Etsi

Emergency banner

Koronainfo yrittäjälle: yrittajat.fi/korona

Harrastuksesta yritys

Pienin, mutta rohkein askelin Tuomo Laine on tehnyt harrastuksestaan kannattavan yrityksen. Nyt Tuomo's Games harkitsee jo työntekijän palkkaamista.

Kun painoviestinnän perustutkinnon ja datanomin koulutuksen hankkinut Tuomo Laine ei saanut oman alan töitä hän päätti ryhtyä yrittäjäksi. Ystävät olivat jo pidemmän aikaa kannustaneet Tuomoa ottamaan tämän askeleen ja muuttamaan harrastuksen työkseen, mutta hän itse oli empinyt.

- Ensimmäisen videopelin julkaisin harrastajana. Pelini voitti kilpailussa pienen rahapalkinnon. Olin sitä ennen ollut hyvin itsekriittinen, mutta tuo voitto kannusti yrittäjyyteen, kertoo Tuomo Laine.
Tuomo sai yritykselleen starttirahaa, jonka turvin oli helppo lähteä liikkeelle. Hänen isällään oli aiemmin myös oma yritys, joten isän neuvoilla pystyi välttämään monia sudenkuoppia.
Alussa Tuomolla oli markkinoilla vain yksi peli ja siksi alku oli taloudellisesti haasteellinen. Nyt Tuomo on tehnyt viisi peliä sekä lisäosan yhteen peliin. Tuomo’s Games -pelit löytyvät Steam-pilvipalvelusta.

- Steamiin tulee päivittäin noin 100 uutta peliä, joten erottuminen ei ole helppoa. Isän idea oli, että hinnoittelen pelini edullisemmiksi kuin kilpailijoilla. Se toimi ja sitä kautta olen saanut peleilleni ostajia ja yritystoimintaani alkupääomaa, kertoo Tuomo.

Markkinointi painottuu Facebookiin

Markkinointikanavina Tuomo käyttää sosiaalista mediaa, ja erityisesti Facebookia ja Twitteriä. Hän tekee kanaviin mm. esittelyvideoita pelien hahmoista.

- Sitä kautta olen saanut positiivista palautetta. Facebookissa on paljon asiakaskuntaani, joten se on päämarkkinointikanavani.

Ensimmäistä Tuomon julkaisemaa peliä on nyt myyty yli 9000 kpl. Viime ystävänpäivänä julkaistua Border of her Heart -peliä on ostettu jo yli 8000 kappaletta. Ostajia peleillä on ympäri maailmaa, kaikkiaan yli 110:stä maasta. Suurimmat ostajamäärät on USAssa, Venäjällä ja Saksassa.

Facebookin kautta Tuomo sai myös kuulla mahdollisuudesta hakea Serbiassa lokakuun alussa järjestettyyn Indie Prize -kilpailuun. Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta upea saavutus oli jo päästä mukaan, sillä hakijoita oli satoja, joista kilpailuun valittiin vain noin 20 osallistujaa.

Seuraavaksi 3D-peli

Tuomo saa ideoita peleihinsä kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla klassista kirjallisuutta. Myös muinaistarinat ovat olleet hänellä inspiraation lähteenä. Ideoita tulee myös pelaamalla muiden tekemiä pelejä.

- Paras kaverini pelaa todella paljon, ja hän toimii pelieni testaajana. Hän on erittäin rehellinen ja sanoo suoraan, jos joku ei hänen mielestään toimi. Hän lähestyy pelejä kuluttajan näkökulmasta ja antaa arvokasta apua. Saan hyviä ideoita myös graafikoltani, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä jo yli 13 vuotta.

- Tähänastiset pelini ovat olleet englanninkielisiä 2D-videopelejä. Niiden tekeminen on edullisempaa kuin 3D-pelien teko. Olen toteuttanut pelit niin, että pelaaja voi itse kustomoida hahmoja, jolloin pelattavuus lisääntyy. Kalleimman pelini hinta on 4,9 $ ja siinä peliaika on vähintään 15 tuntia, mutta jopa 24 tuntia.

Tuomo on nyt hankkinut ohjelmistopäivityksen ja työn alla olevan pelin hän toteuttaa 3D-mallinnoksella. Haaveena on myös laajentaminen konsolipeleihin.

- Konsolilisenssit ovat kalliita. Siksi siirtymisvaihe on aina kallein, mutta toisaalta, vaikka kulut nousevat, odotettavasti myös tuotot kasvavat. Yrittäjänä täytyy uskaltaa ottaa riskejä.

Tuomon ajatuksissa siintää myös yritysmuodon muuttaminen toiminimestä osakeyhtiöksi ja yrityksen kasvattaminen. Samalla olisi ajankohtaista löytää toimitilat, sillä toistaiseksi työpiste on ollut hänellä kotona. Tuomo etsii myös markkinointiin yhteistyökumppania. Yrittäjäjärjestön tapahtumissa hän on löytänyt hyviä kontakteja, ja hakee aktiivisesti niitä myös lisää.

- Tällä hetkellä saan niin paljon tarjouksia, etten ehdi tehdä kaikkea. Tarvitsisin jatkossa siis myös koodarin tekemään mm. käyttöliittymää. Jos hyvin käy, toisesta toimintavuodesta tulee jo tuottoisa, iloitsee Tuomo Laine.

 

Teksti ja kuva: Terhi Haverinen

Juttu on alun perin julkaistu Turbå-lehdessä 4/2018