamaan henkilökunnan, sopimaan pankin kanssa lainojen lyhennysvapaista, perumaan jätehuollon, vaihtomatot ja mitä niitä nyt oli. Mutta sitten en muutamaan viikkoon pystynyt mihinkään. Lopulta lakkasin katsomasta uutisiakin - ahdisti aivan tolkuttomasti.

Muutaman viikon jälkeen toimintavire alkoi palautua. Ymmärsin että tilanne tulee kestämään jonkin aikaa ja että nyt on vain mietittävä miten edetään. En voi maata sohvalla kolmea kuukautta. Vaikka se onkin mukavasti muotoiltu, ajan myötä se tulisi sairastuttamaan minut. Ei koronaan, mutta varmasti johonkin muuhun vakavaan, mieleni sairauteen. Enkä ehkä enää koskaan pääsisi siitä ylös.

Sitten päätin taas aamuisin lähteä toimistolleni. Tein olemattomia töitäni ja kahlasin loppuun paperipinkat sekä to do -listat.

Aloin ajatella, ettei tämä ehkä kuitenkaan ole maailmanloppu. Aivoni alkoivat taas toimia. Alkoi pompsahdella ideoita siitä, mitä voisimme koittaa myydä kotiin kahlituille ihmisille tuottaaksemme heille iloa uudenlaiseen arkeen. Syntyi ruokapaketteja, perhesaunavuoroja, toimintaa ulkona jne. Osa onnistui hyvin, osa ei. Osasta syntyi järkevää liiketoimintaa, osa meni hyväntekeväisyydeksi. Tai voihan sitä markkinoinniksikin kutsua.

Aurinko alkoi paistaa ja luonto heräillä uuteen kevääseen.

Kevät oli erilainen kuin koskaan ennen. Ehdin seurata sitä. Haistaa kaikki ihanat tuoksut. Nähdä miten kukka-penkkini muuttuivat jokaisena päivänä. Se oli aika outo tunne. Toukokuu, joka ennen oli aina elämässäni ollut vuoden kiireisin kuukausi ja vilahtanut silmieni edestä, tuntui nyt jatkuvan ja jatkuvan. Joka toinen päivä osasin nauttia siitä ja ladata akkujani auringossa. Ja taas joka toinen päivä ahdisti. Ahdisti kerääntyvät laskupinot. Tyhjyyttään ammottava varauskirja. Pelkkien roskapostien täyttämä sähköposti. Mitä tästä vielä tulee?

Kun koitti kesäkuun ensimmäinen päivä niin hanat aukesivat. Yhtä äkkiä taas puhelin alkoi soida ja tilauksia tulla. Tehtiin hullun kiilto silmissä pieniä tilaisuuksia: juhlia, palavereja, kokouksia. Oli hämmentävän ihanaa nähdä kun kolme kuukautta etätöissä paiskineet tiimit ensikerran kohtasivat metsälampemme rannalla. Ihmiset janosivat toistensa seuraa, keskustelua, naurua ja yhdessä olemista! Positiivinen vire palasi myös meidän työtiimiimme, kyllä tämä tästä vielä. Korona on voitettu!

Mietin pitkään pidänkö sopimaamme kahden viikon kesälomaani. Päätin kuitenkin pitää sen. Ja se oli hyvä päätös. Vaikka olin koko kevään ollut toimeton, olin kuitenkin murehtinut paljon. Oli hyvä pariksi viikoksi jättää kaikki luotettavien työntekijöitteni huomaan ja olla poissa kotinurkista. Viimeistään silloin positiivinen vire palasi.

Ja sitten tuli elokuu. Tuntuu kuin olisi palattu takaisin lähtöruutuun. Taas se puhelin soi ja peruutuksia sataa.

Kaikki kesäkuussa tehty myyntityö syksylle tuntuu valuvan sormieni välistä loputtomaan korona-kaivoon. Ei! Ei taas tätä! Jaksanko vielä? Pystynkö tähän?

Kyllä jaksan. Olenhan Yrittäjä. Selviytyjä. En tiedä miten tämä tarina jatkuu. Mutta jotenkin kuitenkin, se on varmaa.

Saan lohtua omilta läheisiltäni. Virtaa omista verkostoistani. Voimaa keskusteluista kollegoiden kanssa. Tukea omalta järjestöltäni. Sitä vartenhan me olemme. Toinen toisiamme varten. Vahvistamme positiivista virettä toisissamme aina kun kohtaamme. Tapahtuu se sitten livenä tai verkossa.

Muistakaa kaikki että ette ole yksin. Meitä on täällä monia rinnalla kulkijoita, jotka ovat samassa liemessä.

Ei kannata luovuttaa. Eikä ainakaan kannata jäädä yksin! Pysy mukana matkassa. Pysy positiivisena. Minäkin lupaan tehdä sen.

Taija Kavalto

Pitopalveluyrittäjä Kaarinan Piikkiöstä
Varsinais-Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja

(Teksti on julkaistu lyhyempänä myös syyskuun Varsinais-Suomen Yrittäjä -lehdessä.)

Taija Kavalto
taija kavalto varsinais-suomen yrittäjät

Taija Kavalto on Varsinais-Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja ja yrittäjät Kavalton tilalle Kaarinassa.